VL Viima II

VL Viima II

VL Viima II – Ilmavoimien kotimainen alkeiskoulukone

Kaksitasoinen VL Viima -alkeiskoulukone suunniteltiin Valtion lentokonetehtaalla 1930-luvun puolivälissä, tsekkoslovakialaisen Letov Š 218 Smolik -koulukoneen korvaajaksi. Diplomi-insinööri Arvo Ylisen johdolla suunniteltu kone lensi ensilentonsa tammikuussa 1936. Ensimmäisen prototyypin lento-ominaisuudet eivät kuitenkaan tyydyttäneet, joten kone suunniteltiin kokonaan uudelleen. Uusi prototyyppi, Viima II, todettiin onnistuneeksi, ja Ilmavoimat teki koneesta kesällä 1938 20 kappaleen tilauksen. Koneet valmistuivat loppuvuonna 1939, ja saivat Ilmavoimilla tyyppimerkinnän ”VI”. Kaikkiaan Ilmavoimilla oli käytössään 24 Viimaa.

Sotien aikana Viimoja käytettiin mittari- ja taitolentokoulutukseen, sekä yhteyskoneina. Sotien jälkeen konetyyppiä alettiin käyttää laajemmin alkeiskoulutukseen, saksalaisen Focke-Wulf FW 44J Stieglitzin rinnalla. 1950-luvulla Viimojen ohjaamot varustettiin kuomuilla.

Viimat ja Stieglitzit olivat käytössä Ilmavoimien alkeiskoulutuksessa 1950-luvun lopulle saakka, jolloin ne korvattiin ruotsalaisilla Saab 91D Safir -koneilla. Jäljellä olevat Viimat huutokaupattiin neljää lukuun ottamatta toukokuussa 1960 – siviilikäytössä Viimoja käytettiin muun muassa purjelentokoneiden hinaukseen.

Viima suunniteltiin 1930-luvulla, kotimaisen lentokonesuunnittelun huippukaudella. Samoihin aikoihin tehtaalla oli meneillään kaksi muutakin sarjavalmistushanketta – VL Tuisku -harjoituskone ja VL Pyry -harjoitushävittäjä.

Ilmailuvoimien lentokonetehtaasta Patriaksi – suomalaisen lentokoneteollisuuden tarina

Ilmailuvoimien lentokonetehdas perustettiin 1920-luvun alussa Helsingin Suomenlinnaan Ilmailuvoimien komentajaksi vuonna 1920 valitun majuri Arne Somersalon aloitteesta. Tehtaan tarkoitus oli valmistaa ja huoltaa lentokoneita ensisijaisesti Ilmailuvoimien tarpeisiin. Toiminta perustui alkuvaiheessa ulkomaisten konetyyppien lisenssivalmistuksiin, mutta pian tehtaan suunnittelijat ryhtyivät laatimaan omiakin prototyyppejä. Ensimmäinen sarjavalmistukseen päätynyt kotimainen lentokone, VL Sääski II -vesilentokone, valmistui jo vuosikymmenen lopussa. Tällöin tehdas oli jo siirtynyt Ilmavoimien esikunnan alaisuudesta Puolustusministeriön alaisuuteen, muuttaen nimensä Valtion Lentokonetehtaaksi.

1930-luvulla, laman jälkeen, suomalainen lentokoneteollisuus kasvoi huimaa vauhtia. Toiminnan laajentuessa tehtaan vanhat tilat Suomenlinnassa kävivät ahtaiksi – tehdas muuttikin uudistettuihin toimitiloihin Tampereen Härmälään vuosina 1936 – 1937.

Sotavuodet olivat lentokoneteollisuudelle raskaita. Sodassa vaurioituneiden koneiden ja moottorien huolto sitoi resursseja, ja sotien syttyessä toteutettu hajasijoitus vaikeutti tehtaan toimintaa. Tästä huolimatta Valtion Lentokonetehdas tuotti sotavuosina uusia koneita ja jopa uusia konetyyppejä – tehtaan historian ainoa sarjavalmistettu hävittäjälentokone, VL Myrsky II, ehti vielä rintamalle jatkosodan lopussa 1944 – joskin ainoastaan tiedustelukäyttöön.

Sotien jälkeen Suomi tuomittiin maksamaan mittavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto halusi sotakorvaukset metalliteollisuuden tuotteina, mutta ei kelpuuttanut lentokoneita. Valtion Lentokonetehdas sulautui osaksi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisia Valtion Metallitehtaita (VMT, vuodesta 1951 Valmet Oy), ja sen toiminta keskittyi pääosin sotakorvaustöihin. Lentokoneteollisuutta ei kuitenkaan ajettu täysin alas. 1950-luvun alussa Ilmavoimat tilasi jopa uuden konetyypinkin, Valmet Vihuri -harjoitushävittäjän – joka kuitenkin poistettiin käytöstä jo vuosikymmenen lopulla lukuisten onnettomuuksien vuoksi. Tehdas kehitti myös Tuuli -alkeiskoulukonetta, joka hävisi tarjouskilpailun ruotsalaiselle Saab Safirille vuonna 1958.

Etenkin Vihuri-onnettomuudet tahrasivat muutenkin resurssipulasta kärsivän kotimaisen lentokoneteollisuuden mainetta. Piristysruiskeen toi ranskalainen Fouga Magister -suihkuharjoituskone, joka valittiin Ilmavoimien koulukoneeksi vuonna 1958 – valtaosa 80 Ilmavoimille tilatusta koneesta valmistettiin lisenssillä Valmetin tehtaalla. 1970-luvulla tehdas suunnitteli useiden kokoonpanohankkeiden ohella nykyäänkin käytössä olevan Valmet Vinka -koulukoneen Saab Safirin seuraajaksi, ja 1980-luvulla Vinkan potkuriturbiiniversion, Valmet Redigon. Sotienjälkeinen lentokoneteollisuus ei kuitenkaan tuotantomäärissä ole palannut sotia edeltävälle tasolle.

Nykyään Valtion lentokonetehtaan perintöä jatkaa vuonna 1997 perustettu Patria Oyj, jonka alaisuuteen keskitettiin suomalainen puolustusvälineteollisuus. Patrian tehtailla on muun muassa koottu Ilmavoimien F/A-18 Hornet -hävittäjiä ja maavoimien NH 90 -helikoptereita. Patrian alainen Patria Aerostructures valmistaa lisäksi lentokoneiden komposiittirakenteita muun muassa Airbusin käyttöön.

OH-VIG (VI-3) – viimeinen alkuperäinen Viima

Kaivopuiston lentonäytöksessä lentävä Viima II (OH-VIG) lensi Ilmavoimissa rekisteritunnuksella VI-3. Kone oli ensimmäinen sarjavalmistettu Viima, ja sai lempinimen Haijala 1920-luvulla palvelleen lentomestari Hannes Haijalan mukaan. Kone myytiin 1960-luvulla yksityisomistukseen, ja päätyi 1970-luvulla ulkomaille – Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Saksaan.

Koneen osti vuonna 2015 Suomessa asuva englantilainen Phil Lawton. Lawton entisöi vuonna 2014 lentokuntoon Suomen ilmavoimien väreissä lentävän Hawker Hurricane -hävittäjän. Hän on ilmoittanut tavoitteekseen lentävän museokonelaivueen perustamisen Suomeen.

OH-VIG on toinen Suomen tällä hetkellä lentokuntoisista Viimoista. Se on myös ainoana entisöity 1940-luvun asuunsa – avo-ohjaamolla ja Ilmavoimien sodanaikaisella värityksellä.

Yhteistyökumppanimme:

Vantaa
finavia-p
sek-p
sil-p
finnair_logo-blue_p
saab_logo_p
BAE_logo_p
Boeing-Logo_p
helsinki_logo_p
HRS_logo_p
Lockheed_Martin_p
Logo_Rafale_International_2016_p
Print
Local_Crew_logo_p