Artikkelin kirjoittaja: projektisihteeri Sonja Leppänen

Sain tiedon harjoittelupaikasta Suomen Ilmailumuseolla yliopistoni kautta toukokuun 2015 aikoihin. Olin tuolloin vasta palannut vaihto-opiskelu periodiltani Italiasta, missä vietin viime kevään opiskellen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusta kansainvälisessä maisteriohjelmassa. Palatessani vapun aikoihin Bolognasta Helsinki-Vantaalle painavia matkapakaaseja raahaten ja vilkaistessani bussin 615 ikkunasta ohimennen Ilmailumuseon kylttiä tien pielessä, en vielä arvannut, että pari kuukautta myöhemmin aloittaisin työt juuri kyseisessä paikassa.

Koska opiskelen Helsingin yliopistossa folkloristiikkaa, Malmi ilmailee 2015 -nykydokumentointiprojekti kuulosti paitsi aiheeltaan ajankohtaiselta, myös mielenkiintoiselta tavalta saada folkloristin työkokemusta kirjaimellisesti kenttätutkimuksesta. Aiemmin kansanrunouden tutkimuksena tunnettu folkloristiikka tutkii tänä päivänä yhtälailla niin vanhempia kansanomaisia perinneaineksia, kuin myös urbaaneja miljöitä ja moderneja nyky-yhteiskunnan kulttuuri-ilmiöitä. Folkloristi on kiinnostunut kulttuuria muokkaavista sosiaalisista ja historiallisista prosesseista, joten tässäkin mielessä pitkän historian omaava, nykypäivänäkin toiminnaltaan vireä Helsinki-Malmin lentokenttäkulttuuri on mitä mainioin tutkimuskohde.

Mopo-Cessnaa ollaan valmistelemassa taivaalle Malmilla 16.7. Copyright Sonja Leppänen / Suomen Ilmailumuseo

Ilmailun maailma oli minulle ennestään varsin vieras, mutta tiivis uppoutuminen aiheeseen on nyt parin viikon kuluessa alkanut tuottaa tulosta. Pohjatöikseni opiskelin Helsinki-Malmin historiaa ja perehdyin kentän nykytilanteeseen, minkä jälkeen olen käynyt paikan päällä useamman kerran tutustuen Malmin meininkiin ja yrittäen samalla hahmottaa kokonaiskuvaa Helsinki-Malmin toimijoista, joita onkin sankka joukko. Malmin lentokenttä ei siis olekaan, toisin kuin ”suuri yleisö” saattaa luulla, mikään muutaman satunnaisen harrastelijan paikka, vaan aktiivinen ja toimiva kenttä niin viranomais-, koulutus-, yritys- kuin yhdistystoiminnaltaankin.

Viimeksi kävin Malmilla eilen ja vietin päivän BF-lento oy:n koulutushenkilökunnan ja lento-oppilaiden kanssa. Minut temmattiin myös mukaan lentämään pienkoneella, mitä en ollut tietenkään koskaan ennen tehnyt, mutta kokemus oli unohtumaton! Muistan lukeneeni jostakin Malmin ilmailukulttuuria käsittelevästä kirjasta lauseen ”Ilmailu vie mennessään” ja ainakin minulle jäi hinku päästä jälleen uudestaan lentämään, mahdollisimman pian!

Toimintaa BF-lennon tiloissa 14.7. Kolmantena oikealta operatiivinen johtaja Mark Baker. Copyright: Sonja Leppänen / Suomen Ilmailumuseo

Nykydokumentointiprojekti sai näin ollen vauhdikkaan alun. Jännityksellä ja mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea projektimme tuo tullessaan seuraavien kuukausien aikana. Kaikkea emme saa mitenkään tallennetuksi ja dokumentoiduksi, mutta se ei oikeastaan edes ole tarkoitus. Uskon kuitenkin, että projektin loppupuolella mapeissamme on tallennettuna monipuolinen otos alati muuttuvasta lentokenttäkulttuurista, toisin sanoen siitä mitä Helsinki-Malmi on juuri nyt.