Kokoelmat kertovat 2/2016: I.V.L. A.22 Hansan pienoismalli 1920-luvulta

Kuukausittaista museon kokoelmaobjekteja esittelevää sarjaa on jatkettu jo yli kolmen vuoden ajan. Vaikka kokoelmien avaamisessa nettiyleisölle on pyritty noudattamaan tasapuolisuutta materiaalin osalta, yksi näyttelyn piirissäkin oleva esinetyyppi on jäänyt esittelemättä: pienoismallit.

Lentokoneiden pienoismallit ovat aidon ilma-aluksen mukaisia mittakaavan antaman tarkkuuden puitteissa. Museon esinekokoelmiin kuuluu satoja ilma-alusten pienoismalleja muovisista 1:72 -mittakaavamalleista aina lentäviin 1:4 rc-koneisiin.

Pienoismallit ovat olleet vuosikymmeniä suosittu harrastus ja ajanviete. Yksi kokoelmamme luultavasti vanhimmista mittakaavaobjekteista on 1920- luvulta tai 1930-luvun taitteesta peräisin oleva I.V.L. A.22 Hansa IL-71:n puurakenteinen pienoismalli. Jääkärieverstiluutnantti Kunto Karmo (s. 1895, kuolinvuosi ei tiedossa) sai pienen meritoimintakoneen tiettävästi muistona lennosta samaisella konetyypillä.

I.V.L. A22 Hansa -meritoimintakoneita Santahaminan laskusillalla 1920-luvun lopulla. Kuvassa myös IL-71. Kuva: Helge Laitinen / SIM

Meritoimintakone, muistoesine.. ja kattovalaisin!

Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan vuosina 1922-1926 valmistamat kaksipaikkaiset, meritoimintaan suunnitellut I.V.L. A.22 Hansat olivat ilmavoimien peruskalustoa 1920- ja 1930-luvulla. Tyypin viimeinen lento suoritettiin elokuussa 1935 ja lentomääräksi tuli kaikkiaan 35 000 tuntia.

Kuten pienoismallikin ilmentää, pääosin Hansaa käytettiin meritoimintakoneena kellukevarustuksessa – tosin talvisin operoitiin myös suksilta. Pääosin puusta valmistettu, siipitukien osalta metallirakenteinen pienoismalli on mittakaavassa 1:15 ja kärkiväliltään 104,5 cm. Kone on maalattu alkuperäisestä Ilmailuvoimien lentokonetehtaan kaaviosta poiketen tummanvihreäksi ja kermanvalkoiseksi. Aikalaisväritys oli mallia päältä tumman harmaa – vaalean harmaa, alta vaalean keltainen, vinkkelin oltua musta. Myöskään ilmavoimien hakaristitunnus ei edusta värivalinnaltaan aitoa esikuvaansa, ollen musta.

Ulkonaisesti pienoismalli on hyväkuntoinen ja se on todennäköisesti maalattu uudelleen ainakin kertaalleen. 2000-luvulla on pienoismallia korjattu museolla maalaamalla siipituet ja yksi kelluketuki Kiilto-puuliimalla.

Pienoismalli on ollut paitsi muistoesine, myös kodin käyttöesine: Hansaa on käytetty omistajan toimesta eteisen kattovalaisimena. Molempiin siipiin on saanut kytkettyä hehkulamput vaihtovirtaan siipien ja rungon kautta kulkevan johdon kautta.Pienoismalli on ollut viimeksi näytteillä Suomen Kansallismuseon ja Suomenlinnan telakan näyttelyssä vuosina 2007-2008.

Esimerkkinä olleen IL-71:n käyttöhistoria oli vuosimääräisesti lyhyt. Kone 4G71 valmistettiin Suomenlinnan Susisaaressa Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla ja vastaanotettiin 3.2.1925 IlmT:lle. Hansa siirrettiin Ilmailukoulun käyttöön Santahaminaan 10. helmikuuta 1927. Saman vuoden toukokuussa tunnukseksi määrättiin IL-71.

Kone siirrettiin Valtion Lentokonetehtaalle kaksi vuotta myöhemmin tammikuussa 1929 ja poistettiin vahvuudesta lopulta 3. toukokuuta samana keväänä. Mainittavampia, korjauksia vaatineita onnettomuuksia ei koneyksilölle tiettävästi käyttöhistorian aikana tapahtunut. Lopulliseksi lentotuntimääräksi tuli kohtuullinen 551 tuntia.

Pienoismalli toimi vuosien varrella everstiluutnantti Karmon kodissa kattovalaisimena. Molemmissa siivissä on paikat polttimoille. Ripustinketju ja johto löytyvät koneen ohjaamosta edelleen.

Jääkärieverstiluutnantti Karmo

Porvoossa kesäkuun 7. päivänä 1895 syntynyt Kunto Mikko Karmo ent. Gunnar Mikael Dahl oli jääkärieverstiluutnantti joka oli yksi kotimaisista Saksan kävijöistä ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa. Karmo liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan tammikuussa 1916 ja otti osaa taisteluihin itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.

Kansalaissodan aikana keväällä 1918 Karmo toimi joukkueenjohtajana 2. jääkärirykmentissä, osallistuen taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa. Sodan jälkeen hän palveli joukkueenjohtajana Porin jalkaväkirykmentti 2:ssa ja Keski-Suomen rykmenteissä. Karmo toimi opetusupseerina Reserviupseerikoulussa vuodesta 1923 alkaen. Marraskuussa 1927 hänet nimitettiin 2. komppanian päällikön apulaiseksi. Karmon armeijaura loppui 31. maaliskuuta 1928 jolloin hänet sijoitettiin toiseksi sotilasohjaajaksi Varsinais-Suomen suojeluskuntapiiriin.

Talvi- ja jatkosotaan hän osallistui pataljoonankomentajana sekä vuodesta 1942 Maaselän Ryhmän Henkilötäydennyskeskuksen päällikkönä. Toisen maailman sodan jälkeen Karmo toimi henkilövakuutusyhtiö Pohjolan palveluksessa aina vuoteen 1963 saakka.

Artikkelin kirjoitushetkellä ei ole tiedossa, kuinka Karmo sai luultavasti palveluksen ohessa puhdetyönä tehdyn Hansa-pienoismallin haltuunsa, hänhän ei kuulunut ajalla Santahaminassa sijainneen Ilmailukoulun tai edes ilmailuvoimien henkilöstöön. Eräänä, joskin epätodennäköisenä, vaihtoehtona pysyy ns. yleisölennätyksen johdosta tehty lahjoitus, osallistuivathan Hansa-meritoimintakoneet 1920- ja 1930-luvuilla paikallisten ilmapuolustusyhdistysten järjestämiin “lentopäiviin” eri puolilla maata.

Esimerkiksi 27.-28. toukokuuta 1928 osallistui Ilmailukoulun Hansa-osasto, mukaan lukien Tähystäjäosaston IL-71, Turussa järjestetyille ilmailupäiville. Kuka ties suojeluskuntapiirissä sotilasohjaajana ollut Karmo oli toteuttanut Hansa-lentonsa juuri tällöin? IL-71:n lentopäiväkirjat voivat antaa vastauksen arvoitukseen.

Lähteet

Pienoismallin lahjoitukseen liittyvät asiakirjat

Heikki Kauranne, Mikko Heilä: Toivo Heilä 1905-1940, suojeluskuntalentäjästä talvisodan syöksypommittajaksi. Apali Oy, 2011.

Kalevi Keskinen, Kyösti Partonen & Kari Stenman: Suomen ilmavoimat 1918-1927. Kari Stenman, 2005.

Kalevi Keskinen, Kyösti Partonen & Kari Stenman: Suomen ilmavoimat 1928-1940. Kari Stenman, 2006

Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.