HX-HANKE

Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjien elinkaari päättyy vuoteen 2030 mennessä. Puolustusministeri valtuutti syksyllä 2015 käynnistämään hävittäjäkaluston uusimiseen tähtäävän HX-hankkeen. HX-hankkeesta tulee nykyarvioiden mukaan Suomen historian suurin asekauppa, ja se liittyy keskeisesti suomalaisen ilmailun tulevaisuudenkuviin.

Artikkeli päivitetty 27.11.2019.

Suomen hallitus teki Puolustusministeriön työryhmän esityksen mukaisesti päätöksen yhdysvaltalaisen F/A-18 Hornet -hävittäjän tilaamisesta vuonna 1992. Hävittäjälentokoneet tulivat käyttöön vuosina 1995 – 2000. Ilmavoimien Hornet -hävittäjät ovat sittemmin käyneet läpi kaksi mittavaa ylläpitopäivitystä, vuosina 2006 – 2010 ja 2012 – 2016, joiden aikana muun muassa koneiden asejärjestelmiä on ajanmukaistettu. Näiden päivitysohjelmien myötä hävittäjien elinkaari jatkuu vuoteen 2030 saakka, alkuperäisen elinkaarisuunnitelman mukaisesti.

Puolustusministeriö julkaisi kesällä 2015 esiselvityksen Hornet -hävittäjien suorituskyvyn korvaamisesta. Selvitys esittää, että hävittäjien alkuperäistä käyttöikää ei pidennetä, vaan hävittäjät korvataan uusilla monitoimihävittäjillä – taistelukoneilla, joita voidaan käyttää joustavasti sekä ilmasta ilmaan että ilmasta maahan -tehtävissä – vuoteen 2030 mennessä. Esiselvityksen perusteella puolustusministeri valtuutti syksyllä 2015 käynnistämään hävittäjäkaluston uusimiseen tähtäävän hankkeen, HX-hävittäjähankkeen.

HX-hanke on pitkä prosessi, jonka kokonaiskestoaika on noin 15 vuotta. Ensimmäinen tarjouspyyntö uusista hävittäjäkoneista lähetettiin huhtikuussa 2018 Iso-Britannian, Ranskan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen puolustushallinnoille, välitettäväksi edelleen kyseisten maiden lentokonevalmistajille. Tarjouspyyntöä edelsi alustava tietopyyntö sekä hävittäjien että ase- ja varustejärjestelmien osalta. Vastaukset tarjouspyyntöön saatiin tammikuussa 2018, mikä käynnisti neuvottelu- ja evaluaatioprosessin. 31.10. Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti tarkennetun tarjouspyynnön, johon odotetaan vastauksia tammikuussa 2020. Tammi-helmikuussa Suomessa järestetään myös ehdokkaiden testaus- ja todennustapahtuma HX Challenge, jota isännöi Satakunnan lennosto.

Hornet-hävittäjien korvaajan hankintapäätös tehdään näillä näkymin vuonna 2021. Päätöksen tekee Suomen hallitus, jolle Puolustusministeriö tekee saatujen tarjousten ja ehdokkaiden evaluoinnin perusteella esityksen. Rahoituksesta päättää budjettivaltansa perusteella Suomen eduskunta. Hornet -hävittäjien korvaaminen uudella konetyypillä on määrä toteuttaa 2020-luvun jälkipuoliskolla.

HX-hankkeen kustannukseksi on vuonna 2017 julkaistussa Valtioneuvoston puolustusselonteossa arvioitu noin 7 – 10 miljardia euroa, mikä tekee siitä Suomen historian suurimman asekaupan – hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta vahvisti tarkennettua tarjouspyyntöä puoltaessaan lokakuussa 2019 hankkeen budjetin enimmäismääräksi 10 miljardia euroa.

Lisätietoja HX-hankkeesta Puolustusministeriön sivuilta: http://www.defmin.fi/puolustushallinto/strategiset_suorituskykyhankkeet/havittajahanke_hx

Idän ja Lännen välissä – Suomen hävittäjähankinnat sotien jälkeen

Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomelle asetettiin merkittäviä sotilaallisia rajoitteita. Ilmavoimien vahvuudeksi määrättiin muun muassa enintään 60 taistelulentokonetta (rajoituksen ei katsottu koskevan koulu- ja harjoituskoneita), samoin pommikoneet ja ohjukset kiellettiin. Lisäksi Suomen asema puolueettomana valtiona Idän ja Lännen välissä vaikeutti mittavia asekauppoja kylmän sodan jännitteiden kiristyessä. Valtion resurssit sotien jälkeen olivat myös niukat, mikä rajoitti kalliiden hävittäjälentokoneiden hankintaa.

Suomen Ilmavoimat lensi sodanaikaisilla Messerschmitt Bf 109 -hävittäjillä 1950-luvun alkuun saakka. Syksyllä 1952, Suomen saatua sotakorvauksensa suoritettua Neuvostoliitolle, ilmavoimille tilattiin lopulta Englannista ensimmäiset kolme De Havilland Vampire -suihkuhävittäjää – Suomen ilmavoimien ensimmäiset suihkuhävittäjät. Sodan jälkeen käyttöön tullut Vampire todettiin jo hankintahetkellä vanhentuneeksi, mutta parhaaksi saatavilla olevaksi hävittäjätyypiksi. Vampire -hävittäjien rinnalle tilattiin vuonna 1956 Folland Gnat -hävittäjiä, myös Englannista. Kone oli jo huomattavasti Vampirea uudenaikaisempi ja houkuttelevan edullinen, mutta hävisi suorituskyvyssä kilpailijoilleen – se hävisi kilpailun Britannian Kuninkaallisten Ilmavoimien ensilinjan hävittäjän asemasta Hawker Hunterille, ja otettiin valmistusmaassaan käyttöön ainoastaan harjoituskoneena. Lisäksi molempia konetyyppejä saatiin hankittua Ilmavoimien tarpeisiin nähden niukasti – Ilmavoimilla oli kaikkiaan käytössään kuusi Vampire-hävittäjää, yhdeksän kaksipaikkaista Vampire Trainer -koulukonetta ja 14 Folland Gnatia. Vampiret olivat käytössä vuoteen 1965, Folland Gnatit 1970-luvun alkuun.

1960-luvun alussa, Suomen valtio ryhtyi kehittämään ilmapuolustustaan nykyaikaiselle tasolle. Tammikuussa 1962, pian noottikriisin raukeamisen jälkeen, Neuvostoliitto tarjosi Suomelle uudenaikaista MiG 21F-13 -torjuntahävittäjäänsä. Konetyyppiä oltiin kotimaassakin vasta ottamassa käyttöön, ja sitä ei vielä oltu tarjottu yhdellekään Neuvostoliiton silloiselle liittolaisvaltiolle. Suomi päätti helmikuussa 1962 tilata 20 MiG 21 -konetta – ensimmäisiä ajanmukaisia hävittäjäkoneita sotien jälkeen – ja neljä MiG-15UTI -suihkuharjoituskonetta. Puolustusvoimien edustajat eivät ostohetkellä olleet nähneet uutuushävittäjää kuin kuvissa. Uudet hävittäjät varustettiin myös ensimmäistä kertaa ilmataisteluohjuksilla – Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta ohjusten käytön, mutta 1960-luvun uudelleentulkinta lievensi sopimusta sallien puolustukselliset ohjukset.

Neuvostohävittäjien rinnalle tilattiin vuonna 1970 Ruotsista Saab 35 Draken -torjuntahävittäjiä, korvaamaan käytöstä poistuvia Folland Gnateja. Koneet koottiin sopimuksen mukaisesti Valmetin tehtaalla Kuorevedellä. Puolustusvoimat oli käynyt tutustumassa ruotsalaishävittäjään jo kesällä 1961, mutta päätyi kauppoihin Neuvostoliiton kanssa. Draken -kauppojen myötä Ilmavoimat päätyi tilanteeseen, jossa karkeasti ottaen puolet sen hävittäjäkalustosta tuli Idästä ja puolet Lännestä. Lisäksi 1970- ja 1980-luvun taitteessa MiG-21F-13 -kalusto korvattiin uudemmilla MiG-21BIS -versioilla.

Kun 1980-luvun lopulla ryhdyttiin selvittämään MiG 21- ja Draken -hävittäjien korvaamista, maailmanpoliittinen tilanne oli muutoksen kynnyksellä. Saksa yhdistyi vuonna 1990, jolloin entiset miehittäjävaltiot katsoivat Pariisin rauhansopimuksen suvereniteettirajoitukset muun muassa asevarustelun suhteen päättyneeksi. Tähän vedoten Suomikin julisti rauhansopimukseen liittyvät aserajoitusartiklat ydinasekieltoa lukuun ottamatta yksipuolisesti mitättömiksi. Neuvostoliitto ja Iso-Britannia, joille Suomi asiasta etukäteen ilmoitti, eivät asettuneet vastustamaan. Jo seuraavana vuonna Neuvostoliitto hajosi.

Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomen puolustusvoimissa käytiin prosessi, joka päättyi alun perin Yhdysvaltojen laivaston käyttöön suunnitellun, kaksimoottorisen Hornet -hävittäjän valintaan Ilmavoimien uudeksi päähävittäjäksi.

Yhteistyökumppanimme:

X