Ilmailuhistoriallinen näyttelytoiminta Vantaalla täyttää 50 vuotta. Kesäkuun 12. vuonna 1972 avattiin Helsinki-Vantaan lentoaseman väestönsuojaan vievässä yhdyskäytävässä niin kutsuttu käytävänäyttely, joka myöhemmin sai nimekseen Ilmailuhistoriallinen näyttely. Näyttelyn perustanut Ilmailumuseoyhdistys ry. nimesi käytävänäyttelyn virallisesti ilmailumuseoksi vuonna 1977 Museoviraston kehotuksesta. Vuonna 1981 museo sai yhdistyksen toimesta ensimmäisen näyttelyhallin ja museorakennuksen silloiselle Tietotielle. Nykyisin museota hallinnoi vuonna 1996 perustettu Suomen Ilmailumuseosäätiö. Tänä päivänä Karhumäentieksi vaihtuneessa osoitteessa sijaitseva Suomen Ilmailumuseo on ilmailun valtakunnallinen vastuumuseo. Tulevaisuuden näyttelytoiminnan suunnitelmissa siintävät niin Digimuseoon liittyminen kuin myös kokonaisvaltainen uudishanke Aviapoliksessa.

Ilmailuhistorian esittelyn haasteita ratkomaan

Ilmailun taival Suomessa on vasta hieman yli sadan vuoden mittainen. Viiden vuosikymmenen takaisessa Suomessa oli ilmailuharrastajien keskuudessa jo havaittu historiallisen ilmailuaineiston uhanalaisuus ja tunnistettu kulttuuriperinnön säilyttämisen tärkeys.

Keskustelua käytiin niin tilatarpeista kuin myös vastuullisesta kokoavasta ja säilyttävästä tahosta. Sekä tekniikan museot että sotamuseot katsottiin profiileiltaan liian rajaaviksi – varsinkaan siviili-ilmailua ei haluttu sulkea ulos. Ilmailuharrastajat järjestäytyivät yhdistysmuotoon, ja Ilmailumuseoyhdistyksen perustava kokous järjestettiin 4.12.1969. Yhdistys otti tavoitteekseen valtakunnallisen ilmailumuseon perustamisen ilmailuperinteen säilyttämiseksi jälkipolville. Ilmailumuseoyhdistys juhli näyttävästi omaa 50-vuotista taivaltaan juhlaseminaarin ja gaalaillan merkeissä joulukuussa 2019.

Keräämisen ja säilyttämisen lisäksi tarvitaan aineiston entisöintiä – sekä sen taitamista että tilaa toimenpiteiden suorittamiseen. Lentokoneiden entisöinti Suomessa kehittyi ensin varsinkin ilmavoimien joukko-osastoissa – etunenässä Hämeen Lennostossa 1968 aloitettu Gourdon-Leseurre B.3 -koneen entisöinti, ja tämän jälkeen hankkeet muissa lennostoissa sekä Finnairin Ilmailuopistolla ja Ilmavoimien varikolla.

Ilmailulaitoksen ja liikenneministeriön tuki näyttelyhankkeelle oli keskeisessä roolissa toteutuksen kannalta. Liikenneministeriö luovutti 26.1.1971 Ilmailumuseoyhdistykselle käytävätilan näyttelyä varten. Näyttelytoimikunnan nimilista kuuluu: Härmälä, Aulin, Lundin, Kilpeläinen, Suominen, Nurminen, Lindforss ja Vaismaa. Tämä joukko aloitti tilasuunnittelun, ja näyttelyrakenteet ja kalusteet suunnitteli pääosin arkkitehti Yrjö Kilpeläinen.

Valikoitu käytävänäyttely

Käytävä on ymmärrettävästi näyttelytoiminnalle haastavan mallinen tila kapeutensa ja korkeutensa – tai mataluutensa – vuoksi.  Tila ei mahdollistanut kokonaisten lentokoneiden sijoittamista esille, vaan ratkaisua haettiin sekä valikoimalla tilaan mahtuvaa esineistöä, kuten valokuvia, ja valitsemalla esineistö tilan rajoitusten mukaisesti. Esille asetettiin vuonna 1924 ensilentonsa suorittaneen moottorilentokone Adaridin kaikki osat kokoamattomina, valtion lentokonetehtaan 1930-luvun lopulla suunnitteleman harjoitushävittäjä Pyry II:n runko sekä Seppo ja Kalevi Kokkolan suunnittelema autogiro. Näyttelyn läheisyyteen ulkotilaan sijoitettiin mm. Folland Gnat -lentokone ja lentokenttäpaloauto.

Vapaaehtoisten ”Lauantaiseura” näyttelyä luomassa

Näyttelytoimikunnan ja yhdistyksen sihteeristön avuksi muodostui vapaaehtoisten ”Lauantaiseura”, jonka aktiiveina toimivat Aulis Rosenlöfin ja Kauko Tuomikoski. Seura sekä suunnitteli näyttelyä että teki siihen liittyviä rakennustöitä. Näyttelyn pystyttämisessä avustivat myös Maanmittaushallitus, Polyteknikkojen Ilmailukerho sekä Valmet.  

Arvovaltaiset avajaiset

Lopulta näyttely oli valmis, ja avajaisissa Ilmailuhallituksen pääjohtaja K.J. Temmes leikkasi nauhan avaten näyttelyn. Arvovaltaisiin kutsuvieraisiin kuuluivat kenraali Artola, sisäasiainministeri Viitanen ja kenraali Salmela.

Erikoisnäyttelyt tulivat mukaan toimintaan jo varhaisessa vaiheessa, ja käsittelivät mm. Wäinö Bremeriä sekä avaruudessa tehtävää yhteistyötä.

50 vuotta, miljoona kävijää

Käytävänäyttelystä tie vei ensin museoksi, kun Ilmailumuseoyhdistyksen hallitus päätti kesäkuussa 1977 Museoviraston kehotuksesta nimetä käytävänäyttelyn virallisesti ilmailumuseoksi. Museo siirtyi vihdoin omiin tiloihin Tietotielle, kun Ilmailumuseon ensimmäinen näyttelyhalli avattiin yleisölle 24.9.1981. Seuraavana avattiin ns. välihalli maaliskuussa 1985, ja toinen suuri näyttelyhalli työtiloineen otettiin käyttöön 26.9.1989. Miljoonas kävijä asteli sisään museon ovista 24.10.2019.

Seuraavan miljoonan täyttymistä ei varmastikaan tarvitse odottaa lähes viittä vuosikymmentä. Museotyö ei pääty koskaan, ja käynnissä oleva Uusi Ilmailumuseo -hanke uudistaa kokonaisvaltaisesti Suomen Ilmailumuseon toiminnan lähitulevaisuudessa, perinteitä kunnioittaen. Uuden Ilmailumuseon tavoitteena on 100 000 vuotuista kävijää, ja tervetulleeksi toivotetaan niin uskolliset vanhat ystävät kuin myös uudet kävijät. On todella sykähdyttävää todeta, että uskollisimmat näyttelykävijät ovat pysyneet matkassa koko ajan – kuten oheisesta palautteesta voi todeta.

Suomen Ilmailumuseo juhlistaa 50-vuotista näyttelytoimintaa tulevan vuoden ajan tapahtumien ja tempausten merkeissä. Maanantaina 13.6.2022 museo tarjoaa kakkukahvit ja ilmaisen sisäänpääsyn museoon klo 14-20.

Lähde: Siipimiehenä historia — Ilmailumuseoyhdistyksen vuosikymmeniä. Toimittaneet Juha Klemettinen ja Jussi Paju.