Blogissa on ollut pieni ajallinen tauko, mutta museon työpajoissa on tapahtunut sitäkin enemmän. Olemme edelleen tutkineet matkustamopalveluhenkilöstön virkapukuja: työpajojen aiheina ovat olleet Kar-Airin, stuerttien sekä Finn Hostessien virkapuvut, ja kesän korvalla olemme saapumassa jo vuosituhannen vaihteeseen. Blogi täydentyy näiden aihealueiden kuvin ja koostein, kun puvut on saatu luetteloitua ja valokuvattua.

Evergreenit haastattelutehtävissä

Mutta nyt katsaus hankkeessa toisaalle. Hankkeen yhtenä tavoitteena on rakentaa malleja tallennustyöhön. Ammattiperinteen keruuta ovatkin tehneet Evergreenit itse siten, että museoammattilaisten kanssa on pohdittu haastattelukysymyksiä, jonka jälkeen Evergreenit ovat käyneet tapaamassa ja haastattelemassa kollegojaan. Haastatteluja on tehty jo seitsemän, ja Evergreenien tarkoituksena on tehdä vielä ainakin kolme kollegahaastattelua.

Evergreenit Pirjo Hellman ja Arja Torkkomäki ovatkin jo melkoisia konkareita haastattelutehtävissä, ja yhtä haastattelutilannetta nyt toukokuussa tulivat seuraamaan ja taltioimaan Ilmailumuseon kokoelma-amanuenssi Tapio Juutinen ja hankkeen koordinaattori Mia Kunnaskari.

Ensimmäisten joukossa ilmojen teillä

Haastateltava Evergreen Rita Bützow on toista vuosikurssia (1948) ja edelleen innostunut ilmailusta – esimerkiksi viime kesänä hän oli Malmilla poikansa kanssa DC-3 -konetta tervehtimässä. Rita Bützowin – silloisen Andersenin – kurssille valittiin viisi aloittavaa lentoemäntää. Rita kertoi hakeneensa kurssille veljen vaimon suosituksesta (Kaarina Wendelin oli ensimmäistä vuosikertaa), ja ajatuksissa oli myös mahdollisuus hakeutua ulkomaille töihin, ehkä Uuteen Seelantiin serkun mallin mukaan. Ja lentäminen kiinnosti!

Pääkonttorin korkea-arvoinen raati tenttasi hakijoilta kielitaitoa, ja kaksikielisellä Ritalla oli valttinaan myös vahva saksa ja jonkin verran englannin taitoa. Myös käydystä kokkikoulusta ja lastenhoitokurssista oli hyötyä. Lentoemännät testattiin samoilla testeillä kuin lentäjätkin, ja testin tehnyt Yngve Roschier sanoikin erinomaisista tuloksista, että ”tästä tytöstä tekisin lentäjän koska tahansa”.

Ritan ensimmäinen lento oli henkilökunnan tutustumislento, sitten alkoi työura. Tukholmaan lennettiin ”sekä suora että hyppy”, ja kotimaan asemia olivat Kuopio, Jyväskylä, Vaasa ja Rovaniemi. Alkuun lentäminen oli kuoppaista kyytiä, ja Rita kertoikin, että asiakkaille tarjottiin ”Budapest-karamelli, oksennuspussi ja sympatiaa”. Sodan jäljiltä Rovaniemellä ei ollut alkuun kunnon siltaa, vain ponttoonisilta, ja Düsseldorf oli raunioina.

Rita kertoi, että työyhteisössä oli tavattoman hyvä yhteishenki ja asiakkaista on paljon hyviä muistoja. Alkuvaiheessa matkustajat olivat usein liikemiehiä – ja myös liikenaisia. Erityisen mieluisa lento oli viikon viimeinen Tukholmasta Helsinkiin, jolloin matkustajina oli usein taiteilijoita, kuten viulisti Camilla Wicks, joka kanssa ystävystyttiinkin.

Työtehtäviin kuului myös mm. tullilaatikoiden tarkastusta, diplomaattisäkkien kuljetusta ja tilityksiä, jotka kaikki tehtiin päässälaskuina kovassa kiireessä.

Rita Bützow lensi koko uransa Malmilta ja hänen viimeinen lentonsa oli uutena vuotena 1952. Yleisesti ottaen alkuun lentoemäntien urat saattoivat olla lyhyitäkin, eikä työn katsottu sopivan pikkulasten äideille. Ritasta tuli kolmen lapsen äiti, mutta matkustelu koti- ja ulkomailla kuului perheen elämään, ja myöhemmin hän työskenteli lastentarhaopettajana ja palasi sittemmin alalle Suomen Matkatoimistoon ja sittemmin Matka-Kalevaan. Kerran Evergeen, aina Evergreen – viime kesänä Rita paitsi kävi katsomassa DC-3:sta, myös lensi Kuhmoon.

Lisätietoja:

Mia Kunnaskari (hankekoordinaattori)
040 736 5683, etu.sukunimi (at) ilmailumuseo.fi