Suomen Ilmailumuseon vapaaehtoistoimintaa esittelevän blogisarjan ensimmäisessä osassa kolme arkistoryhmäläistä kertoi omasta toiminnastaan museon valokuva-aineistojen digitoinnin ja tietojen täydennyksen parissa. Toisessa osassa kurkistetaan Ilmailumuseoyhdistys ry:n eli IMY:n Tiistaikerhon toimintaan eräänä tammikuisena ja hyvin lumisena tiistaina. Miten suuren ryhmän tehtävänjako tapahtuu ja mitä Tiistaikerhossa on parhaillaan meneillään?

Maineikas Tiistaikerho

Kuten tunnettua, vuonna 1969 perustettu Ilmailumuseoyhdistys ry tähtäsi alusta alkaen toiminnallaan ilmailumuseon perustamiseen. Suomen Ilmailumuseo on perustettu yhdistys- ja vapaaehtoisvoimin: Helsinki-Vantaan lentokentän väestönsuojaan johtavassa yhdyskäytävässä sijainnut käytävänäyttely avattiin 12. kesäkuuta 1971 ja nimitettiin ilmailumuseoksi vuonna 1977. Alkutaipaleesta voi lukea lisää parin vuoden takaisen 50-vuotisjuhlablogin ensimmäisestä ja toisesta osasta.

Ensimmäistä näyttelyä olivat rakentamassa näyttelytoimikunnan ja yhdistyksen sihteeristön kanssa ”lauantaiseuralaiset”. Lauantai oli suurelta osin työelämässä olleelle aktiiviporukalle sopiva harrastepäivä. Lauantaiseura muuntui Tiistaikerhoksi lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 1989.

Ilmailumuseoyhdistyksellä ja Ilmailumuseolla on keskinäinen sopimus, jonka mukaan Tiistaikerho avustaa museota entisöinnissä ja muissa tehtävissä, ja vastineeksi yhdistys saa tilaa käyttöönsä ja omille projekteilleen. Entisöityjä koneita on mukava bongailla museon näyttelystä: varsin monessa näyttelytaulussa kerrotaan Tiistaikerhon osallistuneen entisöinti- tai rakennustöihin.

– Tiistaikerhon pääasiallista toimintaa ovat entisöinti ja rakentaminen, mutta myös muissa tehtävissä autetaan museota, kertoo Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon projektipäällikkö Lassi Karivalo.

– Aikaan on saatu parisen kymmentä konetta VL Sääski II:sta Focke-Wulf Fw 44J Stieglitzin kautta I.V.L. K.1 Kurkeen.

Aamukahvit ja tehtävänjako

Aktiivisia kerholaisia on peräti 30, joten tiistaiaamuisin museon parkkipaikalla autonovet paukahtelevat tiuhaan tahtiin kerholaisten saapuessa aamukahville. Tiistain lisäksi kerholaisia on pienemmissä ryhmissä myös keskiviikkoisin ja torstaisin suurprojekti VL Myrsky II:n parissa. Myrsky on Ilmailumuseoyhdistyksen, Suomen Ilmavoimamuseon ja Suomen Ilmailumuseon yhteishanke, jossa toisen maailmansodan aikainen hävittäjä rakentuu yksityiskohtia myöten säilyneen MY-14 koneyksilön runkokehikon varaan.

Kahvien lomassa Lassi Karivalo sekä museon konservaattori ja entisöintipäällikkö Antti Laukkanen kertovat ajankohtaiset kuulumiset ja päivän tehtävät. Lassi kertoo IMY:n kuulumiset, joihin sillä erää kuuluvat matka pienoismallipäivään, tulevat jäsenillat luentoineen sekä Tuuloksesta tullut apupyyntö. Lassi pitää myös nimenhuudon ja tekee päivän työnjaon. Antti puolestaan kertoo museolla meneillään olevista muutostöistä, joissa välihalli muutetaan museoesineiden pakkaustilaksi. Antilla on tarjolla myös ylimääräinen tehtävä, sillä lumikuorma ehti romahduttamaan pihalla olleen väliaikaisen suojarakennelman, jonka seurauksena Tuuli-lentokoneen siipien siirto sisätiloihin oli välttämätöntä.

Ja sitten kiinni hommiin, eli kohti entisöintitilaa!

Käynnissä olevia projekteja

Lassi listaa Myrskyn ohella käynnissä olevia projekteja:

– Keskeinen projekti on turkulaisten veljesten itse suunnittelemansa ja rakentamansa Ressu-koneen entisöinti ja korjaus. Toisena projektina on Link-simulaattorin siipien korjaus. Kolmantena käsittelyssä on Tuuli III -koneen runko, lisäksi puhdistetaan sen sisä- ja moottoritiloja.

Korjausten ja puhdistusten lisäksi luvassa on erikoisempikin rakennushanke.

– Ilmailumuseoyhdistys sai lahjoituksena Draken-hävittäjän mittaritaulun. Siitä tehdään esine, jota voi esitellä messuilla ja lentonäytöksissä joko Ilmailumuseon tai Ilmailumuseoyhdistyksen osastolla. Kun mittaritaulu ei ole messuilla, se pääsee ehkä esille museon ensimmäisessä näyttelyhallissa sijaitsevan Drakenin luo, kuvailee Lassi.

Myrskystä vastaa Matti Patteri, Tuulista museon Antti ja Lassi toimii muiden hankkeiden projektipäällikkönä. Mitä projektipäällikön tehtäviin käytännössä kuuluu?

– Numero yksi: pitää olla vähintään 2 viikkoa muita edellä, naurahtaa Lassi.

– Suunnittelen kulloinkin tehtävät työt. Joka viikko, viikonloppuna tai maanantaina päätän, mitä tehdään tiistaina ja jaan porukan töihin. Tehtävät käydään läpi tiistaiaamuna. Päivän jälkeen teen raportin eli dokumentoin sekä valokuvin että tekstein mitä on tehty. Täytyy pitää homma kasassa!

Lassin huolellista dokumentointia voi käydä tutkimassa IMY:n sivuilta.

Vapaaehtoistyön onnistumisen edellytyksiä

Lassilla kuin myös muilla entisöinnin kanssa toimivilla on jämäkkä näkemys siitä, että tämän kokoisilla projekteilla pitää olla vetäjä. Vastuuhenkilöitä ei ole aina helppo löytää. Lassi aloitti Tiistaikerhon ”rivijäsenenä”, mutta mikäs siinä, kun on osaaminen ja vastuunkanto kohdallaan! Lassilla on ohjaajakokemusta myös muille jakaa, joten lopuksi vielä hyviä vinkkejä vapaaehtoistoimintaa harkitseville museoille tai muille yleishyödyllisille toimijoille.

Ensinnäkin Lassi ohjeistaa miettimään porukan kasaamista. Eläkeläiset voivat työskennellä päivisin (mikä on usein järjestävälle taholle helpompaa) ja työelämässä olevia voi kiinnostaa iltapainotteinen toiminta.

– Pitää löytää innokas porukka. Jos löytää muutamankin kiinnostuneen henkilön siemeneksi, niin porukka alkaa siitä kasaantumaan. Työelämästä jo pois olevat voivat tehdä töitä päivisin – kuten meillä Tiistaikerho. Innostusta olla mukana kuvaa esimerkiksi se, että töitä jaksetaan tehdä yli kahdeksankymppisiksi asti. Mitään erikoisosaamista ei vaadita, vaan kaikki ovat tervetulleita, sillä työt ovat sen luonteisia, että kaikille löytyy motivoivaa tekemistä. Ja mikä myös tärkeää, vuosien kuluessa myös oppii uutta tekemällä!

Tehtävien pitää olla myöskin mukavia ja motivoivia suorittaa, ja siihen Lassilla on tehokas käytännön neuvo.

– Työparijuttu: pyrin siihen, että on aina kaksi kaveria tekemässä duunia. Yhdessä tekeminen motivoi ja tulee puhuttua muutakin työn ohessa. Teen myös niin, että vaihdan työpareja. Etenkin uusille on tärkeää, että oppivat tuntemaan toisiaan eivätkä vain tiettyä työparia. Eikä kukaan ole koskaan tullut sanomaan, että en halua tuon kanssa tehdä töitä!

Kun asiat sujuvat, kaikki voittavat.

– Tämmöinen vapaaehtoishomma on mahtava apu museoille, mehän tehdään ilmaista työtä ja mielihyvin, toteaa Lassi.

Ilmailun kulttuuriperintö kiittää!