Kun ohjaat askeleesi nyt

päin Kruunuvuoren selkää,

sen yllä lentäjämme näät

jotk’ ilmain mert’ ei pelkää.

Ja itsekin jos halaat, on

tilaisuus koettaa sulla

nyt miltä tuntuu kotkien

ja pilvein teille tulla.

Nimim. Anssi, Uusi Suomi 25.3.1927

Toukokuussa 2017 julkaistussa artikkelissa käydään läpi helsinkiläisten lentonäytösten kehitystä ilmailupropagandan välineistä moderneiksi 2000-luvun kesätapahtumiksi. Johdantolukujen jälkeen esitellään yksitellen merkittävimmät kantakaupungin ympäristössä Suomen itsenäisyyden aikana järjestetyt ilmailutapahtumat. Helsingin ilmailuhistoriaa laajemmin löydät aiemmin keväällä 2017 julkaistusta artikkelista.

Printtikokoisia tiedotuskuvia näytösten historiasta löydät Flickr-galleriastamme.

Otsikkokuva: Ilmailutapahtuma Kruunuvuorenselällä 1920-luvun lopulla, ilmassa Caudron C.60. Foto Roos / Helsingin kaupunginmuseo.

Kruunuvuorenselältä se lähti: Nuoren tasavallan lentonäytösten piirteitä

Ilmailuvoimien I.V.L. A22. Hansat olivat tuttu näky 1920-luvulla järjestetyissä maaliinlaskukilpailuissa Kruunuvuorenselällä. Nämä Santahaminassa kuvatut Hansat osallistuivat lentonäytökseen ja lentokilpailuihin ajalla 24.–30.03.1927. Arvo Tervasmaan kokoelma / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Suomalainen ilmailu oli 1920-luvun vaihteessa yhä lapsenkengissään. Vaikka ensimmäisen maailmansodan aikaan taivaalle ilmaantuivat venäläiset sotilaslentäjät ja itsenäisen Suomen Ilmailuvoimat (myöh. Ilmavoimat) aselajina perustettiin maaliskuussa 1918, oli siviilitoiminta käytännössä edelleen olematonta.

Tavallisen kansan yhteys uuteen liikkumismuotoon oli täten heikko ja rooli sivustaseuraajan, matkustajaliikenteen ja etenkin laajamittaisen ilmailuharrastuksen ottaessa vielä ensimmäisiä askeleitaan.

Ilma-aluksen oli toki moni eteläisen Suomen asukas taivaalla nähnyt: jo 1800-luvun puolella suuriruhtinaskunnassa ja Helsingissä oli käynyt lukuisia ulkomaalaisia vierailijoita, käytännössä viihdytys-, tutkimus- ja sotilaallisessa tarkoituksessa matkaa tehneitä kuumailmapalloryhmiä (kts. erillinen artikkeli Suomen Ilmailumuseon sivuilla).

Itsenäisyyden alkuvuosina sotilastoiminnan ulkopuolinen siviili-ilmailu luotiin käytännössä tyhjästä, muutamista ensimmäistä maailmansotaa edeltäneistä organisointiyrityksistä huolimatta.

Vuonna 1919 perustettu, pari vuotta myöhemmin FAI:n edustajaksi Suomessa nimetty Suomen Ilmailuklubi pyrki tekemään ilmailuasiaa tunnetuksi heti perustamisestaan lähtien. Kantavana toiminnan tausta-ajatuksena oli ilmailun saattaminen suuren yleisön tietoisuuteen ja toiminnan vakiinnuttaminen vakavasti otettavana harrastus- ja liikkumismuotona.

1920- ja 1930-luvuilla järjestetyt lentonäytökset ja -kilpailut olivat omiaan antamaan yleisölle viitteitä siitä, mitä mahdollisuuksia lentokoneilla voisi tulevaisuudessa olla. Helsingin oltua ajan sotilasilmailun ja -teollisuuden keskittymä ajalla oli nuoren tasavallan pääkaupunki luonnollinen paikka uuden kaltaisten yleisötapahtumien kehittymiseen.

Aikakauden lentokilpailut ja myöhemmin ilmailupäivät Kruununvuorenselällä ja Katajanokalla järjestettiin pääasiassa maaliskuun alkupäivien talvipakkasissa – ajankohtaa kun pidettiin jään kestävyyden kannalta turvallisena, suuria yleisömääriä ajatellen.

1920-luvun puolivälistä lähtien lentonäytösten järjestäminen ja ”ilmapuolustuspropaganda” siirtyivät vaiheittain Ilmailuklubilta vuonna 1925 perustetulle Suomen Ilmapuolustusliitolle (SIPL) joka toimi ohjelman järjestämisessä yhteistyössä Ilmavoimien kanssa. Samaan aikaan näytöksiä alettiin järjestää yhä enemmän myös maaseutukaupungeissa paikallisten SIPL:n alaisten yhdistysten toimesta.

1930-luvulle mennessä liitto toi esille yhä enemmän maanpuolustuksen, aselajin kehitys- ja rahoitustilanteen sekä väestönsuojelun näkökohtia. Aikakauden voimakkaimpia medioita, sanomalehdistöä ja radiota, käytettiin tiedon levityksessä hyväksi.

”Lentokoneet voivat pommeilla ja kaasulla tuhota hetkessä suurenkin kaupungin!” kuului Uuden Suomen otsikko Helsingin näytöksen yhteydessä 21.3.1929.

Lentonäytöksen VIP-katsomoa Katajanokan rannassa 86 vuotta sitten: Suomen Ilmapuolustusliiton järjestämä lentonäytös 27. maaliskuuta 1931. Pietinen / Historian kuvakokoelma / Museovirasto.

Helsingin näytökset toisen maailmansodan jälkeen

Toinen maailmansota luonnollisesti keskeytti lentonäytösten järjestämisen, lentokoneiden ja ilma-aseen keskityttyä totaalisen sodan käymiseen vihollisosapuolten kesken. Suomalaiselle siviiliväestölle lentokoneet – etenkin kaksimoottoriset – tarkoittivat kotirintaman pommitusten myötä uhkaa, etenkin kun kotimaisia torjuntahävittäjiä ei ollut saatavilla siviiliväestön turvaksi talvi- ja jatkosodassa kuin muutamille suurimmille ja strategisesti tärkeimmille paikkakunnille.

Syksyn 1944 välirauhan jälkeinen moottorilentokielto, polttoainepula ja Ilmavoimien määrävahvuuden laskeminen eivät juurikaan edesauttaneet ilmailun julkisen toiminnan kehittämistä. Vuonna 1945 Ilmailuklubin toiminnan jatkoksi perustettu Suomen Ilmailuliitto (SIL) otti paikallisyhdistyksineen lentonäytöstoiminnan järjestettäväkseen.

SIL:n varainkeräykseen kohdistetut maaseutunäytökset olivat kymmenien paikkakuntien asukkaiden huvi keskellä yhä taloudellisesti vaatimatonta säännöstelyaikaa. Liiton moottorikoneet olivat tuttu näky kymmenillä paikkakunnilla ja ilmailu koskettikin laajamittaisesti sodasta toipuvaa maatalous-Suomea. Lentosirkus ”Pilvien Huimapäiden” aktiiviaikana 1948-1954 on laskettu pidetyn jopa yli kaksisataa lentonäytöstä joissa kävi noin 400 000 maksanutta katsojaa.

Pääkaupungissa noin seitsemän vuotta pitkän sangen aktiivisen näytöskauden avasi toukokuun 1948 lentonäytös Helsingin lentoasemalla (Malmi). Sota-aika oli vielä läsnä, sisälsihän muutoinkin sisältörikas ohjelma mm. ohilennon lentueellisella rintamakäytössä olleita Messerschmitt-hävittäjiä.

Reilu 60 vuotta sittenkin helsinkiläiset lentonäytökset sisälsivät vauhdikkaita ja jännittäviä ohjelmanumeroita. Mittaa tässä (luultavasti Hietaniemen näytöksessä 1950) ottavat Bücker Bü 131 Jungmann OH-SIL ja Mráz M1C Sokol OH-BKJ. Laipio / Ilmailun kokoelma / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Helsingin lentonäytösperinteitä jatkoivat Suomen Ilmailuliiton, Helsingin Ilmailuyhdistyksen ja Ilmavoimien järjestämät näytökset Hietaniemessä (1950) ja Kaivopuistossa (1951, 1954, 1955).

1960-luvulta eteenpäin kotimaiset näytökset ovat keskittyneet kesäaikaan. Pääkaupunkiseudulla ja maakunnissa yleistyi tapa järjestää näyttely- ja näytösyhdistelmiä air show’n nimellä. Tarjonta koostui paitsi ilmassa suoritettavasta ohjelmasta myös staattisia lentokoneita ja muuta kalustoa esitelleestä maanäyttelystä.

Näihin aikoihin harrastajat kokivat tapahtumissa jo toiston makua. Huolimatta että näytöksiä ja ilmailupäiviä järjestettiin ajalla lähes jokaisella suomalaisella kentällä kaipasi Ilmailu-lehti (11/1970) kotimaisiin näytöksiin ”kipeästi” uudistumista, ohjelmiston näyttäydyttyä melko saman tyyppisenä tapahtumasta toiseen.

Ulkomaisten ryhmien vierailut Suomessa (esim. Red Arrows toistuvasti 1970, 1977, 1984, 1999, 2006), olivat omiaan viehättämään myös ”jo kaiken nähneitä” ilmailunäytöskävijöitä. Länsimaisten sotilasryhmien vierailut vain satojen kilometrien päässä Neuvostoliiton rajasta ja ”rautaesiripusta” eivät kylmän sodan Euroopassa olleet kovinkaan tavanomaisia ilmailutapahtumia.

Isona kuvana ovat vuosittaiset isot näytökset siirtyneet Helsinki-Vantaalta Malmin lentoasemalle ja maakuntiin, pois kansainvälisen reittiliikenteen solmukohdista. Viimeinen airshow Helsinki-Vantaalla pidettiin vuonna 1984 jolloin Red Arrows esiintyi vastikään uusitulla BAE Hawk-kalustollaan suomalaisille.

Tiesitkö? Ilmailuun liittyvien ”lentoviikkojen” ja varsinaisten näytösten lisäksi Helsingissä on tehty aikalaisilmailua ja eri maiden lentokoneteollisuutta tunnetuksi myös lukuisten ilmailunäyttelyiden avulla. Elo-syyskuussa 1929 SIPL järjesti Kaartin Maneesissa Kansainvälisen ilmailunäyttelyn jossa oli kaikkiaan 41 näytteilleasettajaa seitsemästä eri maasta. Näyttely sai jatkoa Messuhallissa toukokuussa 1938, (linkki Elävään Arkistoon) tällöin näytteilleasettajia oli jo 150 kappaletta. Mainitsemisen arvoisia helsinkiläisiä näyttelyitä ovat olleet myös mm. Sotamuseon Messuhallissa järjestämä sotamuistonäyttely (kevät 1940), Neuvostoliiton teollisuusnäyttely (kesä 1948), Ranskan teknillinen näyttely Messuhallissa (syksy 1958) ja Puolustusvoimien 60-vuotispäivänäyttely Kaivopuistossa (1978).

Kotimainen ilmailunäytös 2000-luvulla

Vielä viime vuosikymmeninä ovat ilmailunäytökset eri puolella Suomea keränneet perusyleisönsä mukaan tapahtumiin. Harrastajat ja ilmailusta kiinnostuneet ovat tulleet mukaan usein koko perheen voimin.

Ydinyleisön lisäksi tapahtumiin löytävät tiensä myös satunnaiset kävijät, kerääväthän näytökset huomiota osakseen myös eri maakuntien medioissa. Kotimaisten kesätapahtumien perinteinen muuttuja, paikoin epävakainen sää, saa epävarmat kävijät jäämään kotiin ja rajoittaa myös esitettäviä ohjelmia.

Lentonäytösten ohjelmatarjonta koostuu edelleenkin Suomen Ilmavoimien sekä kotimaisten viranomais- ja siviili-operaattoreiden lisäksi ulkomaisten konevierailijoiden ja taitolentoryhmien annista. Tapahtumien perinteisiä kotimaisia vieraita ovat olleet mm. Suomen Ilmavoimien virallinen taitolento-osasto Midnight Hawks sekä monitoimihävittäjä F/A-18 Hornet.

Edelleen 2000-luvulla on yksi vuosittainen perinteikäs tapahtuma ollut entisellä Kauhavan Lentosotakoulun alueella pidetty ”Lentäjien juhannus”. Perinteistä Lentäjien juhannusjuhlaa on vietetty Kauhavan lentokentällä vuodesta 1945 alkaen. Lentosotakoulun lakkauttamisen myötä vuonna 2012 tapahtuma jäi tauolle mutta teki paluun vuonna 2015. Vuonna 2017 järjestetään suunnitelmien mukaan Lentosotakoulun alueella ilmailua ja kulttuuria yhdistävä tapahtuma ”Wanhanajan Lentopäivät”.

Kotimaisten tapahtumien järjestäjinä ovat 2000-luvulla toimineet sekä paikalliset kerhot että kaupalliset toimijat. Ilmailuliiton vuosittaisen päälentonäytöksen on useimmiten järjestänyt valitulla paikkakunnalla toimiva yhdistys. Vuoden 2017 päälentonäytöksen Seinäjoella järjestää Etelä-Pohjanmaan Ilmailukerho.

Malmin lentoasema on toiminut kansainvälisten lentonäytösten tapahtumapaikkana vielä 2010-luvulla. Kuva elokuussa 2015 järjestetystä Finland International Airshow’sta. Sonja Leppänen / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Ilmailua Helsingin sydämessä myös tulevaisuudessa?

Pääkaupunkiseudulla 2010-luvulla ovat ilmailutapahtumaperinnettä verestäneet pariin otteeseen Malmin lentoasemalla järjestetyt kansainväliset airshow’t joissa on nähty myös ulkomaisia taitolentoryhmiä. Yleisö löytää edelleen näytökset: viimeisin 80-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetty ilmailutapahtuma kesällä 2016 keräsi järjestäjien mukaan kahden päivän aikana yhteensä noin 20 000 kävijää.

Malmin lentoaseman vaihdettua operaattoria ja lentotoiminnan näillä näkymin päättyessä vuonna 2019 on tapahtumien tulevaisuus pk-seudulla kuitenkin epävarma.

Etenkään Helsingin kantakaupungissa ei laajamittaisia ilmailutapahtumia olla viime vuosina nähty. Kuninkaallisten Ilmavoimien Red Arrows (1970) on viimeisin perinteikkäässä näytösympäristössä, Kaivopuistossa, täyden ohjelman tehnyt ulkomainen ryhmä.  Yksittäisiä kotimaisia ja ulkomaisia taitolentoryhmiä on käynyt keskustan yläpuolella pikavierailulla toki vielä 2000-luvullakin.

Vuonna 2017 perinnettä jatkaa Suomen Ilmailumuseon järjestämä Kaivopuiston lentonäytös.

Tiesitkö? Laajamittaisten näytösten ohella pääkaupunkilaisia ovat ihastuttaneet vuosien varrella myös lukuisat konevierailut Helsingin keskustan tuntumassa. Kenties lukumääräisesti eniten yleisöä saanut on Graf Zeppelinin vierailu pääkaupungissa 24. syyskuuta 1930. Saksalaisvalmisteinen ilmalaiva keräsi arvioista riippuen peräti 70-80 000 katsojaa kantakaupungille ja Viikkiin jonne Zeppelinin oli tarkoitus laskeutua. Jos Postimies-lehden arvio pitää paikkansa oli ilmalaivan vierailua seuraamassa joka kolmas helsinkiläinen! Lopulta, tuuliolosuhteiden takia, Viikin pelloilla vaihdettiin ainoastaan lähtenyttä ja saapunutta postia matkustajien sijasta.

Merkittävimmät Helsingin kantakaupungin näytökset Suomen itsenäisyyden ajalla

Kaivopuisto ja Kruunuvuorenselkä 1920: Lentoviikko

Kesäkuun 1920 Lentoviikon innokasta yleisöä: Santahaminan merilentoaseman laskusillalle kokoontuneita, Helsingistä laivalla tuotuja lennätettäviä sekä kaksi Georges Lévy G.L.40 HB2 -lentovenettä. Kosti Virtasen kokoelma / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Ilmailuklubin perustamisen (1919) jälkeen tapahtumia organisoitiin jo ensimmäisenä täytenä järjestön toimintavuonna.

Kesä-heinäkuussa 1920 järjestettyjen itsenäisen Suomen ensimmäisten valtakunnallisten messujen, Suomen Messujen yhteydessä Ilmailuklubi järjesti yhteistyössä ilmailuvoimien kanssa Helsingissä ”Lentoviikon” ilmailun tutuksi tekemiseksi suurelle yleisölle.

Yleisömenestystä pidettiin ”erinomaisena” ja erityisesti katsojia kiinnosti viikon kohokohtana pidetty ensimmäinen Suomessa tehty laskuvarjohyppy. Suorituksesta 2. heinäkuuta vastasi ruotsalainen luutnantti Raoul Thörnblad joka hyppäsi Kaivopuiston yläpuolella majuri Väinö Mikkolan 500 metrin korkeudella ohjaamasta Ilmavoimien Georges Lévy -lentoveneestä laskuvarjolla.

Hyppy, jota mainostettiin sanoilla ”Ilmasuojushyppy lentokoneesta”, päätyi veteen lähelle Harakan saarta. Helsingin Sanomien mukaan ”Kaivopuiston rannat ja kalliot olivat mustanaan katselijoita, varmasti useampia tuhansia”. Kaikki sujui hyvin, huolimatta siitä että tiettävästi kyseessä oli vasta Thörnbladin kolmas laskuvarjohyppy!

Ensimmäinen laskuvarjohyppy itsenäisessä Suomessa: Raoul Thörnblad laskeutumassa Harakan saaren rantaan 2.7.1920. Kuva: Suomen Ilmavoimat.

Esityslennon lisäksi myös yleisöllä oli lentoviikolla tilaisuus päästä lentämään. Saatavilla olevien lähteiden perusteella yleisömenestystä voitiin pitää aikakauteen suhteutettuna erinomaisena, satojen henkilöiden saatua ensikosketuksen ilmailun ihmeelliseen maailmaan.

Ilmavoimien osuudesta viikolla vastasi Santahaminaan sijoitettu Ilmailupataljoona. Lentoviikko käynnistyttyä hyvässä säässä sunnuntaina 27. kesäkuuta Kaivopuiston puoleiselta Harakan rannalta klo 17 jo ensimmäisen illan aikana lennätettiin 27 yleisölentomatkustajaa. Viikon päättyessä lauantaina 3. heinäkuuta olivat kapteeni Väinö Mikkola sekä vänrikit Tauno Hannelius (myöh. Hannus), Eero Heinricius ja Carl-Erik Leijer suorittaneet yhteensä noin 300 nousua lentoveneillä.

Lentoviikon lennätyksistä hyötyivät muiden tahojen ohella myös Ilmailuvoimat. Lentolippumyynnistä saadut tulot jaettiin kaikkien lento-osastojen – ei vain Ilmailupataljoonan – kesken ajalla vallinneiden ankeiden majoitus- ja virkistysolosuhteiden parantamiseksi. Ensin tuloista oli tosin vähennettävä valtiolle lennätyksistä aiheutuneet polttoainekulut.

Lue lisää Lentoviikon tapahtumista Kokoelmat kertovat -sarjastamme täältä.

Kruunuvuorenselkä 1920-luvulla: Ilmailuklubin lentokilpailuita

Toimintansa näyttävintä osaa, lentokilpailuja, Ilmailuklubi järjesti vuodesta 1921 eteenpäin. Ensimmäiset kilpailut järjestettiin ilmavoimien vuosipäivänä 6. maaliskuuta 1921 Kruunuvuorenselällä Talviurheiluviikon yhteydessä. Kevättalvisessa päivässä yhdistyi kaksi modernia liikkumismuotoa: samana päivänä jäällä nähtiin ”automobiilikilpailut”!

Ilmoitus Uudessa Suomessa 6.3.1921.

Kaikkiaan 11 kilpailukonetta (jotka olivat kaikki Ilmailuvoimista) suorittivat maaliinlaskukilpailun jossa jäälle oli tehty muutaman sadan metrin pituinen maalina toiminut hiekkaviiva. Määräkorkeudessa (500 metriä) koneen moottori tuli pysäyttää ja antaa koneen liukua kohti maaliviivaa. Lähimmäksi viivaa osunut kone voitti kilpailun.

Tapahtumaan myytiin myös pääsylippuja: Istumapaikat maksoivat 25 ja seisomapaikat 15 silloista markkaa.

Järjestyksessä toiset maaliinlaskukilpailut Ilmailuklubi järjesti 16. helmikuuta 1923 ”Suomen Talvikisojen” yhteydessä. Lajikirjo oli monipuolinen: ilmailun lisäksi ohjelmassa oli mm. hiihtoa, jääpalloa, ammuntaa, poroajelua, ratsastusta ja autokilpailu.

Samassa yhteydessä yleisö näki ensimmäisen suomalaisen laskuvarjohyppääjän ilmailutapahtumassa suorittaman laskuvarjohypyn. Luutnantti Eero Erho teki onnistuneen suorituksen ja hyppäsi Kruunuvuorenselälle 400 metrin korkeudella lentäneestä Breguet-koneesta.

Kruunuvuorenselkä 1926-1931: Kilpailuita, muodostelmalentoa ja propagandaa

Caudron yleisön ympäröimänä Helsingin kolmansilla ilmailupäivillä 25.03.1927. Osmo Malisen kokoelma / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Vuodesta 1926 lähtien siirtyi järjestelyvastuu Helsingin näytöksistä Ilmailuklubilta yhä enemmän SIPL:lle ja siihen kuuluneelle Helsingin Ilmapuolustusyhdistykselle (HIPY).

Samalla lentokilpailuiden sijaan alettiin tapahtumia markkinoida yhä monipuolisempaa ohjelmaa sisältäneinä ”ilmailupäivinä” jotka yhä useammin laajentuivat myös maaseutupaikkakunnille, paikallisen ilmailuaktiivisuuden myötäileminä.

Kuten vuosikymmenen alussa, järjestettiin lentonäytökset talvisotaan asti pääosin Ilmavoimien kalustolla. Lentonäytökset olivat sotilaslentäjien keskuudessa kysyttyjä komennuksia: huolimatta siitä että niistä ei maksettu päivä- tai komennusrahoja, saattoivat ilmapuolustusasiaa ajaneet yksityishenkilöt osoittaa heille näytösten yhteydessä huomattavaa vieraanvaraisuutta. Ilmailupäivät tekivät yleisölle tutuksi aselajia ja olivat mainio näyteikkuna Ilmavoimien operatiiviselle kalustolle ja roolille ajan maanpuolustuksessa.

Kruunuvuorenselällä maaliskuussa 1926 järjestettyjen ilmailupäivien ohjelma muodostui edelleen lentokilpailuiden ympärille: lajeina toimivat edellä kuvattu tarkkuuslasku, pomminpudotus ja konekivääriammunta lentokoneesta. Ammunta tapahtui kuusi metriä kanttiinsa olleeseen ruutuun 200 metrin korkeudelta, parhaimpien osallistujien päästyä 50% osumatarkkuuteen. Katso Elävän Arkiston filmikatkelma lentokilpailuista.

Maaliskuussa 1927 järjestettyjen Ilmailupäivien ohjelmaan kuului myös ”liikennevälineitä esittävä historiallinen kulkue” joka kulki Katajanokalta aina Turun kasarmille saakka. Lentonäytösalueen läntinen raja kulki aikakauden näytöksissä useimmiten Katajanokan ja Kaivopuiston edustalta. Etelässä alue rajautui Suomenlinnaan, idässä Vasikkasaareen ja Laajasaloon, pohjoisessa Korkeasaareen. Ote tapahtuman etukäteispainatteesta. Raimo Heikkisen kokoelma.

Lentokilpailuissa oli myös kansainvälisiä vieraita: mukana oli sotilaskoneita niin Virosta kuin Latviastakin. Kaikkiaan noin 10 000 katsojan lisäksi oli kutsuvierasjoukko mahdollisimman arvovaltainen, kuuluivathan siihen niin presidentti Lauri Kristian Relander adjutantteineen, pää- ja puolustusministerit kuin useat diplomaattikunnan edustajat (myöhempinä vuosina seuraan liittyi myös myöhempi marsalkka Mannerheim).

Maaliskuussa 1926 tuli ensi kerran ohjelmaan myös maatiedustelukoneiden ja taistelukoneiden esittämää muodostelmalentoa. Viimeisenä tapahtumapäivänä 9. maaliskuuta tapahtui kaikkiaan 30 koneen ryhmälento kaupungin yläpuolella.

Utista tullut taitolentoryhmä ”Keisarin sirkuslaivue” hajotti kaupungin yläpuolella kiilansa ketjuksi ja ”tekivät ryhmässä kolminkertaisen loopingin”. Gourdou Leseurre -koneilla lentäneeseen ryhmään kuului mm. myöhempi majuri ja ennätyslentäjä Wäinö Bremer.

Uttilaisten taitolennosta eivät saaneet osaansa vain helsinkiläiset: laivue esiintyi Helsingin lentokilpailujen jälkeen mm. Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Viipurissa, Hämeenlinnassa, Kuopiossa, Joensuussa, Sortavalassa, Pitkärannassa, Salmissa, Valamossa ja Käkisalmessa.

Vastaavaa huomiota aikalaismediassa saaneita ilmailutapahtumia järjestettiin Katajanokan edustalla tämän jälkeen vuosittain 1927-1931, pääsääntöisesti maaliskuussa jolloin jääalue mahdollisti operoinnin suksikoneilla. Jo mainittujen tarkoitusten ohella yksi näytösten funktio oli esitellä kotimaan lentokoneteollisuuden uutuustuotteita. Esimerkiksi vuonna 1928 lentonäytöksessä esiintyivät kotimaista suunnittelua edustaneet Haukka II ja VL Sääski.

KLIKKAA ISOMMAKSI. Maaliskuun 1929 Ilmailu- ja kaasupuolustuspäivillä ohjelma oli maanpuolustus- ja väestönsuojeluhenkinen. Ote Hakkapeliitta-lehden numerosta.

Vuodesta 1927 lähtien lentonäytökset olivat osa useampipäiväisiä ”ilmailupäiviä” joilla järjestettiin SIPL:n ja HIPY:n toimesta vaihtelevaa ”propagandaohjelmaa” kaupungilla erityyppisistä kulkueista esitelmiin ja aina eläviin kuviin. Useamman päivän tapahtumat vakiintuivat ennen talvisotaa myös merkittävimpiin maaseutukaupunkeihin joissa oli aktiivinen ilmapuolustusyhdistys.

Myös ajalle uusi media, radio, otettiin käyttöön: esimerkiksi kevään 1928 ja 1929 aikana järjestettyjen ilmailupäivien yhteydessä pidettiin radioesitelmiä ilmailun kehityksestä ja tulevaisuudesta.

Näytöksissä nähtiin ajalle ominaista väestönsuojelullista tematiikkaa. Esim. vuonna 1929 ”ilmailu- ja kaasupuolustuspäivillä” lavastettiin kaasuhyökkäys VL Sääski -koneella Kauppatoria vastaan!

Muuten näytösohjelmissa nähtiin edelleen tuttuja elementtejä kilpailuista laskuvarjohyppyyn ja taitolentoon. Maaliskuussa 1929 nähtiin Katajanokalla ensimmäisen kerran lentonäytöksessä selälläänlentoa josta vastasi Caudron C-60 -koneella vääpeli Pauli Pohjanvirta.

Lentonäytösten katsojamäärät Kruunuvuoren selällä ja Katajanokalla vaihtelivat maksaneissa katsojissa seitsemän ja kymmenen tuhannen hengen välillä. Vuonna 1929 arvioitiin maksamattomia katsojia olleen saarilla ja jäällä lisäksi 20 – 30 tuhatta. Osa katsojista pääsi myös yläilmoihin, jatkuivathan yleisölennätykset näytöksissä Katajanokan kärjestä mm. Aero O/Y:n Junkerseilla ja SIPL:n ”Ilmattarella”.

Kevään 1931 lentonäytöksessä sattunut lento-onnettomuus: luutnantti Artolan Gloster Gamecock koneen (GA-53) jäännöksiä meren jäällä. Pietinen / Museoviraston kuvakokoelmat.

Maaliskuussa 1931 tapahtunut lentonäytös jäi historiaan surullisista syistä. Kauppatorille, Tähtitorninmäelle, Etelärantaan ja Korkeasaaren jäälle pakkautuneet kymmenet tuhannet ihmiset näkivät ensimmäisen lentäjän hengen Suomessa vaatineen lentonäytösonnettomuuden. Luutnantti Viljo Artolan ja lentomestari Martti Salosen Gloster Gamecock -hävittäjät iskeytyivät ilmassa yhteen ja syöksyivät maahan, molempien saadessa surmansa.

Koska vasta edellisenä vuonna oli Vaasan Ilmapuolustusyhdistyksen VL Sääski syöksynyt yleisön joukkoon Perhossa heräsikin päivälehdistössä vilkas keskustelu lentonäytösten turvallisuudesta lentäjille ja katsojille.

Hietaniemi 1932 ja 1937: Lentonäytökset uusiin maisemiin

Ensimmäinen kotimainen siviililentonäytös ilman Ilmavoimien osallistumista järjestettiin 27. maaliskuuta 1932 Helsingin Hietaniemessä. Ilmavoimat oli peruuttanut osanottonsa edeltävänä päivänä Katajanokan edustalla tapahtuneen lento-onnettomuuden johdosta.

Lopulta lentonäytökseen osallistuivat mm. suojeluskuntien päällystökoulun Junkers Junior Tuusulasta, Merivartiolaitoksen ambulanssilentokone Junkers F.13 (LK II) sekä huimapäinen lentomestari Urho Heiskala de Havilland Moth ”Pilvetär” -koneella.

Aero Oy:n Junkers F.13 -koneet Hietarannan lentonäytöksessä maaliskuussa 1932. A. Pietinen / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Näytöksessä oli myös naisväriä: Veljekset Karhumäki Oy:n lentokoulun oppilas Helvi Marttila (myöh. Karhumäki) esiintyi ensi kerran pääkaupungin yleisölle moottorikoneellaan. Marttila suoritti kaksi ”kaunista” laskua. ”Hän oli kuitenkin niin varovainen ettei uskaltanut sanottavasti kallistaa konetta kaarroksissa”.

Aikalaisille erikoisena nähtävyytenä toimi res. upseerikokelas Toivo Kaarion liitolentoesitys auton perään kiinnitetyllä ”liitotasolla”. Parinkymmenen metrin korkeuteen noussut Kaarion moottoriton ilma-alus oli harvinaisuus vuosikymmenen vaihteen Helsingissä.

Poikkeuksena edellisen vuoden Helsingin näytökseen oli tapahtumapaikka muuttunut. Järjestäjänä toiminut Helsingin Ilmapuolustusyhdistys siirsi esityspaikan pois Katajanokan edustalta, perusteena että yleisölle voitiin järjestää sinne vain vaatimaton määrä katsomopaikkoja. Kaikkiaan tarkoitus oli maksimoida lipputulojen tuotto: kokemusten mukaan Katajanokalla ”suuret kansanjoukot voivat varkain seurata näytöstä eri puolilta kaupunkia”.

Veljekset Karhumäki Oy:n lentokoulun oppilas Helvi Marttila suoritti koneellaan kaksi onnistunutta laskua Hietaniemen jäälle. Pietinen / Historian kuvakokoelma / Museovirasto.

Kirkkaana kevätpäivänä järjestettyyn Hietarannan näytökseen saapuikin kaikkiaan 10 000 maksanutta katsojaa jotka sijoittuivat Lapinlahden, Hietaniemen ja Seurasaaren alueelle.

Uusi Suomi selosti: ”Yleisömenestystä kartuttivat lisäksi Seurasaari ja hautausmaa, joilla kummallakin oli erinomaisia ilmaisia seisontapaikkoja – lentonäytöshän on yhä vielä varsin julkinen tilaisuus, eikä sen järjestämiseen tarpeeksi korkeain seinäin sisäpuolelle juuri ole teknillisiä mahdollisuuksia”.

Seuraava iso lentonäytös pääkaupungissa tapahtui vasta viiden vuoden päästä, toisena pääsiäispäivänä 1937, jälleen Hietaniemessä. Kauniissa kevätsäässä kotimaisten esiintyjien (taitolentoa moottorikoneilla, purjekoneiden vinttausta, lennokkeja) lisäksi yleisöä – johon lukeutuivat mm. pääministeri Cajander ja sisäministeri Kekkonen – kohahdutti etenkin saksalaisen Bücker-tehtaan koelentäjä Arthur Benitz ja hänen Bücker Bü 131 Jungmann -taitolentokoneella tekemänsä kuviot taivaalla. Näihin lukeutuivat silmukat, pystykahdeksikko, selkäkierukka, ylösalaisinlento ja syöksyliito.

Sotaa edeltäneen lentonäytöskauden päätös kantakaupungin tuntumassa oli siis juhlava, Suomen Valkoisen Kaartin soittokunnan vastattua tapahtuman musiikista.

Ennen talvisotaa pääkaupungin tuntumassa järjestettiin vielä Malmin lentoaseman vihkiäisnäytös 15. toukokuuta 1938.

Hietaniemi 1950: Suomen Ilmailuliitto juhlii 30-vuotista historiaansa

Hietaniemen maaliskuun 1950 lentonäytösalueena toimi jääalue Hiekkarannan ja Seurasaaren sekä Porsassaaren välillä. Suomen Ilmailuliiton arkisto / Suomen Ilmailumuseo.

Ilmailutapahtumat palasivat ensimmäistä kertaa 13 vuoteen Helsingin kantakaupungin alueelle 19. maaliskuuta 1950. Kaupunkiin muutama vuosi aiemmin liitetyllä Helsingin (Malmin) lentoasemalla oli järjestetty näytös jo toukokuussa 1948.

Pitkään taukoon olivat syynä sodan vuodet, välirauhansopimuksen jälkeinen moottorilentokielto ja Ilmavoimien ja lentoharrastuksen erinäisistä syistä johtunut ahdinko.

Hiekkarannassa ja Laajalahden jäällä tapahtuneen näytöksen järjesti Suomen Ilmailuklubin toiminnan jatkajaksi keväällä 1945 tullut Suomen Ilmailuliitto (SIL). SIL ja Helsingin Ilmailuyhdistys (HILY) yhteistyössä Ilmavoimien kanssa vastasivat 1950-luvun näytöksistä pääkaupungissa.

Hietaniemen maaliskuun 1950 näytös kytkeytyi liiton 30-vuotisjuhlaan edellisenä vuonna. Vastaavanlaisia näytöstilaisuuksia oli järjestetty sodanjälkeisinä vuosina runsaasti maaseudulla, maustettuna maailmalla jo vuosisadan alussa kehitetyillä ilmasirkusnumeroilla.

Nyt noin 10 000 katsojaa keränneenä näytösalueena toimi jääalue Hiekkarannan ja Seurasaaren sekä Porsas- saaren seuduilla, katsomon sijaittua Hiekkaniemessä ja Hiekkarannassa.

Tapahtumassa nähtiin mm. purjelentoesityksiä, taitolentoa (VL Pyry, Bücker Jungmann) ja pilotpallojen särkemistä.

Kohokohtiin kuuluivat niin ikään Raimo Aulion ratsastus lentokoneen siivellä sekä kersantti Börje Sjögrenin ja Maire Stenbäckin kiitohiihto lentomestari Matti Leinosen ohjaaman Fieseler Storchin perässä. Näytöksen päättivät kaksoislaskuvarjohyppy ja yleisölennätykset.

Huolimatta anomuksistaan ei SIL saanut tapahtumaan mukaan Ilmavoimien hävittäjäkalustoa.

Katso Elävän Arkiston filmi Hietaniemen lentonäytöksestä (neljäs filmi sivun ylälaidasta)

Kaivopuisto 1951: Ilmailunäytös palaa Kaivarin edustalle

Huimapäistä vauhtia johon kamerakin ehtinyt juuri ja juuri mukaan: Lentosirkusta Letov Smolikilla kevään 1951 Kaivopuiston näytöksessä. Siivellä ratsastamassa Raimo Aulio. Ilmailun kokoelma / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Oli kirkas aurinkoinen kevätsunnuntai 11. maaliskuuta 1951 Kaivopuiston eteläisessä rannassa. Sää ja luvattu ohjelma oli saanut tuhannet helsinkiläiset liikkeelle ilmailun hengessä ja kerääntymään pariksi tunniksi Suomen Ilmailuliiton, Helsingin Ilmailuyhdistyksen ja Ilmavoimien lentonäytökseen jo 1920-luvulla hyödynnettyihin näytösmaisemiin.

Liiton lajiesittelyn (lennokkipojat, purjelento) jälkeen esiintyivät edellisen vuoden tapaan Bücker Jungmannilla taitolentoa esittänyt kapteeni Esko Halme ja Smolik-koneen siivellä ratsastanut, Pilvien Huimapäiden kiertueelta tuttu Raimo Aulio. Aulio esitteli yleisölle ”kansainvälisen luokan lentosirkusta” ja mm. kiepautti itsensä ilmassa koneen suksitelineelle.

Jo perinteeksi Helsingin lentonäytöksissä oli muodostunut pilot-pallojen särkemiskilpailu jossa niin ikään kapteeni Halme kunnostautui. Uutuutena lentonäytöksissä nähtiin kolmioradalla suoritettu nopeuskilpailu jossa mittelivät Sokol, Bücker Jungmann ja Stieglitz -konetyypit.

Laskuvarjohypyllä oli yhä, 31 vuotta aiemmin samalla paikalla suoritetun Raoul Thörnbladin hypyn jälkeen, keino saada yleisö varpailleen. Uusi Suomi 12.3.1951 kertoi ihmisiä kohahduttaneesta, dramaattisesta kaksoishypystä:

”—Noin tuhatlukuinen yleisö odotti Kaivopuiston kallioilla hiirenhiljaa. Vielä hetkinen, ja sitten irtaantui koneesta tumma möhkäle, putosi hetken heiluen kuin sätkyukko, mutta riippui pian turvallisesti auki lehahtaneen laskuvarjon kannikkeissa leijailleen jäätä kohti. Mutta mitä nyt! Naiset tarrautuivat apua etsien kavaljeeriensa takinhihoihin ja kohahdus kävi läpi katsomon. Varjo irtosi ja huimapää putosi jälleen kuin kivi alaspäin. Hänellä kyllä ilmoitettiin olevan toinenkin varjo, mutta miksi se ei aukea.. Pari sekuntia oli kuin iäisyys, heikkohermoisimmat eivät enää uskaltaneet katsoa taivaalle. ’Ei auennut’, tuumi joku jo aivan kuin muistosanoiksi. Silloin, aivan käsittämättömän alhaalla, näkyi valkoinen kupu uudelleen tulijan yläpuolella, vauhti hiljentyi ja pian oli uskalikko, ilmavoimien komentajan teräshermoinen autonkuljettaja, kers. Rehnfelt, onnellisesti jäänpinnan tuntumassa”.

Näytöksen päättivät laivuelennollaan Ilmavoimien Messerschmitt Bf 109 -hävittäjät joiden ”nopeutta ja täyteen voimaansa laskettujen hevosvoimien jylhää jyrinää puiden latvuksissa ei voi olla ihailematta”.

Katso Elävän Arkiston filmikatkelma vuoden 1951 lentonäytöksestä.

Kaivopuisto 1954: Kotimaisten konetyyppien kavalkadi

Majuri Wäinö Bremerin Junkers A50ce Junior ilmassa Kaivopuiston näytöksessä 28.2.1954. Haavisto / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kaivopuistossa Kalevalan päivänä 28. helmikuuta 1954 pidetyn Suomen Ilmailuliiton järjestämän näytöksen uloskirjattuna tavoitteena oli historiallisena katsauksena esitellä ”maamme ilmailun kehitystä erikoisesti moottori-ilmailun 50-vuotiskauden päättymisen johdosta”. Ilmavoimat oli saanut noin vuotta aiemmin käyttöönsä ensimmäiset suihkuhävittäjänsä, englantilaiset de Havilland Vampiret.

Kotimaan ilma-alusvalikoimaan oli tullut viimeisen Helsingin näytöksen (1951) jälkeen myös useita muita konetyyppejä.

Järjestettyä näytöstä leimasi se perinteinen ylimääräinen tekijä kotimaisissa ilmailutapahtumissa: huono sää. Ilmailu-lehden (3/1954) mukaan näytöspäivänä vallitsi lähes ”huonoin mahdollinen lentosää” ja monesta ohjelmanumerosta (mm. neljän miehen laskuvarjohypyt) oli luovuttava sekä taitolento-ohjelmia supistettava.

Kuten useissa aiemmissa näytöksissäkin viihdyttivät noin 8500-päistä yleisöä ennen varsinaisen ohjelman alkamista helsinkiläiset lennokkinuoret: yleisö sai kuulla siimalennokkien pörinää, säästä huolimatta.

Näkymä koneiden laskeutumisalueelta Kaivopuistoon päin. Unto Huttusen kokoelma / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Näytös alkoi noin 20 minuuttia kestäneellä 30 koneen ohilennolla. Kavalkadin avasi majuri Väinö Bremerin Junkers A50 Junior jonka perässä tulivat muutamaa harvaa poissaolijaa lukuun ottamatta kaikki sen hetkiset siviili- ja sotilaskonetyypit. Mukana olivat niin Veljekset Karhumäki Oy:n Lockheed Lodestar, Aero Oy:n Douglas DC-3 ja Convair sekä Ilmavoimien Messerschmitt ja Vampire.

Näytösyleisölle esiteltiin noin vuosi aiemmin Aero Oy:lle tullut liikennekone, Convair 340, joka lensi yleisön ohi toinen moottori pysäytettynä.  Ohjelmaan kuului myös Merivartiolaitoksen Beaverin lavastettu sairaankuljetuslento jossa kone toi näytösalueelle ”sairaan” joka siirrettiin saman tien odottavaan ambulanssiautoon.

Vaikka jo Seppo Saario sai yleisön huomion Bücker Jungmann -taitolentoesityksellään ja selälläänlennolla nousi yleisön ehdottomaksi suosikiksi Ilmailu-lehden mukaan Anneli ”Luumu” Linna joka – jäisestä tuiskusta huolimatta – taidokkaasti ja uskaliaasti laskeutui riippumaan kesken lennon Raimo Aulion ohjaaman Smolik-koneen nuoratikkaille. Ohjelmaa oli jo sään takia muutettu helpommaksi (Linnan piti ainoastaan ratsastaa koneen tasolla) mutta sisukkaasti hän kapusi kuin kapusikin tikkaille, yleisön pidätettyä hengitystään.

Näytöksen päättivät majuri Kaliman ohjaaman Ilmavoimien Vampire-hävittäjän ohilennot. Kalima ohjasi konetta yleisön ohi sekä huippu- että miniminopeudella. ”Kova ulina ja vinkuna jäi jälkeen, kun tämä sulavanmuotoinen kone sujahti yleisön ohi kadoten lumipyryyn”.

Ohjelmasuoritusten jälkeen oli yleisöllä – jälleen kerran – tilaisuus päästä myös itse lentämään Kaivopuiston edustan jäältä käsin.

Näytöksen Vampiret ja Aero Oy:n koneet operoivat Kaivopuistoon Seutulasta käsin, muut Malmilta.

Katso Elävän Arkiston filmi vuoden 1954 näytöksestä (kahdeksas filmi sivun ylälaidasta).

Helmikuun 1954 näytös oli konetyyppien juhlaa. Ote tapahtuman etukäteispainatteesta. Suomen Ilmailumuseon arkisto.

Kaivopuisto 1955: Viimeinen laajamittainen Kaivarin näytös

Toukokuun 1955 näytös on vuoteen 2017 mennessä viimeinen laajamittainen, kymmeniä konetyyppejä ilmassa esitellyt Helsingin kantakaupungin lentonäytös. Mukana oli ensi kerran Helsingin lentonäytöshistoriassa myös pyöriväsiipisiä: Imatran Voiman Bell 47 OH-HIA. Ilmailun kokoelma / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Helatorstaina 29.5.1955 täytti Suomen Ilmailuliiton yhteistyössä Helsingin Ilmailuyhdistyksen ja Ilmavoimien Upseeriyhdistyksen kanssa järjestämä lentonäytös jälleen Kaivopuiston rannat.

Poikkeuksena edellisistä näytöksistä järjestettiin tämä myöhään keväällä. Näytöksen maakoneet operoivat Malmin lentokentältä kun taas Seabee-amfibiokone esitteli laskeutumista veteen Kaivopuiston edustalla.

Paikalla oli 4000 maksanutta katsojaa, lippujen maksettua aikuisille 300 ja lapsille 100 markkaa. Katsomoalueet määriteltiin ennen näytöstä samoiksi kuin edellisenä vuonna: yleisö sijoitettiin Kaivopuiston rantapenkereille sekä rannan suuntaisen tien takana sijainneille kummuille jotka olivat vapaana istutuksista.

Turvallisuudesta oli 1950-luvun näytöksissäkin huolehdittu: taitolentonumerot suoritettiin tarkoin määrätyissä korkeuksissa ja näytösesityksiä ei lennetty yleisön päällä eikä kaupungin yläpuolella.

Näkyvyyttä oli haettu näyttävästi kantakaupungilla: ennen näytöstä oli iso lentonäytösmainos, lakana, vedetty Helsingin kaupungin Liikennelaitoksen luvalla Aleksanterinkadun poikki Stockmannin kohdalta.

Avajaissanojen jälkeen nähtiin edelliseltä vuodelta tuttu ohjelmanumero: Aero Oy:n Convair 340 lensi yleisön ohi toinen moottori pysäytettynä.

Ylikersantti Seppo Saario oli muutamaa päivää aiemmin suorittanut Suomen ennätyksen (1h 5 min 35 s) selkälennossa ja esitteli taitojaan myös muiden taitolentoliikkeiden osalta tuttuun tapaan Bücker Jungmannilla. Samoin yleisön suosikki edellisiltä vuosilta, ilmasirkustaiteilija Anneli Penttilä (os. Linna) oli mukana riippumassa vauhdissa nuoratikkailta.

Polyteknikkojen Ilmailukerhon koneet (PIK-11, PIK-13) olivat näytöksessä näyttävästi esillä esittely- ja taitolennolla. Ohjelmassa nähtiin myös haikeat jäähyväiset: Ilmavoimien legendaarinen kuljetuskone Douglas DC-2 ”Hanssin Jukka” esiintyi kotimaisissa lentonäytöksissä viimeisen kerran, pudottaen yläilmoista kolme tavaravarjoa.

Kiinteäsiipisten lentokoneiden lisäksi tapahtumassa olivat esillä myös muun tyyppiset ilma-alukset. Mukana oli ensimmäistä kertaa Kaivopuiston näytöksissä myös pyöriväsiipisiä: toistaiseksi maan ainoa helikopteri, Imatran Voima Oy:n Bell 47 OH-HIA, esiintyi lentonäytöksessä ja laskeutui veteen yleisön edustalle. Ilmaa kevyemmän ilmailun edustajana oli mukana kuumailmapallo joka nousi ilmaan Helsingin Messukentältä Töölön kisahallin viereltä.

Hanssin-Jukan lisäksi Ilmavoimat oli myös muuten näyttävästi esillä. Neljä Vihuri-hävittäjää lensi Kaivopuiston ohi V-muodostelmassa. Näytöksen päätti jo tuttuun tapaan Ilmavoimien de Havilland Vampire -suihkuhävittäjätyyppi. Kaksi ”Vamppia” pyyhälsivät ohi katsomon nousten 70 metristä aina 2000 metrin korkeuteen. Koneet lensivät näytöksessä sekä minimi- (210 km/h) että maksiminopeudella (880 km/h).

Toukokuun 1955 näytös on vuoteen 2017 mennessä viimeinen laajamittainen, kymmeniä konetyyppejä ilmassa esitellyt Helsingin kantakaupungin lentonäytös.

Katso Elävän Arkiston filmi vuoden 1955 lentonäytöksestä (yhdeksäs katkelma sivun ylälaidasta).

Kantakaupunki 1957: RAF:n Hawker Hunterit Helsingin taivaalla

Hunterit jonomuodostelmassa Helsingin yllä lauantaina 7.9.1957. Varhaisissa Hunter F.6 –koneissa oli vielä suora siiven johtoreuna. Kuva Yrjö Sarilahti / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Suomessa on saatu vuosikymmenien mittaan ihastella useiden maailman tunnetuimpien osastotaitolentoryhmien esityksiä. Monet näistä ovat esittäytyneet myös Helsingin asukkaille.

Pääkaupungissa suuntauksen aloitti Royal Airforcen (RAF) taitolentoryhmän vierailu syyskuussa 1957. Tiettävästi kyseessä oli myös ensimmäinen ulkomainen suihkuhävittäjillä lentäneen taitolentoryhmän visiitti kotimaassa.

Kyseessä oli 6.–22. syyskuuta 1957 Helsingissä järjestettyjen Britannian kauppamessujen yhteydessä tapahtunut vierailu. Hawker Hunter F.6 -koneilla suoritetut näytökset avasivat näyttävästi messuviikot sillä näytökset lennettiin Helsingin keskustan yläpuolella 6. ja 7. syyskuuta.

Vuosina 1956-57 RAF:n Saksassa toimivista taktillisten ilmavoimien Hunter-yksiköistä valittiin yksi virallinen taitolentoryhmä osallistumaan mannereurooppalaisiin näytöksiin, kuten valittiin myös virallinen soolotaitolentäjä. Seutulaan saapui 4.9.1957 yhteensä kuusi Hunteria jotka saman tien esittivät pienen taitolento-ohjelman kentän yllä. Kaikki Hunterit edustivat uusinta alatyyppiä F.6 ja kuuluivat Jeveriin sijoitetulle laivueelle 93.

Syyskuun kuudennen päivän jopa 15-minuuttiseksi mainittua näytöstä Eteläsataman ja Helsingin keskustan yllä seurasi lehtien mukaan kymmenientuhansien ihmisten yleisö. Sateen vuoksi näytös oli siirtynyt usealla tunnilla. Tämä ei ollut välttämättä huono asia: olihan perjantai ja tuhannet juuri työstä päässeet saattoivat viivästyksen ansiosta jäädä ulos seuraamaan spektaakkelia jota kommentoidessaan Suomen lehdistö ei säästellyt ylisanoja. Näytös lennettiin lopulta hienossa säässä.

Seuraavana päivänä näytös lennettiin toistamiseen, nyt paljon pilvisemmissä olosuhteissa. Hunter-nelikko lensi tiiviinä muodostelmana lähes keskustan kattojen ja Tuomiokirkon kupolin tasalla. Soololentäjä, kapteeni Ken Goodwinin suorittama ohjelma oli muualla perinteisesti alkanut äänen nopeuden ylityksellä loivassa syöksyssä. Helsingissä osio kuitenkin päätettiin jättää väliin sillä sen pelättiin särkevän ikkunoita.

Pääkaupunkiseudulla nähtiin messujen aikaan myös muuta RAF:n kalustoa. Katajanokan laituriin kiinnittyivät Britannian kotilaivaston komentajan lippulaiva HMS Maidstone ja koulutukialuksen tehtävään siirretty Korean sodan veteraani HMS Ocean jonka kannella oli komea konevalikoima: Boulton-Paul Sea Balliol, de Havilland Sea Vampire, de Havilland Sea Venom, Fairey Gannet, Hawker Sea Hawk ja Westland Wyvern.

Englantilaisten nelimoottorinen kuljetuskone Blackburn Beverley Senaatintorin yllä syyskuussa 1957. Lauri Mannerin kokoelma / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Seutulaan tuli Huntereiden lisäksi massiivinen ja lehdistön parissa kummastusta herättänyt nelimoottorinen kuljetuskone Blackburn Beverley joka niin ikään nähtiin ainakin kertaalleen keskustan yläpuolella.

Lisää Huntereiden vierailusta Suomen Ilmailumuseon sivuilta täältä.

Kaivopuisto 1961: SkyBlazers

Toukokuun lopussa 1961 Kaivopuistossa vieraili Yhdysvaltain Euroopan ilmavoimien virallinen osastotaitolentoryhmä ”SkyBlazers”, esittäen useampaan otteeseen taidokasta tanssia taivaalla. SkyBlazers oli ajalla luultavasti tunnetuin osastotaitolentoa esittänyt ryhmä vanhalla mantereella.

Ennen Helsingin vierailua olivat sinisin ja punaisin värein maalatut SkyBlazersien koneet lentäneet jo toistakymmentä vuotta Euroopan, Afrikan ja Lähi-Idän taivailla lukemattomissa lentonäytöksissä ja esityksissä. Alun perin 1940-luvun lopulla perustetun ryhmän koneina 1960-luvun alussa olivat ääntä nopeammat, ketterät F-100 Super Sabret. SkyBlazers olikin tiettävästi maailman ensimmäinen yliäänikoneilla varustautunut osastotaitolentoryhmä.

Neljä konetta käsittäneen ryhmän noin 15-20 minuuttia kestänyt ohjelma esitettiin suurimmaksi osaksi lentäen neliössä, sisältäen tavanomaisia osastotaitolentoon kuuluvia liikkeitä silmukoista ”yliolan” käännöksiin.

SkyBlazersien ohjelma päättyi ”pommiräjähdykseen”: koneet nousivat kohtisuoraan ylöspäin neliömuodossa ja hajaantuivat nopeasti neljään eri suuntaan, jälkipoltin päällä. Lopulta koneet kohtasivat toisensa samassa pisteessä ohittaen toisensa hiuksen hienosti.

Helsingin näytöksen aikoihin SkyBlazers-ryhmän johtajana oli Super Sabreilla neljä vuotta lentänyt 29-vuotias kapteeni Francis J. ”Pat” Kramer.

SkyBlazers-ryhmä hajotettiin verrattain nopeasti Helsingin vierailun jälkeen tammikuussa 1962. Tämän jälkeen niin ikään Super Sabreilla lentänyt ”kaksoisveli” Thunderbirds kuitenkin jatkoi toimintaa.

Katso Elävän Arkiston filmi SkyBlazersien vierailusta.

SkyBlazers ja Kaivopuiston yleisö vuonna 1961. Tor Krause / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kaivopuisto 1965: Blue Angels

Amerikkalaisvierailut Kaivopuistossa saivat jatkoa neljän vuoden jälkeen 23. kesäkuuta 1965 kun Yhdysvaltain laivaston ilmavoimien ”Blue Angels” (”Siniset enkelit”) vieraili pääkaupungissa Helsingin Ilmailuyhdistyksen (HILY) vieraana.

Pariisista Suomeen tullut, ääntä nopeammilla Grumman F11A Tigereilla lentänyt ryhmä oli 1960-luvulla jokseenkin maailmalla yhtä tunnettu kuin Suber Sabreilla lentänyt ”Thunderbirds”. Helsingin vierailun aikana ryhmän johtajana toimi 5000 tuntia lentänyt komentaja Robert F. ”Bob” Aumack.

Kuva julkaistu Ilmailu-lehdessä 7/1965. Ote alkuperäisestä kuvatekstistä: Maan pinnalla ”enkelit” olivat jokseenkin maallisia. Vas. F. Craig, ikä 27 v., soololentäjä, B. McDonough, 29, kakkonen, B. Aumack, 36, ykkönen, C. Hubbard, 27, kolmonen, F. Mezzadri, 30, nelonen ja D. Oliver, 30, soololentäjä.

Pilviharso poistui Helsingin taivaalta ennen Angelsien kello 19:ksi ajoitetun näytöksen alkua ja Kaivopuisto kylpi auringossa. Kotimaisten numeroiden jälkeen onnistuivat amerikkalaiset lopulta yllättämään tarkalla ajoituksellaan myös kuuluttaja Teppo J.S.:n joka nähdessään hetkeä aiemmin Seutulasta lähteneet ”Siniset Enkelit” taivaanrannassa kommentoi paikalla olleeseen 20 kovaääniseen: ”Voi veljet, nyt ne perhanat tulevat!”

Lentonäytöksen aikoihin väitettiin että ryhmän neliömuoto oli tiiviimpi kuin millään muulla vastaavalla taitolentoryhmällä. Blue Angels- ryhmää pidettiin ajalla myös ainoana yliäänennopeudella lentäneenä ryhmänä joka suoritti vaikeana pidetyn vaakakierteen vinorintamamuodossa sekä täystehoisen lentoonlähdön ja laskun tiukkana neliönä.

HILY:n mukaan oli Kaivopuiston rantaan kerääntynyt amerikkalaisia katsomaan yhteensä 10 000 maksanutta ja 20 000 ilmaiskatsojaa. Tämä huolimatta siitä että samana iltana Helsingissä pelattiin jalkapallon MM-karsintoja: Suomi-Italia -jalkapallomaaottelu päättyi lopulta vieraiden voittoon 0-2.

Ilmailu-lehti (7/1965) jatkaa näytöksen kuvailua: ”Enkelit viilsivät kalastajien hiuksia jakaukselle. Rahastonhoitaja kroolasi seteleissä. Kaikki tämä ja taivas myös oli täydellistä.”

Kaivopuisto 1970: Red Arrows

Red Arrowsien ohjelmisto Helsingissä vuonna 1970 sisälsi mm. Ian Dickin ja Richard Duckettin huikeita sooloesityksiä. Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Amerikkalaisten ryhmien jälkeen Helsingin edustan taivaan valtasivat britit. Alkuiltapäiväna lauantaina 26. syyskuuta 1970 yli kymmenen tuhatta Kaivopuiston rannoille kokoontunutta katsojaa odotteli jännityksellä Helsingin Ilmailuyhdistyksen pääkaupunkiin järjestämää saarivaltakunnan maineikasta taitolentoryhmää.

Yleisö ei joutunut pettymään: äkkiä taivaalle syöksähti yhdeksän kirkkaanpunaista suihkuhävittäjää, tiiviissä vinoneliömuodostelmassa – Squadron Leader Dennis Hazellin johtama ”Red Arrows”, suomalaisittain ”Punavasamat”. Maailman parhaiden joukkoon luetun taitolentoryhmän esitys tarjosi tarkkaa muodostelmalentoa, sekä Ian Dickin ja Richard Duckettin huikeita sooloesityksiä lähes Harakan puiden latvoja hipoen.

Ilmailu-lehden sanoin HILY:n järjestämä vierailu oli valtava propagandatilaisuus ilmailulle. Näytösohjelman mukaan sai yleisö ennen RAF:n esitystä seurata mm. laskuvarjohyppyjä maalle ja veteen sekä Seppo Saarion esittämää taitolentoa Zlin Trenérillä.

Englannin Kuninkaallisten Ilmavoimien vuonna 1965 ensilentonsa lentäneen taitolentoryhmän esitys sujui niin kuin pitikin. Red Arrowsin Hawker-Siddeley Gnat -harjoitushävittäjät saapuivat valtavan Hercules-huoltokoneen saattamana Gaydonista Aalborgin kautta Helsingin lentoasemalle perjantai-iltana 25.9.

Pääkaupungissa ei Red Arrows ehtinyt viettää kovinkaan pitkää aikaa. Heti Kaivopuiston näytöksen jälkeen ryhmä lensi Turkuun, jossa järjestettiin toinen esitys vielä samana iltana. Sunnuntaina oli vuorossa vielä kolmas esitys Tampereella, jonka jälkeen vieraat palasivat Tanskan kautta kotimaahansa.

Vuoden 1970 näytös ei ollut viimeinen kerta jolloin Red Arrows nähtiin pääkaupunkiseudulla. Ryhmä vieraili Helsinki-Vantaan lentoasemalla järjestetyissä suurissa lentonäytöksissä myös vuosina 1977 ja 1984. Jälkimmäisellä vierailulla Gnat-koneet oli korvattu uusilla BAE Hawk -harjoitushävittäjillä, joilla ryhmä lentää tänäkin päivänä.

1980-luvun jälkeen on Red Arrows esiintynyt Lappeenrannassa vuonna 1999 ja Kauhavan Lentäjien Juhannuksessa 2006.

Red Arrowsien Helsingin kokoonpanoon kuului yhdeksän kirkkaanpunaista Gnat-suihkuhävittäjää. Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Myöhempiä tapahtumia Kaivopuistossa

Ilmavoimien 60-vuotisjuhlanäyttely Kaivopuistossa touko-kesäkuussa 1978 toi alueelle näytille mm. Fouga Magisterin. Tom Edvardsson.

Red Arrowsien vuoden 1970 vierailun jälkeen on Kaivopuistossa nähty useita ilmailuun liittyviä tapauksia.

Touko-kesäkuussa 1978 järjestettiin Kaivopuistossa viikon mittainen Ilmavoimien 60-vuotisjuhlanäyttely jossa oli mukana sekä maanäyttely että lentäviä koneita. Puitten ja kallioitten katveessa olivat esillä mm. suihkuhävittäjä Saab 35 Draken, harjoitushävittäjä Fouga Magister sekä kuljetushelikopteri Mil Mi-8. Tapahtuman yhteydessä taivaalla nähtiin mm. Saab Safireita.

Kaivopuiston edustalla on nähty kotimaisia ja ulkomaisia taitolentoryhmiä vielä 2000-luvullakin. Vierailut ovat liittyneet toisaalla järjestettyjen lentonäytösten jälkimaininkeihin eivätkä ole olleet organisoituja ilmailunäytöksiä.

Thunderbirds-ryhmä Helsingin yllä 22. kesäkuuta 2011. Kyösti Partonen.

Viimeisin ulkomainen vieras on kesäkuussa 2011 Turusta F-16-hävittäjillä Baltian kierrokselle lähtenyt Yhdysvaltojen ilmavoimien Thunderbirds. Ryhmä teki ylilennon Helsingin edustalla palatessaan lähtökentälleen.

Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 2012 Ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks lensi täyden ohjelman Kaivopuiston edustalla. Tapaus keräsi runsaasti katsojia kirkkaana kesäpäivänä.

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnallisen paraatin yhteydessä 4. kesäkuuta 2017 Puolustusvoimat järjesti lentonäytöksen Kaivopuiston rannassa. Aamupäivän aikana esiintyivät mm. Hornet-monitoimihävittäjä, NH90-kuljetushelikopteri ja Midnight Hawks.

Joskus vierailut ovat jääneet aikeiksi. Turun vuoden 2015 lentonäytöksessä vierailleen ja F-5 Freedom Fighter -hävittäjillä lentävän Turkish Starsin oli tarkoitus käydä pikavisiitillä myös Helsingin edustalla. Vierailu jouduttiin perumaan huonon sään takia.

Suomen Ilmavoimien Midnight Hawks -ryhmä kävi tervehtimässä pääkaupungin asukkaita 4. kesäkuuta 2012. Kyösti Partonen.

Lähteet

Alkuperäislähteet

Suomen Ilmailuliiton arkisto, Suomen Ilmailumuseo

Helsingin Ilmailuyhdistyksen arkisto, Suomen Ilmailumuseo

Sanoma- ja aikakauslehdet

Aeron / Finnairin lehtileikekokoelma Suomen Ilmailumuseon asiakirja-arkistossa (leikkeitä tuntemattomista päivälehdistä)

Aero 3/1937

Helsingin Sanomat 27.3.1932, 24.5.1948

Hufvudstadsbladet 25.9.1930, 31.5.1955

Ilmailu 6/1948, 3/1954, 7-8/1955, 5/1961, 5/1965, 7/1965, 5/1978, 12/1982.

Lentoposti 23.9.2016.

Sosialidemokraatti 26.5.1953

Suomenmaa 30.3.1932

Uusi Suomi 6.3.1921, 5.3.1926, 6.3.1926, 10.3.1926, 20.8.1931, 29.3.1932, 11.5.1938, 12.3.1951

Kertajulkaisut ja artikkelit

Janarmo, K.W. Suomalaisia lentonäytöksiä ja ilmailumessuja. Ilmailu 12/82. Helsinki: Suomen Ilmailuliitto.

Laitinen, Matias: Hunterit Helsingissä – RAF:n taitolentoryhmän vierailu 1957. Kokoelmat kertovat 4/2014. Suomen Ilmailumuseo, https://ilmailumuseo.fi/wp-content/uploads/2015/07/kokoelmat_4_2014.pdf

Larjo, Lauri: Taitolento ja sen historia. Helsinki: Otava, 1947.

Saarinen, Hannes: Zeppelin lentämisen historian mielenkiintoisia innovaatioita. Tabellarius 12/2010. Helsinki: Postimuseon ystävät ry.

Saltikoff, Valeri: Helsinki-Vantaan kuusi vuosikymmentä : Suomen ilmailumuseon näyttelyjulkaisu. Vantaa : Ilmailumuseoyhdistys, 2012.

Suomen Ilmailu 1932. Suomen Ilmapuolustusliiton vuosijulkaisu. Helsinki: Suomen Ilmapuolustusliitto.

Uola, Mikko. Suomen Ilmailuliitto 75 vuotta  : 1919-1994. Helsinki : Suomen ilmailuliitto, 1994.

Muut painatteet

Helsingin ilmailunäytösten ohjelmalehtiset (1927, 1929, 1931, 1932, 1948, 1951, 1954, 1955, 1970)

Internet-lähteet

Lentoposti, http://www.lentoposti.fi/uutiset/ennatysyleison_kerannyt_lentajien_juhannus_viimeista_kertaa_kauhavalla [2.5.2017]

Kauhavan kaupunki, https://www.kauhava.fi/uutishuone/tapahtumat?entryid_8630=2200&seq_8630= [2.5.2017]

Malmi 80th Anniversary Airshow, http://www.malmiairshow.fi/ [2.5.2017]

Puolustusvoimat, http://puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lentonaytos-kaivopuiston-edustalla-4-6- [7.6.2017]

Robert F. Aumack, Commander, USN (Ret.), http://www.epnaao.com/BIOS_files/REGULARS/Aumack-%20Robert%20F.pdf [11.5.2017]

Senior Skydivers ry, http://www.seniorskydivers.com/ [2.5.2017]

Super Sabre Society, https://supersabresociety.com/emblems/skyblazers/ [2.5.2017]

YLE Elävä Arkisto, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/03/pilvien-huimapaat-temppuilivat-taivaalla-niin-etta-heikkopaista-hirvitti [2.5.2017]

Kiitokset

Raimo Heikkinen

Kyösti Partonen

Pekka Simula

Edit 12.5. 10.01: Päivitetty lähdeluetteloa ja kiitokset-listaa; lisätty kuvat Thunderbirdsistä ja Midnight Hawksista; päivitetty linkkejä (Flickr);

Edit 12.5. klo 11:30: Päivitetty kuvatekstejä ja kiitokset-listaa.

Edit 7.6.2017 klo 13:58: Päivitetty kesän 2017 näytösesiintyjiä.