Artikkelin kirjoittaja: projektisihteeri Sonja Leppänen

Minusta on aina ollut mukava katsella taivaalla lentäviä lentokoneita, niin pieniä kuin suuriakin, mutta Malmi ilmailee-projektin myötä tuo näkymä on saanut aivan uuden ulottuvuuden. Vielä kuukausi sitten kesäisten poutapilvien lomassa liitelevä pienkone herätti minussa lähinnä eksoottista ihmetystä, mutta nyt saatan sen sijaan yrittää arvuutella koneen tyyppiä (”Onko se Cessna vaiko Diamond?”) tai vaikka sitä, onko lentäjä kenties vasta-alkaja vai vanha konkari, onko hänellä PPL vai ATPL, onko hän työmatkalla vai huviretkellä ja onko hän ehkä seuraavaksi laskeutumassa Malmille. Projektimme on ennen kaikkea herätellyt huomaamaan, ettei kulttuuria ole ainoastaan silmieni korkeudella, vaan myös ”tuolla ylhäällä.”

Kun vilkaisee vaikkapa flightradar24.com-sivustoa, mistä voi seurata maailman lentoliikennettä reaaliajassa, hämmästyy, kuinka monta ihmistä tälläkin hetkellä matkustaa, työskentelee, nukkuu ja syö tuolla kilometrien korkeudella maanpinnasta. Eikä tästä harrastelijatutkasta edes näy yleisilmailun osuus. Siinä mielessä onkin kummallista, että ilmailukulttuuri nähdään usein pienten piirien juttuna. Maailman lentokenttäkulttuureissa sitä vasta riittäisikin dokumentoimista, mutta tällä hetkellä työnsarkaa tuntuu olevan jo pelkästään Malmin kentässäkin! Koska olen viime viikkoina tehnyt Malmilla haastatteluja ja päässyt siten kuulemaan ihmisiltä mielenkiintoisia tarinoita, ajattelin nyt myös itse vastata pariin niistä kysymyksistä, mitä olen tähän mennessä esittänyt muille:

Gate1:n lounaslinjasto on kovassa käytössä lentoasemayhteisön toimesta

Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssäni on ollut huomata, miten myönteisesti ihmiset Malmin lentoasemalla suhtautuvat projektiimme. Yllätyksenä minulle on tullut samalla se, kuinka vahvoja tunteita Malmiin latautuu. Malmin kenttä kokoaa yhteen laajan kirjon mitä erilaisimpia ihmisiä mitä erilaisimmista taustoista, ja sitä kuvastaa mielestäni hyvin osuvasti sana ”yhteisö”. Hauskaa tässä työssä myös se, että jokainen päivä on kenttätöissä erilainen ja vaikka päivän olisi suunnitellut miten hyvin tahansa etukäteen, mikään ei koskaan mene täysin käsikirjoituksen mukaan. Oikeastaan tästä pääsenkin seuraavaan kysymykseen.

Mikä on haastavinta työssäsi?

Välillä tulee tenkkapoo eteen, kun kaikki ei kentällä menekään niin kuin pitäisi. Esimerkiksi yllättävän vaikeana koin yhtenä päivänä kahvilamiljöön dokumentoinnin, siis etenkin asiakkaiden näkökulman saamisen mukaan kuvioon. Päänvaivaa aiheutti varsinkin se, missä menee yksityisen ja yleisen hienovarainen raja, kun kahvila on sinänsä julkinen tila, mutta syöminen taas -ainakin suomalaiselle- jokseenkin yksityinen hetki. Kuvajournalismin kultaisten sääntöjen osaamisesta olisi ollut tässä kohtaa paljon hyötyä. Oletan silti, että ajoittaiset turhautumiset kentällä ovat luonnollinen osa kenttätutkijan työtä ja niistä oppii aina jotain. Ongelmanratkaisukyky ainakin kehittyy ja ensi kerralla voi sitten yrittää kovemmin.

Toisena haastavana seikkana tässä työssä mainitsen ne kiperät kysymykset, joilla meitä kenttätutkijoita joskus lähestytään. Korvaan särähtää etenkin sana ”museointi” jota kuulee projektistamme vieläkin välillä käytettävän. Onko minulta mennyt jotakin ohi folkloristiikan ja humanististen tieteiden opiskelussa, kun en edes tiedä mitä sanalla museointi oikeastaan tarkoitetaan? Ei, kyllä tässä on kyse ihan nykydokumentoinnista, ja nimenomaan Malmin lentoaseman tästä päivästä, ei mistään palsamoinneista ja käärinliinoihin kapaloimisesta.

Jukka Raunio (vasemmalla), Markku Kontio, Thomas Mangs ja Jorma Talvinen olivat saapuneet Malmille jo yhdeksän jälkeen aamukahville. Herrat suhtautuivat ystävällisesti museon kokoelma-amanuenssin kuvauksia koskeviin tiedusteluihin.

Entä kertoisitko lopuksi, missä mennään nyt?

Vaikka heinäkuu alkaa olla jo lopuillaan, kenttätöitä ei voi sanoa vielä hyvällä tahdollakaan valmiiksi. On silti ilo huomata, että Malmi ilmailee-projekti etenee kokoajan, ja sitä mukaa kun ihmiset alkavat palailla elokuun vaihteessa lomiltaan, pääsemme myös uusien kenttätyökohteiden kimppuun. Dokumentoinnit ovat nyt käynnissä ainakin lennonjohdon, lennonneuvonnan, kenttäpäivystyksen, kahden ilmailualan koulutusfirman ja edellä mainitun Malmin lentoaseman kahvilan kanssa. Eli yhä lisää haasteita ja hauskuutta on luvassa!

Kuvat: Sonja Leppänen/ Suomen Ilmailumuseo