Kokoelmat kertovat 12/2016: Lentokapteeni Orvokki Kuortin käyttämä kronografi 1970-luvun Lake Buccaneer -siirtolennoilta

Vuosikymmenien varrella olemme nähneet lentokoneen ohjaimissa rohkeita ja ennakkoluulottomia naisia, lähtien jo 1930-luvulla lentolupakirjansa lentäneistä Vuokko Knuutilasta ja Helvi Karhumäestä. Myöhemmin Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi lentokapteeniksi nimitetty Orvokki Kuortti (s. 1932) oli – muiden ansioidensa ohella – ensimmäinen kauniimpaa sukupuolta edustanut kotimainen siirtolentäjä: hän toi maahan Yhdysvalloista useamman Lake Buccaneer -koneen 1970-luvulla.

Näistä ensimmäisen, OH-AKA:n, hän lensi Suomeen toukokuussa 1972. Kaikkiaan Kuortti toimi 17 kertaa (9 yksin) yksimoottorisen koneen päällikkönä Atlantin ylityslennolla eikä edes siirtolennolla tapahtunut pakkolasku Buccaneer-koneella mereen Islannin edustalle vuonna 1977 lannistanut lentäjänaista toteuttamasta kutsumustaan.

Suomen Ilmailumuseon kokoelmista löytyy Kuortin Atlantin siirtolennoilla käyttämä Super Autavia –kronografi joka oli kiinnitettynä Lake Buccaneer -koneiden ohjaimiin.

Kokoelmat kertovat –sarja jää tauolle vuodeksi 2017. Suomen Ilmailumuseon kokoelmahenkilökunta toivottaa museon ystäville rauhallista joulua ja lennokasta uutta vuotta!

Orvokki Kuortti Suomen ensimmäisessä Lake Buccaneer -koneessa heti siirtolennon jälkeen toukokuussa 1972. Välilaskuton lento Kanadan Goose Baysta Islannin Reykjavikiin vei 12 ja puoli tuntia. Kuten kuvasta näkyy, kolmella lisätankilla ja turvavarusteilla sisustettu kone oli täyteen pakattu. Kuortti on osoittanut kuvansa Ilmailu-lehdelle vuonna 1988. Kuva kuuluu Ilmailu-lehden kokoelmaan Suomen Ilmailumuseossa.

Yli Atlantin pienkoneella 17 kertaa

Kesällä 1972 saatiin Suomen konerekisteriin uusi tulokas, Lake LA-4 Buccaneer, nelipaikkainen amfibio.  N5042L:n (kotimaisessa rekisterissä myöhemmin OH-AKA) lensi yksinään tehtaalta USA:sta Suomeen lennonopettaja Orvokki Kuortti joka oli jo aiemmin niittänyt mainetta Piper Cherokee Arrowilla (OH-PJN) tehdyillä mannerten välisillä lentosuorituksilla kansainvälisissä kilpailuissa.

Vuonna 1968 – heti moottorilupakirjan hankittuaan – hän oli nopein naislentäjä England-Australia Air Racessa. Vuonna 1971 hän ja kakkospilotti Eira Kuorinka olivat ensimmäisiä Atlantin ylittäneitä suomalaisnaisia osallistuttuaan Piperilla Lontoo-Victoria –lentokilpailuun.

Työtehtävät siirtolennoilla avautuivat avioliiton kautta: Kuortin miehellä, Pertillä, oli Lake LA-4:n edustus Suomessa ja yritys toi maahan 1970-luvulla useampia konetyypin edustajia.

Konetyypin erikoisuus oli rungon päälle asennettu työntöpotkuria pyörittänyt 200 hevosvoiman  Lycoming IO-360 -moottori. Siiven aluset oli varustettu kärkikellukkeilla jotka toimivat myös lisäpolttoainesäiliöinä. Nelipaikkainen, kesä-IFR-kelpoinen kone oli varustettu ajallaan kunnioitusta herättäneellä määrällä elektroniikkaa: mukana oli kaksi VORia, kaksi ADF:ää, kaksi VHF:ää ja transponder. Koneen lentomatka säästöteholla oli parhaimmillaan 1360 kilometriä (+reservi).

Ensimmäinen Suomeen tullut Buccaneer, OH-AKA, päätyi kotimaiselta omistajalta Ruotsiin vuonna 1975, siellä kone sai rekisteritunnuksen SE-GRD. Vuodesta 1972 lähtien vuoteen 1999 mennessä oli Suomen ilma-alusrekisterissä kaikkiaan 11 kappaletta Lake LA-4-200 -ambifiokonetta (lähde: Mäkinen & Ritaranta 2000). Kokonaan ei konetyyppi ole Suomea jättänyt. Mm. Ruotsin rekisterissä oleva, suomalaisomistuksessa oleva SE-LOU on Malmin lentoaseman käyttäjille tuttu vieras viime vuosilta.

Lake LA-4-200 Buccaneer OH-AKA (ex N5042L, myöhempi SE-GRD) Helsinki Air Show’ssa syyskuussa 1972. Börje Hielmin kokoelma / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kuten todettua, Kuortit toivat Suomeen useampia Buccaneer-koneita 1970-luvulla. Matkoihin liittyy myös Orvokki Kuortin ilmailu-uran vaarallisin sattumus. Kymmenettä Atlantin ylitystään tekemässä ollut Kuortti selviytyi pakkolaskusta myrskyiseen Pohjois-Atlanttiin yksinlennollaan USA:sta Suomeen toukokuussa 1977, Lake Buccaneerin moottorin sammuttua Grönlannin eteläkärjen ja Islannin länsikärjen puolessavälissä. Koneen vahingoittumattomana veteen laskenut Kuortti poimittiin merestä Islannissa tukikohtaa pitäneiden amerikkalaisten toimesta (kts. esim. Liikennelentäjä 5/2015).

Kuortti sai lentokapteenin arvonimen tasavallan presidentti Mauno Koivistolta vuonna 1983. Hän tarttui lentokoneen ohjaimiin viimeistä kertaa yli 60-vuotiaana vuonna 1997. Hänen ensimmäinen oma koneensa, Piper PA-28R-180 Cherokee Arrow, OH-PJN, on Suomen Ilmailumuseon kokoelmissa.

Super Autavia kuuluu Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin. Kello on ollut kiinnitettynä Lake Buccaneer -koneen ohjaimiin. Kuvassa ylhäällä olevan valkoisen kellotaulun musta viisari jää punaisen viisarin peittoon.

Orvokki Kuortin Super Autavia -kello

Lentokapteeni Orvokki Kuortti käytti Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin vuonna 1994 lahjoitettua 24 tunnin Super Autaviaa lennoillaan Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Atlantin ylityksissä siirtolennoilla Eurooppaan. Kelloon on tehty kiinnittimet joilla Heuerin sai kiinni Lake Buccaneerin ohjaimiin.

Sveitsiläinen Heuer alkoi valmistaa autojen, moottoriveneiden ja lentokoneiden ohjaamoihin soveltuneita Super Autavia –kelloja vuonna 1958. Laadukkaalla Valjoux –koneistolla varustetuissa kronografeissa oli kellotaulun lisäksi myös ajanottotaulu.

Valjoux 5:lla varustetut 24 tunnin Super Autaviat esiteltiin vuonna 1970. 24 tunnin kellotaulut soveltuvat hyvin niin lääkintäalan ammattilaisille, astronauteille kuin ilmailukäyttöönkin. Kello ilmoittaa nimensä mukaisesti ajan analogisesti viisareilla 24h-muodossa. Ilmailussa ja merenkulussa 24 tunnin esitysmuoto on kansainvälinen standardi.

Halkaisijaltaan n. 60 mm:n kokoisessa teräsrakenteisessa 24 tunnin kellossa on “valkoinen systeemi” normaalia ajan katsomista varten. 24 tunnin kellotaulussa on valkoiset viisarit tunteja ja minuutteja varten ja alhaalla sekuntinäyttö. Kun ylhäällä klo 24:ssa oleva nuppi vedetään ylös päin voidaan koneisto pysäyttää tarpeen mukaan, esimerkiksi jos kello halutaan kalibroida viralliseen aikaan esim. radion aikamerkin perusteella. Pyörivän kehyksen kanssa voitiin kello asettaa kulloisenkin aikavyöhykkeen aikaan.

Lentäjälle tarpeellista Stopwatch-ominaisuutta on kutsuttu Super Autavian ns. punaiseksi järjestelmäksi. Tunnit ja puolituntiset luetaan punakärkisestä tuntiviisarista pyörivää kehystä (punasininen) silmällä pitäen. Minuutit luetaan ylhäällä sijaitsevasta pienestä valkoisessa kellotaulusta. Sekuntiosoittimesta saatiin ajanotto tarkennettua parhaimmillaan viidesosasekuntiin.

Ajanotto käynnistettiin ylhäällä olevan nupin painikkeesta ja nollattiin oikealla olevasta painikkeesta.

Kellon valmistusnumero on 71074.

OH-AKA:n ohjaamo. Kuortin Super Autavia on kiinnitetty ohjaimiin. Kuva (Jaakko Kaskia / Pertti Kuortti) julkaistu Ilmailun numerossa 5/1973.

Edit 4.1.2017: Korjattu virhe tekstiin, Kuortti ja Kuorinka olivat nimenomaan ensimmäisiä Atlantin ylittäneitä suomalaisnaisia. Amerikkalainen Amelia Earhart lensi Atlantin yli yksin pienkoneella jo vuonna 1932.

Lähteet

Lehdet ja kirjallisuus

Mäkinen, Tuomo T. & Ritaranta, Eino. Finnish Civil Aircraft 1926-2000. Koala-Kustannus, Helsinki 2000.

Tolvanen, Heikki. Lentokapteeni Orvokki Kuortti. Liikennelentäjä 5/2015.

Kaskia, Jaakko. Jaskan vesityypit: Lake Buccaneer. Ilmailu 5/1973.

WWW-lähteet

The definitive online guide to Heuer chronographs and dashboard timepiece, http://www.onthedash.com/Guide/_DashMounted/Super_Autavia/