Suomen Ilmailumuseon 50-vuotiaan ilmailuhistoriallisen näyttely- ja museotoiminnan juhlavuonna luomme katsauksen menneeseen ja suuntaamme kohti tulevaa. Seitsenosaisessa blogisarjassa näkemyksiään avaavat sekä pitkän linjan yhdistysaktiivit että ammatillisen museotoiminnan vastuunkantajat. Aiemmat osat julkaistiin 8.7., 15.7., 22.7., 29.7., 19.8., ja 26.8. ja ne voi lukea Ilmailumuseon uutisblogista. 

Blogisarjan viimeisessä osassa museonjohtaja Pia Illikainen vastaa Janne Paunin ja Janne Salosen kommentteihin ja kysymyksiin viisikymmenvuotiaan museotoiminnan ja ystäväyhdistystoiminnan tulevaisuudennäkymistä.

Millainen uusi museo meille on tulossa?

Uusi Ilmailumuseo -hankkeen eteneminen – missä mennään juuri tällä hetkellä? Miten hankkeen rahoitus muodostuu – ja miten museon tuleva toiminta rahoitetaan? Millaista kokonaisuutta uudella museorakennuksella tavoitellaan? Entä millaista näyttelykokonaisuutta tavoitellaan, olisiko jossain vertailukohtaa?

Nämä kysymykset Janne Pauni ja Janne Salonen haluavat esittää Suomen Ilmailumuseon 50-vuotisen tien taipaleella, Uusi Ilmailumuseo -hankkeen aktiivisessa työstövaiheessa  – mitä vastaa museonjohtaja Pia Illikainen?

– Suomen Ilmailumuseo ja säätiön hallitus ovat viime vuodet panostaneet museon tilaongelman ratkaisuun. Vuodesta 2019 saakka Uusi Ilmailumuseo -hanketta on viety eteenpäin tiiviissä yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa. Hankkeen tavoitteena on avata uusi museo nykyisen viereisellä tontilla vuonna 2026.

– Hankkeen kokonaisinvestointi on hieman yli 20 miljoonaa euroa, josta rakennusinvestoinnin osuus on 17 miljoonaa euroa. Rakennusinvestointiin on haettu valtiontukea puolet investointisummasta, toinen puoli tullaan rahoittamaan lainarahoituksella sekä museon hakemalla yksityisellä rahoituksella. Valtionrahoituksesta on neuvoteltu opetus- ja kulttuuriministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa jo muutaman vuoden ajan. Odotamme parhaillaan linjausta valtionrahoituksesta. Tämä päätös mahdollistaisi myös muiden rahoitusjärjestelyiden ja -hakujen aloittamisen. Museon tuleva toiminta rahoitetaan samalla logiikalla kuin nykyinenkin, sekä julkisilla avustuksilla ja omilla tuotoilla. Näiden suhde tulee olemaan noin 50:50.

– Uusi Ilmailumuseo tulisi neliömääriltään olemaan suurin piirtein nykyisen museon kokoluokkaa eli noin 6000 bruttoneliötä, mutta hyvällä suunnittelulla ja tehokkaalla tilankäytöllä mahdollistetaan täysin nykyisestä eroava kokonaisuus. Nykyinen museo on rakennettu osissa ja vastaamaan kulloiseenkin tarpeeseen. Uudessa museossa kokonaisuus voidaan suunnitella pitkäjänteisemmin ja nykyistä teknologiaa hyödyntäen. Tunnistamme sen tosiasian, että emme voi kilpailla kansainvälisten kohteiden kanssa neliömäärissä tai ilma-alusten kappalemäärissä. Suomen Ilmailumuseon tuleekin löytää kilpailuvalttinsa muualta. Vertailukohtina ei olekaan mielekästä käyttää ulkomaisia valtavia ilmailu- tai tekniikanalan museoita, vaan ennemminkin elämys- ja museokohteita, joissa itsetekeminen ja kokeminen on yhdistetty mielenkiintoisiin ja koskettaviin tarinoihin. Museona meillä on se etu, että voimme kertoa aitoja ja samaistuttavia tarinoita kokoelmiemme kautta.

– Innostavuus, yhteisöllisyys, asiantuntijuus ja yhteistyö tulevat olemaan avainsanoja uuden museon menestyksessä. Kehittyvän Aviapoliksen kaupunginosan ytimessä ja lentoaseman välittömässä läheisyydessä uusi museo tarjoaa viihtymisen paikkoja niin lähialueen asukkaille kuin kansainvälisille matkaajille. Toivomme, että jatkossa siirtyminen lentoasemalta museolle ja museolta muihin Vantaan matkailukohteisiin koetaan helpoksi. Tämä edellyttää varmastikin yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Museon ei pidä olla varasto – kokoelmakysymys

Mitä jää yli – mitä tapahtuu museomateriaalille, joka ei mahdu Uuden Ilmailumuseon näyttelyyn? Tuleeko kokoelmakeskus ja ovatko kokoelmat myös siellä yleisön nähtävissä? Entä mitä tapahtuu museon laajalle arkisto- ja valokuvamateriaalille, ja onko tutkijoilla mahdollisuus saada materiaalia tarvittaessa käyttöön tulevaisuudessa?

– Uuteen Ilmailumuseoon, sen näyttelyihin tai muihin tiloihin, ei siirry kaikki nykyisessä museossa esillä oleva esineistö. Esimerkiksi tällä hetkellä museossa säilytyksessä olevista ilma-aluksista reilusti yli puolet sijoitetaan jatkossa muualle kuin näytteille uuden museon tiloihin.

– Yleisesti ottaen mallina tulee olemaan se, että kokoelmien säilyttäminen ostetaan jatkossa ulkopuolisen tahon tarjoamana palveluna. Selvitämme parhaillaan toimivinta ja kustannustehokkainta ratkaisua säilytykselle. Ihanteellista olisi, jos ilma-alus-, esine- ja arkistokokoelmat sijaitsisivat suhteellisen lähellä uutta museota. Näin kokoelmien hyödyntäminen ja kokoelmatyö olisi mahdollisimman helppoa ja esimerkiksi ilma-alusten vaihto näyttelyissä vaivattomampaa.

– Kun kokoelmia säilytetään jatkossa asianmukaisissa tiloissa, on esimerkiksi kokoelma-asiakkaiden, tutkijoiden ja muiden kokoelmista kiinnostuneiden asiakkaiden, palvelu entistä ammattimaisempaa ja sujuvampaa. Eli materiaalin saaminen tutkijoiden käyttöön on tulevaisuudessakin mahdollista.

Vapaaehtoistoiminta uudessa museossa

Mikä on vapaaehtoisten rooli tulevassa museossa?

– Vapaaehtoistoimintaa kehitetään jatkossa edelleenkin niin, että se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla sekä vapaaehtoista että museota. Kehittämistyö vaatii paljon avointa keskustelua, molempien osapuolien tavoitteiden sanoittamista ja hyvää tahtoa. Museotoiminnan 50-vuotisessa historiassa vapaaehtoistyöllä on ollut merkittävä ja jopa elintärkeä rooli. Vapaaehtoistyön tärkeys ei tule katoamaan, mutta uuden toimintaympäristön myötä museon uudistaessa toimintojaan ja tavoitteitaan on luontevaa, että myös vapaaehtoistoiminta kasvaa ja muotoutuu mukana. Miten painopisteet muuttuvat, sitä on vielä vaikea tässä vaiheessa ennustaa. Muutokset tulevat joka tapauksessa olla perusteltuja ja yhdessä vapaaehtoistoimijoiden kanssa pohdittuja.

Museon ja yhdistyksen yhteistyö

Minkälaista voisi olla museon ja Ilmailumuseoyhdistyksen yhteistyö – pitäisikö toimintamuotoja ja -tapoja kehittää, olisiko yhteistyössä parannettavaa tai syvennettävää?

– Museota ylläpitävän säätiön ja Ilmailumuseoyhdistyksen yhteistyön edellytys on, että molemmat jakavat saman tavoitteen ja päämäärän. On tärkeää, että yhteistyö koetaan molempia eteenpäin kantavana voimana. Yhteistyössä molemmat osapuolet hyötyvät ja kukoistavat strategisten tavoitteidensa mukaisesti. Jos toimijoiden välinen yhteistyö ja vastuunjako ei ole selkeää eikä keskustelu avointa, voi se johtaa pahimmillaan tilanteeseen, jossa kaksi toimijaa ovat kilpailuasetelmassa keskenään ja koettavat toisistaan piittaamatta itsepintaisesti hoitaa tärkeiksi kokemiaan tehtäviään.

– Ilmailun kulttuuriperintöä säilyttävien tahojen määrä on Suomessa vähäinen ja monilta osin tehtävää hoidetaan vähillä resursseilla. Näenkin, että erityisesti tässä tilanteessa eri toimijoiden välisen yhteistyön tulee olla joustavaa ja joissain tilanteissa pakostakin epäitsekästä. Yhteisen päämäärän eli kulttuuriperinnön säilyttämisen ja elävänä pitämisen varmistamiseksi on oltava valmis myös kompromisseihin.

– Museo ja Ilmailumuseoyhdistys ovat panostaneet toimivaan yhteistyöhön erityisesti viimeisten vuosien aikana. Olen siitä todella tyytyväinen. Samalla tunnistan, että toimiva yhteistyö –  minkä vain yhteistyökumppanin kanssa –  vaatii jatkuvaa avointa keskusteluyhteyttä, yhteistä kehittämisintoa ja halua ”pitää toinenkin samalla kartalla”. Näitä asioita ei pidä unohtaa arjen tai suurienkaan hankkeiden keskellä.

– Kiitän Ilmailumuseoyhdistystä ilmailumuseotoiminnan käynnistämisestä Vantaalla 50 vuotta sitten, toiminnan kehittämisestä eri vuosikymmeninä ja nykyisestä yhteistyökumppanuudesta.

Artikkelikuva: Suomen Ilmailumuseon nykyiset tilat eivät palvele kokoelmien yli 11 500 esineen ja laajojen valokuva- ja asiakirja-arkistojen asianmukaista käsittelyä ja säilyttämistä, ilma-aluksista puhumattakaan. Nykyisiin näyttelyhalleihin on mahdotonta tuoda herkempää esineistöä, eikä suomalaisen ilmailun historiaa näin ollen päästä täysipainoisesti esittelemään. Kuva: Suomen Ilmailumuseo.

Keskustelijat:

Janne Pauni, eversti (evp) oli mukana ilmailumuseon rakennustalkoissa 1970-luvulla ja toimi myös museon valvojana sekä ensimmäisenä arkistonhoitajana. Hän on Ilmailumuseoyhdistyksen edustajana Suomen Ilmailumuseosäätiön hallituksessa vuodesta 2019 alkaen ja Ilmailumuseoyhdistyksen hallituksen jäsen vuodesta 2021 alkaen. Muita tehtäviä: sotalentäjien perinneklubi Pilvenveikkojen puheenjohtaja ja Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenlehti Pilven Veikon päätoimittaja.

Janne Salonen on toiminut museolla viikonloppupäivystäjänä ja tuntityöntekijänä 1995–2001. Hän on Ilmailumuseoyhdistys ry:n pääsihteeri 2001–2009, toiminnanjohtaja 2009–2010, puheenjohtaja 2011–, Suomen Ilmailumuseosäätiön hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja 2010–2014, edustajiston jäsen 2015–2017 sekä 2019–. Museon vt. johtaja 28.1. –30.4.2011. Erityisenä kiinnostuksen kohteena MiG-21 koneet ja tekniikka Suomessa. Lahden Ilmasillan hallituksen jäsen 2018–, puheenjohtaja 2019–. VL Myrsky entisöintiprojektin projektijohtaja, Caravelle-projektin projekti johtaja. Östergötlands Flyghistoriska Sällskap – ÖFS (Flygvapenmuseum vänner) ja Svensk Flyghistorisk Förening SFF jäsen.

Pia Illikainen, museonjohtaja, Suomen Ilmailumuseosäätiön toimitusjohtaja. Pia on työskennellyt Ilmailumuseossa vuodesta 2015. Ilmailumuseolle hänet houkutti mahdollisuus osallistua uuden museon tekemiseen, mutta myös museon tietynlainen kapinallisuus – asioita uskalletaan tehdä toisin kuin muut. Pia pitää Uusi Ilmailumuseo -hankkeessa ja ylipäänsä museotyössä tärkeänä rohkeaa kokeilukulttuuria. Sitähän se ilmailun kehityskin on ollut!