Kokoelmiemme helmistä koostuva sarja on esitellyt tähän mennessä varsin vähän lentäjien käyttämiä asusteita. Aihe on kiinnostava, ovathan lentokoneen ohjaajan olosuhteet ja vaatetus ilma-aluksessa kokeneet moottori-ilmailun historian aikana vähintään yhtä ison vallankumouksen kuin sen kehityksen isommassa mittakaavassa määritellyt lentokonetekniikan edistyminen. Lokakuun kokoelmaobjektina esiteltävä Asser Järvisen lentokypärä on harvoja säilyneitä esineitä Suomen Ilmavoimien ensimmäisten ohjaajien ulkomailla suorittamasta ohjaajakoulutuksesta. Järvinen käytti kypärää vuoden 1919 kesällä ja syksyllä Ranskaan suuntautuneella opintomatkalla.

Otsikkokuva: Suomalaisohjaajia koulutuksessa Ranskassa, paikkana Ecole d’aviation d’Istres vuonna 1919. Vasemmalla kapteeni Arvi Pajunen, oikealla vänrikki Erik Stenbäck, toinen oikealta istumassa vänrikki Asser Järvinen. Maassa vasemmalta vänrikki Armas Anthoni (?) ja kersantti Carl-Erik Leijer. Kuva: Keski-Suomen Ilmailumuseo

Ranskaan oppia hakemaan!

Vuonna 1919 oli edellisvuonna itsenäistynyt puolustushaara yhä nuori, lentävän kaluston käsitettyä lähinnä vesikoneita, ohjaaja- ja tähystäjäkoulutuksen eläessä yhä varhaisvaihettaan. Niin sanotun ”saksalaiskauden” päätyttyä keskusvaltojen häviöön ensimmäisessä maailmansodassa syksyllä 1918 pyrki Suomi yhä turvautumaan kokeneempiin eurooppalaisiin valtioihin ilmailuosaamisen kartuttamisessa.

Vuoden 1919 alkupuolella Suomeen saapuikin joukko ranskalaisia asiantuntijoita kehittämään ilmavoimiamme. Ranskalaisen komennuskunnan liittäminen Suomen lentojoukkoihin johti paitsi konekaluston ostamiseen mainitusta maasta, myös mahdollisuuteen kouluttaa suomalaisia lentäjiä ranskalaisissa lentokouluissa.

Toukokuussa 1919 valikoitui matkalle eteläranskalaiseen Istres’n lentokouluun kaikkiaan 11 halukasta oppilasta ilmailuvoimien piiristä: Luutnantti Arvi Pajunen, vänrikki Erik Stenbäck; res. vänrikit Armas Anthoni, Per Jansson ja Asser Järvinen; upseerikokelaat, vääpeli Eero Könni, kersantti Tauno Hannelius, Eero Heinricius ja Carl Erik Leijer; alikersantit Lennart Collin ja Gustav Michelsson.

Ranskassa miehiä koulutettiin kaikkiaan kolmessa eri lentokoulussa. Eteläranskalaisessa Istres’ssä suomalaiset saivat alkeiskoulutuksen Caudron G.3 –koneilla, konetyypillä joka oli valittu myös Suomen Ilmailuvoimien alkeiskoulukoneeksi. Seuraavassa koulutuspaikassa Avordin’ssa ohjaajaoppilaat lensivät ilmailuvoimien palveluskoneeksi valitulla Breguet-maatiedustelukoneella.

Suunnitelmien mukaan St. Raphaelin lentokoulussa miesten piti edelleen saada koulutus Georges Levy –lentoveneisiin, mutta Pajusta ja Collinina lukuun ottamatta muut miehet kutsuttiin marraskuussa 1919 takaisin Suomeen. Kaikkiaan ohjaajakoulutus Ranskassa käsitti noin 40 lentotuntia ja antoi valmiuden toimia myöhemmin kotimaassa lennonopettajana.

Opettaja Aldeguerin oppilaita Istres’ssa kesällä 1919. Vänrikki Asser Järvinen lentohaalareissa ja kypärä päässä koulukone Caudron G.3:n potkurin lavan alla. Istres’n koneet olivat varustettuja kiinteillä 80 hv. Anzani-ilmajäähdytysmoottorilla. Kaksitasoinen ja yksimoottorinen tiedustelukone oli helppo lentää ja korjata. Se oli käytössä 1910- ja 1920-luvulla Ranskan lisäksi useassa maassa. Suomessa ”Tutankhamoneita” oli ilmailuvoimien käytössä kaikkiaan 19 kappaletta vuosina 1920-1924. Kuva: Keski-Suomen Ilmailumuseo

Majuri Asser Järvinen, lentokonetekniikan osaaja

Asser Samuel Järvinen syntyi 17. tammikuuta 1892 Jalasjärvellä. Hän hakeutui Vöyrin sotakouluun vuonna 1918 ja osallistui Helsingin valtaukseen punaisilta joukoilta kansalaissodassa saman vuoden huhtikuussa. Ura ilmailun parissa alkoi lento-oppilaana Turun ilmailukoulussa minkä jälkeen hän palveli seitsemän kuukautta Turun lento-osaston teknisenä upseerina ja kolme kuukautta samoissa tehtävissä Sortavalassa.

Järvinen nimitettiin vänrikkinä Ilmailupataljoonan vanhemmaksi insinööriupseeriksi vuonna 1919. Toimittuaan vuosina 1920-21 ilmailuvoimien esikunnan teknillisen toimiston päällikkönä hänet siirrettiin elokuussa 1921 luutnanttina Ilmailuvoimien, sittemmin Valtion Lentokonetehtaan ensimmäiseksi johtajaksi. Vakanssilla, lopulta kapteenina, hän toimi aina vuoteen 1932 saakka, jolloin hän joutui eroamaan lentokonetehtaan ns. puhdistusten yhteydessä, eron perusteena sairaus.

Itse oppimiaan lentokonetekniikan taitoja Järvinen täydensi saadessaan komennuksen Ranskaan Istres’in, Avordin, Bordeaux’n ja St. Raphaelin lentokouluihin touko-joulukuussa 1919. Mainittavimpana meriittinä hän opiskeli lentotekniikkaa École supérieure d’aérotechnique et le construction mécaniquessa Pariisissa toukokuusta 1923 syyskuuhun 1925 saakka. Tämä ei kuitenkaan auttanut häntä, ilmailuvoimien komentajan esityksistä huolimatta, samaan nimitystä vuonna 1927 insinööriupseerin virkaan. Mainitun koulun opetusta Suomen Teknillisen Korkeakoulun professorit pitivät matematiikaltaan lyseotasoisena.

Järvinen oli kaikesta huolimatta aikakauden ilmailuvoimissa paljon hyödynnetty henkilö lentokonetekniikan osaamisessa ja osallistui lähes jokaiseen lentokonehankintaa valmistelleeseen ulkomaan komennukseen vuosina 1923-1930. Järvinen kuoli majuriksi ylennettynä vain 43-vuotiaana 13. lokakuuta 1935.

Asser Järvinen

Ranska 1919: ”Tutankhamonilla” ilmaan!

Palaamme Järvisen henkilöhistoriassa tällä kertaa kuitenkin vuoden 1919 eteläiseen Ranskaan ja sikäläiseen ohjaajakoulutukseen.

Lentopäiväkirjansa mukaan vänrikki Asser Järvinen suoritti ensimmäisen lentonsa Ranskassa Caudron-koneella 2. heinäkuuta 1919. Kyse oli kuuden minuutin lennosta yhdessä opettaja Aldiguerin kanssa maksimissaan sadan metrin korkeudessa, opettajan hoidettua pääosin ohjauksen. Vaikka hänelle annettiinkin uusilla lennoilla nopeasti ohjausvastuuta ei hän ollut konetyyppiin tyytyväinen vaan valitteli koneessa erityisesti raskasta poikittausohjausta.

Vänrikki Järvisen lentopäiväkirja heinäkuulta 1919 kertoo, että jo toisella Caudron G.3:lla suoritetulla lennolla pääsi hän hoitamaan itse lentoonlähdön, opettaja Aldiguerin valvonnassa. Lentoon liittyvät kommentit kuvaavat terävästi Caudronin ohjaustuntumaa.

Viimeinen Ranskassa tehty (järjestyksessä 55.) koululento on merkittynä Järvisen päiväkirjaan elokuun 19. päivälle. Tämän jälkeen Järvinen on oletettavasti antautunut enimmäkseen lentokonetekniikan opiskeluun.

Kersantti Tauno Hannelius muisteli Ranskan koulutusmatkaa Aero-lehdessä 10/1931:

Yksi joukostamme, nimittäin vänrikki Järvinen oli jo kotoa lähtiessä saanut kehoituksen koettaa tutustua kouluutuksen ohella myös koneiden korjaukseen, niiden rakenteeseen y.m. teknillisiin seikkoihin. Olisi ajanmittaan kuitenkin käynyt ylivoimaiseksi yhdelle miehelle harrastaa samanaikaisesti kahdenlaisia opintoja ja tämän johdosta päättikin vänr. Järvinen jättää kokonaan ohjaajakouluutuksen antautuen yksinomaan teknilliseen opiskeluun. Hän työskenteli ensialuksi Istres’ssä sijaitsevissa lentokonekorjaamoissa siirtyen myöhemmin varsinaisiin lentokonetehtaisiin eri osissa Ranskaa. Vänrikki Järvisen opiskelut jatkuivat vielä meidän Ranskasta poislähdettyämme, eivätkä hänen opiskelunsa turhia olleetkaan, sillä kotimaassa kaivattiin jo silloin miestä, joka olisi pystynyt johtamaan silloisia lentokonekorjaamoitamme. Oikealle alalle vänrikki Järvinen antautuikin; siitä on parhaana todistuksena hänen johdollaan toimiva Valtion Lentokonetehdas Suomenlinnassa.

Järvinen tutustui Ranskassa Istres’n, Avordin, Bordeaux’n ja St. Raphaelin lentokouluihin ja palasi tiettävästi Suomeen joulukuussa 1919, muutamia viikkoja suomalaisten ohjaajaoppilaiden jälkeen. Kuten jo mainittua, tämä ei kuitenkaan jäänyt hänen viimeiseksi reissukseen Ranskaan. Seuraavan kerran hänet komennettiin maahan jo kesällä 1921 liittyen ilmailuvoimien lentokonehankintoihin.

Järvisen kypärä

Järvisen Istres’n lentokoulussa käyttämä kypärä on tullut museolle Järvisen perikunnalta vuonna 2003, kuvastaen aikakauden lentopäähineiden yleistä trendiä. Moottori-ilmailun kehityttyä vinhalla vauhdilla 1900-luvun alussa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä vauhti, vaaralliset tilanteet ja lentäjille koituneet vammat epäonnistuneiden laskujen yhteydessä vauhdittivat lentoasusteiden kehitystä. Päänsuojaukseen alettiin lainata kypäriä moottoriurheilun parista. 1910-luvun vaihteessa valmistajat kuten englantilainen Dunhills tai pariisilainen Roold alkoivat tuottaa nimenomaan ilmailun tarpeisiin kehitettyjä kypäriä. Toiseen maailmansotaan mennessä lentokone- ja radiotekniikan kehitys vauhdittivat päähineiden, lentolasien ja muiden asusteiden kehitystä vastaamaan muuttuneita olosuhteita yhä paremmin suojatuissa ohjaamoissa.

Matkasta Aero-lehdessä kirjoittaneen Tauno Hanneliuksen (myöhemmän Hannuksen) mukaan ranskalaiset antoivat Suomesta tulleille ohjaajaoppilaille tarvittavat lentovarusteet, kuten lentolasit ja päähineet, heti näiden saavuttua Istres’n lentokouluun kesäkuun lopussa 1919.

Pohjautuen valokuvadokumentteihin sekä Järvisen suvulta lahjoituksen yhteydessä saatuun tietoon on museon kokoelmissa oleva Asser Järvisen omistuksessa ollut lentokypärä nimenomaan nimenomaiselta lentokoulutusmatkalta peräisin oleva.

Teollisesti valmistettu lipallinen vahakankaalla päällystetty kypärä on rakenteeltaan lujaa korkkia. Varusteena on kylmältä suojaava kiinteä, sisään taitettava kankainen niska- ja kaulasuojus. Suojuksen kiristysremmi on aikain kuluessa kadonnut, ainoastaan solki on tallella. Muuten kypärä on, ajan tuoma patina huomioon ottaen, verrattain hyväkuntoinen.

Päähineessä ei ole valmistajan merkintöjä. Saman kaltaisia kovapintaisia kypäriä valmisti mm. ranskalainen Roold joka onkin yksi mahdollinen kypärän tuottaja.

Päähineen myöhemmästä käyttöhistoriasta vuoden 1919 jälkeen ei ole tietoa. Valtion Lentokonetehtaan johtajana 1920-luvulla Järvinen on aikalaiskuvien perusteella käyttänyt pehmeärakenteisempia mutta yhtä lailla päätä kylmältä suojanneita nahkahuuvia.

Keski-Suomen Ilmailumuseon blogi ”Lentokoulussa Ranskassa 1919” seuraa reaaliajassa suomalaisten kouluttautumista sikäläisissä lentokouluissa. Lue lisää osoitteesta https://lentokoulussaranskassa1919.wordpress.com

Lähteet

Majuri Asser Järvisen henkilöarkisto Suomen Ilmailumuseossa

Koulutukseen osallistuneen kersantti Tauno Hanneliuksen kirjoitukset Aero-lehdessä 9-10/1931

Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan historia, Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932. Jukka Raunio, Forssa 2005.

Rood, Graham. A Brief History of Flying Clothing. Journal of Aeronautical History, 1/2014. WWW: http://aerosociety.com/Assets/Docs/Publications/The%20Journal%20of%20Aeronautical%20History/2014-01_Rood_Aircrew_clothing.pdf

Kiitokset

Susanna Vallius, Keski-Suomen Ilmailumuseo