Airbus A350 XWB

AIRBUS A350 XWB

Airbus A350 XWB – Finnairin kaukomatkailun tulevaisuus

Airbus A350 -laajarunkokone on vastine amerikkalaisen Boeingin 787 Dreamliner -koneelle. Konetyyppiä kehitettiin aiemman A330-koneen pohjalta jo 2000-luvun puolivälissä, mutta Dreamlinerin julkistuksen jälkeen vuonna 2006 Airbus ilmoitti suunnittelevansa koneen kokonaan uudelleen nimellä Airbus A350 XWB (eXtra Wide Body). Uudelleen suunniteltu kone lensi ensilentonsa vuonna 2013. Airbus A350 XWB -konetta on markkinoitu erityisesti pienellä polttoaineenkulutuksella ja vähäisillä päästöillä.

Finnair on tilaamassa kaikkiaan 19 297-paikkaista Airbus A350 XWB-900 -konetta laivastoonsa vuosina 2015 – 2023, korvaamaan pitkillä matkoilla vanhempia Airbus A340 -koneita. Yhtiön ensimmäinen A350-kone saapui Helsinki-Vantaan lentoasemalle lokakuussa 2015. Tällä hetkellä yhtiöllä on käytössään kymmenen A350-konetta, ja niillä liikennöidään etupäässä aasiaan.

Finnair – sinivalkoisten siipinen yhdeksän vuosikymmentä

Suomen valtionlentoyhtiön juuret juontavat yli yhdeksän vuosikymmenen takaa. Helsinkiläinen liikemies Bruno Lucander perusti syksyllä 1923 Aero Osakeyhtiön, joka ryhtyi tulevana keväänä liikennöimään Helsingistä Tallinnaan. Lennot lähtivät Helsingistä, Katajanokan vesilentosatamasta, nykyisen Katajanokan terminaalin alueelta. Saksalaisen Junkers F.13. -lentokoneen matkustamoon mahtui mukavasti neljä matkustajaa.

Toiseen maailmansotaan mennessä Aero Oy oli onnistunut vakiinnuttamaan toimintansa, ja luonut kattavan reittiverkoston Eurooppaan. Maailmansodan syttyminen katkaisi kuitenkin mantereen lentoliikenteen suurelta osalta. Aero alistettiin Ilmavoimien alaiseksi siviililentolaivueeksi, ja sillä oli tärkeä rooli Suomen ulkomaanyhteyksien ylläpitämisessä. Sotien jälkeen lentoyhtiön merkitys tunnustettiin, ja Suomen valtio turvasi yhtiön taloudellisen tulevaisuuden ostamalla valtaosan osakekannasta – Aerosta tuli näin valtionlentoyhtiö.

Sotien jälkeen Moskovan välirauhansopimus määräsi tilapäisen lentokiellon Suomeen Saksan kanssa käytävä sodan ajaksi – Aeron kotimaan reittiliikenne käynnistyi vasta vuonna 1945 ja ulkomaanlennot 1947. Lentoliikenteen vapauduttua Aero ryhtyi määrätietoisesti jälleenrakentamaan reittiverkostoaan Eurooppaan. Vuonna 1969 yhtiö avasi reitin Atlantin yli New Yorkiin, ja vuonna 1983 Tokioon. Samalla yhtiö kasvoi laajaksi konserniksi – sen tytäryhtiöksi tuli muun muassa 1960-luvulla entinen kilpailija Kar-Air (myöhemmin Karair), ja 1970-luvun lopulla Finnaviation. Molemmat tytäryhtiöt sulautettiin emoyhtiöönsä 1990-luvun laman jälkeen. Lisäksi konserniin kuuluvat muun muassa matkatoimisto Aurinkomatkat ja Suomen Matkatoimisto.

Nykyään yhtiö on erikoistunut erityisesti Euroopan ja Aasian väliseen reittilentoliikenteeseen. Tätä tukee Helsingin maantieteellinen sijainti suorimmalla Keski-Euroopan ja Koillis-Aasian välisellä lentoreitillä, ja Suomen ja Venäjän kahdenvälisellä ylilentosopimuksella.

Vuonna 1968 Aero Oy muutti virallisesti nimensä Finnairiksi. Vanha nimi näkyy vielä yhtiön lentoyhtiötunnuksessa AY.

Amerikkalaisesta eurooppalaiseen kalustoon

Sotien jälkeen Aeron Oy:n lentolaivue amerikkalaistui. Vanhojen, saksalaisten Junkers -lentokoneiden tilalle hankittiin Yhdysvaltojen armeijalta sotien aikana miehistönkuljetuskoneina käytettyjä Douglas DC-3 -lentokoneita. Lentoyhtiön ja Douglas -lentokonevalmistajan – myöhemmin McDonnell-Douglasin, nykyisin osa Boeingia – yhteistyö syveni etenkin 1960- 1970 -luvuilla, Gunnar Korhosen pääjohtajakaudella. Yhtiö tilasi DC-8-koneita ja DC-10-laajarunkokoneita pitkille matkoille, sekä lyhemmille reiteille DC-9-koneita. Konetyypeillä ja niiden seuraajilla lennettiin 2000-luvulle saakka.

Amerikkalaiset lentokonevalmistajat Boeing ja (McDonnell-)Douglas hallitsivat tuolloin matkustajalentokonemarkkinoita. 1960-luvun lopulla eurooppalaiset lentokonevalmistajat ryhtyivät kuitenkin yhteistyössä suunnittelemaan laajarunkoista matkustajakonetta, vastatakseen amerikkalaisten kilpailuun. Hankkeen myötä ranskalainen Aérospatiale ja länsisaksalainen Deutsche Aerospace perustivat vuonna 1970 Airbus-yhteenliittymän, johon sittemmin liittyivät myös englantilainen Hawker Siddeley, hollantilainen Fokker ja espanjalainen CASA. Yhtiön tehdas sijaitsee Ranskan Toulousessa mutta siellä suoritetaan lähinnä koneiden kokoonpano – Airbusin komponenttien valmistus on hajautettu yhteistyökumppaneille ja alihankkijoille eri puolilla Eurooppaa. Muun muassa suomalainen Patria valmistaa komponentteja Airbusille.

Ensimmäinen Airbusin suunnittelema konetyyppi, Airbus A300 -laajarunkokone, maailman ensimmäinen kaksimoottorinen laajarunkokone, lensi ensilentonsa vuonna 1972. Konetyypin ensimmäinen operaattori oli ranskalainen Air France.

Eurooppalaiset lentokonevalmistajat eivät olleet Aerollekaan täysin vieraita. Yhtiö siirtyi 1960-luvun alussa suihkukoneaikaan ranskalaisen Sud Aviationin (myöhemmin osa Aérospatialea) Caravelle-suihkumatkustajakoneiden siivillä, ja sittemmin yhtiön kalustoon kuului muun muassa Fokker F.27 -koneita ja Aérospatialen ATR-koneita. Vuonna 1986 Finnair vuokrasi kaksi Airbus A300B4 -laajarunkokonetta. Koneet luovutettiin Finnairin tytäryhtiön, Karairin, tilauslentoliikenteen käyttöön – niillä lennettiin muun muassa suomalaisten suosimiin lomakohteisiin Välimerelle ja Kanarian saarille. Koneet liitettiin emoyhtiön laivastoon 1990-luvun alussa, ja ne poistuivat käytöstä vuosikymmenen lopulla.

Lopullisesti Finnair kuitenkin siirtyi amerikkalaisesta eurooppalaiseen kalustoon 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 1997 yhtiö etsi seuraajaa käytöstä poistuville DC-9 -koneille. Kilpailussa Airbus voitti amerikkalaisen kilpailijansa, ja Finnair tilasi ensimmäiset 12 Airbus A320 -sarjan matkustajakonetta. Sittemmin Airbus -koneiden osuus Finnairin laivastosta on kasvanut – nykyään kaksi kolmannesta yhtiön koneista on eurooppalaisvalmistajan valmistamia.

Yhteistyökumppanimme:

Vantaa
finavia-p
sek-p
sil-p
finnair_logo-blue_p
saab_logo_p