Ilmailumuseon pintapilottien kevätjuhlaa

Miten ja millaisilla materiaaleilla vaikkapa 90-vuotias Kurki-lentokone on aikoinaan pintakäsitelty? Entä miten sen entisöinti tehdään tai miten se pitäisi tehdä, että koneen historiallinen arvo säilyy? Ilma-alusten pintakäsittely vaatii erityisosaamista, mutta mistä sitä erityisosaamista saa?

Ilmailumuseolla on järjestetty toukokuusta 2018 lähtien Ammattiopisto Tavastian Pintakilta Vantaa -koulutusta, jossa näitä taitoja hankitaan ja jossa voi myös pätevöityä ammatillisesti. Viimeiset kolme kuukautta museolla on tehty Pintapilottia, jossa kymmenkunta museon ammattilaista ja Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vapaaehtoista on harjoitellut ja tutkinut lentokoneiden pintakäsittelyä mestari-oppipoika-menetelmällä. Tänään porukka kokoontui kevätkauden viimeiseen tapaamiseen.

Ammattiopisto Tavastian lehtori Jari Välkkynen on ollut luomassa uudenlaista ammattikoulutusta, jossa yrityselämän kanssa tehdään läheistä yhteistyötä. Sama malli toimii myös Ilmailumuseon kanssa tehtävässä yhteistyössä. Välkkynen kertoo, että yhteistyö juontaa jo vuoteen 2014, jolloin Valmet Tuuli III-koneen pintakäsittely alkoi Hämeenlinnassa. Pintapilotissa toimintamallina on, että opettaja liikkuu kohteen mukaan ja koulutus räätälöidään tarpeisiin sopivaksi. Niin myös museon pintapilotissa, jossa tehtiin mm. I.V.L. K.1 Kurki -koneen pintakäsittelyä.

– Opekin oppii tässä mallissa, totesi Välkkynen, joka kehui museon pintapilottiporukkaa motivoituneeksi ja monitaitoikseksi. Esimerkkinä hän mainitsee juuri Kurjen pintakäsittelytyöt, joihin lopulta löytyi oikea sivelytekniikka veneiden kanssa työskennelleeltä henkilöltä.

– Tässä painitaan osin eri asioiden parissa kuin konservointikoulutuksessa. Meidän museoesineemme ovat erilaisia kuin useimmissa muissa museoissa. Niiden kunnostuksessa tehdään esimerkiksi isoja alueita pintaa, ja se vaatii erityisosaamista. Oppimisen myötä tässä luodaan tehtävälle työlle uusia standardeja, jotta osaisimme vaatia oikeita asioita ja tietää, miten haluttuun lopputulokseen päästään, tiivistää museomekaanikko Antti Laukkanen.

Kevään viimeinen tapaaminen vietettiin kitaten, hioen ja maalaten – ja lopuksi kahvitellen. Jari Välkkynen jakoi ahkerille opiskelijoille tunnustuksena Pintakillan opiskelijamerkit, joita saa käyttää työasussa osoituksena opiskelijastatuksesta.