Suomen Ilmailumuseon I-näyttelyhallissa esillä oleva kolmipaikkainen meritiedustelukone I.V.L. A 22 Hansa IL-2 (Hansa-Brandenburg W.33) on vanhin säilynyt Suomessa rakennettu lentokone. Se valmistui toisena prototyyppinä 15.11.1922 ja määrättiin säilytettäväksi vuonna 1927. Hansa-koneita valmistettiin saksalaisen lisenssin pohjalta Suomenlinnassa Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) vuosina 1922–1926 yhteensä 120 kappaletta, joista kaksi myytiin Latviaan. Tämä oli suurin Suomessa koskaan rakennettu lentokonesarja 1970-luvulla alkunsa saaneisiin PIK-20-koneisiin saakka.

Lentokonetehtaan synty

Silloisissa Ilmailuvoimissa ajatus omasta lentokonetehtaasta kehittyi loppuvuodesta 1920. Ilmailuvoimien vt. komentaja, majuri Arne Somersalo ja teknillisen osaston päällikkö, luutnantti Asser Järvinen laativat suunnitelman ”Ilmailuvoimiin perustettavaksi aiotusta lentokonetehtaan järjestelystä ja kustannuksista”. Tarkoituksena oli perustaa tehdas Santahaminan Ilmailutelakalle hankkimalla sinne lisää työkoneita, ja ajatuksena oli rakentaa saksalaista Hansa-Brandenburg -vesilentokonetta lisenssillä joko yksi- tai kaksitasoisena mallina.

Ilmailutelakalla oli kokemusta lentokoneiden korjaustoiminnasta, mutta vuonna 1921 todettiin, että Santahamina ei ollut tarkoitukseen sopiva. Laajeneva korjaustoiminta vaati tilansa, ja uusien koneiden valmistaminen ja korjaaminen olivat toimintoina kovin erilaisia toisistaan. Tämän jälkeen katse kääntyi Susisaaressa sijaitsevan Suomenlinnan kuivatelakan rakennusten suuntaan. Gunnar Semenius muistelee:

Mutta eräänä elokuun (1921) päivänä tulin kovin iloiseksi kun minun esimieheni, luutnantti Järvinen, ilmoitti että ”huomenna lähdetään Suomenlinnaan valloittamaan Uudenmaan Rykmentin kasarmit ja perustetaan sinne lentokonetehdas”.

Niukkana aikana lentokonetehdas kilpaili telakan kanssa määrärahoista, materiaaleista ja avainhenkilöistä.  Eikä lisenssin ja materiaalien hankintakaan ollut läpihuutojuttu.

Diplomaattipostia ja öisiä piirustuksia

Hansa und Brandenburgische Flugzeugwerke oli ensimmäisen maailmansodan tunnettu lentokonevalmistaja ja tuotti lentokalustoa Saksan laivastolle. W 29 -koneita valmistettiin lisenssillä Itävalta-Unkarissa ja sodan jälkeen Tanskassa ja Japanissa. Norjalaiset ostivat kaksi W 29 -konetta vuonna 1920, ja hankkivat W.33 -lisenssin ja runsaasti edullisia W 33 -puolivalmisteita ennen Suomea.

Suomeen lisenssiasiakirjoja lähti noutamaan luutnantti Paul Hjelt, joka osti lisenssin Berliinissä ja piirustukset Hampurissa 13.5.1921 kertakorvauksella 400 000 Suomen markkaa. Kuljetuslupa oli kuitenkin unohtunut ulkoministeriön kassakaappiin, joten piirustukset tulivat myöhemmin diplomaattipostin mukana. Piirtäjä Gunnar Semenius vastasi yli 120 piirustuksen viimeistelystä ja tekstittämisestä Suomeksi – tehtävällä oli kiire eikä vastuuta haluttu jakaa useammalle, joten Semenius piirsi niitä yötä myöten ja muistelee:

…öisin piirtelin lisenssipiirustuksia uudelleen. Vanhempien keittiöstä muodostui näin ollen Lentokonetehtaan ensimmäinen piirustuskonttori.

Alkuperäinen valmistaja oli tehnyt W 33 -koneeseen lukuisia muutoksia, joita ei oltu viety piirustuksiin, ja lisäksi lisenssi koski vain rakennetta. Varusteet – aseet, pommit ja myöhemmin valokuvausvälineet ja radiot – oli sijoiteltava uudelleen. Myös moottorityyppi vaihtui Maybachista FIAT:iin. Suomalaisten muutostyöt olivat suuria ja perustellusti Hansa sai Suomessa oman tyyppimerkinnän I.V.L. A.22 eli ”Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan ensimmäinen tuote mallia -22”.

Tehtaan tuotanto 1922–1926

Ensimmäinen Hansa valmistui 15.10.1922 ja toinen 15.11.1922. Tämä toinen yksilö eli ensimmäiseltä tunnukseltaan 4.D.2 (4 = meritiedustelukone, D = vuosi 1922, 2 = valmistusnumero), vuoden 1927 numeroimisjärjestelmän uudistuksessa rekisteritunnuksen IL-2 saanut kone on Puolustusvoimien omistama ja kuuluu Sotamuseon kirjapitoon mutta kuitenkin Ilmailumuseon kokoelmaan, ja sijaitsee tällä hetkellä Ilmailumuseon näyttelyssä. Molempien ensilennot lensi luutnantti Tauno Hannelius (myöh. Hannus). Tehtaan työsuunnitelman mukaisesti kaksi konetta kulki aina samalla työasteella, myöhemmin sarjat numeroitiin kuuden koneen erissä. Vuonna 1923 valmistui suunnitelman mukaisesti 24 Hansaa, ja vuonna 1924 jo 40 Hansaa – työtuntimäärä oli tuolloin jo puolittunut ollen nyt 8 300 h/kone. Kaikkiaan Hansoja valmistui 120 kappaletta, ja viimeinen luovutettiin heinäkuussa 1926. Kaksi varastoitua konetta myyntiin Latviaan.

IL-2:n vaiheita

Meidänkin Hansamme tehtävät olivat monipuolisia ja ohjaajia oli useita. Koneen pitkäaikaisin ja eniten ”tiimaa” kerännyt ohjaaja oli Paavo Kolari. Korpraali Kolari lensi ensimmäisen lentonsa silloisella 4.D.2:lla 13.8.1925. Ohjaajana Kolari oli myös viimeisellä, 1. sylinterin imuventtiillin hirttämiseen ja pakkolaskuun päättyneellä lennolla Lounais-Hämeen Maakuntajuhlilla 3.7.1927. Onnettomuuden jälkeen IL-2 kuljetettiin Ilmailutelakalle missä se todettiin pahoin vaurioituneeksi. Poistoehdotus tehtiin 28.7.1927. Ilmailuvoimien komentaja, jääkärieverstiluutnantti Väinö Vuorio oli ennakoinut tämän ja antanut 22.7. määräyksen:

Jos kone joutuu poistettavaksi, on se toistaiseksi säilytettävä mahdollisesti perustettavaa lentomuseota varten.

Ilmailuvoimien tavoitteena oli saada mahdollisimman varhainen yksilö tallennettua, ja ensimmäinen Hansa oli jo tuhoutunut täysin. IL-2 oli siis varhaisin tyypin edustaja. Kokonaisuutena se ei kuitenkaan säilynyt. Onnettomuuskoneen moottori asennettiin vielä kahteen Hansaan ja poistettiin vasta 1937. Myös muu käyttöön kelpaava varustus irrotettiin, eikä rikkoutuneita korvattu. Ilmailuvarikko luovutti 10.11.1934 Santahaminan museovaraston Mekaanikkokoulun vastuulle, ja sotien jälkeen esineet siirrettiin Vesivehmaan lentokentälle halliin nro 4. Tuon säilytyksen aikana tapahtui myöskin tuhoja, mm. alkuperäinen potkuri katosi.

Kunnostuksen kautta näytteille – mekaanikot muistelevat

Aeron (nyk. Finnair) työntekijät hakivat IL-2:n Helsingin lentoasemalle kunnostettavaksi, ja Aeron Ilmailuopiston 1. lentomekaanikkokurssin oppilaat kunnostivat konetta vuosina 1964–1966. Vuoden 1969 lentonäytöksen jälkeen se siirtyi Tampereen teknilliseen museoon, jonka jälkeen lopulta Ilmailumuseolle.

Epäilemättä ikimuistoisen kokemuksen saaneet kurssilaiset ovat pitäneet yhteyttä vuosikymmenten ajan. Hansan 90-vuotisjuhlan yhteydessä museon intendentti Matias Laitinen kirjasi vapaamuotoisista kollektiivisista muisteluista ylös muutamia seikkoja, joita seuraavassa referoidaan.

Kurssilaiset olivat painottaneet, että he olivat noihin aikoihin hyvin nuoria, ja seurasivat opettajien ohjeita. Hansan kunnostusta veti opettajana Ossi Lindfors, joka on myös kirjoittanut ja piirtänyt aiheesta, mutta tarkkaa raporttia kunnostustöistä ei nähtävästi tehty. Toisena työnopettajana toimi Usko Oijala. (Lisäksi muissa lähteissä mainitaan myös työnopettaja Risto Räsänen.) Kurssilaisten mukaan työt Hansan parissa aloitettiin keväällä 1965 ja Hansa valmistui keväällä 1966. Tuohon aikaan Aeron Ilmailuopiston rehtorina toimi Lars Dahlberg.

Kurssilaisten mukaan konetta rakennettiin Seutulassa Tekniikan 1. hallin parvella, mutta kokoaminen tapahtui toisaalla. Mahdollisesti myös Mausoleumin eli catering-rakennuksen alakerrassakin on tehty joitain töitä. Hansalla lentäneitä oli tuolloin vielä olemassa, ja kurssilaiset muistelevat, että lentomestari Venna oli tuolloin Aerolla platalla starttipäällikkönä ja kertoi lentokokemuksista.

Kunnostustoimenpiteistä kurssilaiset muistelevat mm. kuinka rakensivat uudelleen kadonneita tai rappeutuneita osia. Etenkin rungossa he pääsivät näkemään vanhojen mestarien käsityötaitoa, mutta koska lahonestoaineet olivat koneen valmistusaikana vielä kehittämättä, rapistumaa oli runsaasti. Uusien osien rakentamisessa on käytetty kekseliäisyyttä, mm. moottorin jäähdyttäjä on muutettu kuorma-auton jäähdyttäjästä.   

Hansa saapuu Ilmailumuseoon

Jukka ja Leo Falinin valokuvakansiossa on kuvia ja tietoja Hansan saapumisesta Vantaalle Ilmailumuseoon. Tarina alkaa: ”26.5.1981 tuotiin I-V-L- A22 Hansa Tampereelta. Kokoaminen aloitettiin heti.” Hansan kokoamisesta on useampikin kuva Falinien kansiossa.  

1920-luku Hansojen kulta-aikaa

Meritiedustelukone I.V.L. A.22 Hansa 4.D.2. oli käytössä vuosina 1922–1927. 1920-luku oli Hansojen valta-aikaa, mutta jo vuoden 1932 loppuun mennessä käytöstä oli poistettu jo 105 Hansaa. Viimeisen julkisen esiintymisensä ”vanhentunut meritoimintakone IL” teki Suur-Merijoen lentonäytöksessä 3.8.1935 (Raunio, 2005), ja viimeisen lentonsa nähtävästi 5.12.1935 (Heikkinen, 2009).

Hansa-innovaatioita on useita. Niistä mainittakoon näin talven lähetessä Rafael Hallamaan johdolla suunnitellut ja valmistetut sukset. Niitä tarvittiin, jotta koneet saatiin lennettyä lentoasemille myös meren jäädyttyä. Hansoja luovutettiin kaikille vesilentoasemille (Santahamina, Sortavalan Kasinhäntä, Viipurin Tervaniemi, Turkinsaari).

Hansat olivat Ilmavoimien päätyyppi vuosien ajan. Niiden käyttöä kuvaillaan myös vapaaksi ja jopa edesvastuuttomaksi, kun lennoille otettiin mukaan ulkopuolisia eikä laskuvarjoja tai vöitä käytetty. Hansa-onnettomuuksissa (20) menetti henkensä 42 ihmistä. Toisaalta Hansat tarjosivat myös huikeita elämyksiä, kuten näyttely-yksilömme IL-2 lennättäessään Taalintehtaalla 94-vuotiasta tehtaan porttivahtia Kalle Stenforsia 30.5.1927. Tehtaan johtaja vapaaherra Wrede kysyi mahdollisuutta Kallen lennättämiselle ”kun ei ole koskaan lentänyt”. Ja niin Kalle pääsi lentämään ja ikuistui valokuvien myötä myöskin ilmailuhistoriaan – ja hän saattaa 1830-luvulla syntyneenä olla yksi aikaisimmin syntyneistä Suomessa koskaan lentäneistä henkilöistä.

Hansat tekivät ilmailua tunnetuksi Ilmailuvoimien tapahtumissa – niillä aloitettiin nk. laivuelennot eli useamman koneen kiertueet Suomessa, ja ne osallistuivat lukuisiin lentonäytöksiin. Tyypillisiä lentoja olivat myös valokuvaus-, tiedustelu- ja koelennot. Niillä oli edustustehtäviä – ne olivat muun muassa osa valtioidenvälisiä lentovierailuja. Lisäksi aivan yleisestikin ne olivat monelle elämän ensimmäinen havainto aidosta lentokoneesta.

Lähteet

Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan Historia, Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932. 2005.

Heikkinen, Rauno: Museo-Hansan tarina. Feeniks 4/2009.

Björkvist, Ben I.: I.V.L. A.22 Hansa Brandenburg. Feeniks 1/1991.

Jukka ja Leo Falinin valokuvakansio. Suomen Ilmailumuseon kokoelmat.

Matias Laitisen muistiinpanot, 2012.

Trafiikki-museoiden Minuutiksi museoon -video I.V.L. Hansan matkassa käsikirjoitus (korjattu 96 -> 94-vuotias Stenfors)

Ilmailumuseon Finna