Laskuvarjohyppääjä Tuula Heikkolan kokoelman tie museoon
- Posted by Tapio Juutinen
- On 08.04.2020
- 0 Comments
- kokoelmat, valokuvat
Hangonkyläläinen Kauko Karppi otti museoon yhteyttä kesäkuussa 2019. Hänen vaimonsa Tuula Heikkola oli kuollut keväällä ja yksi tämän viimeisistä toiveista oli ollut, että hänen ilmailuun keskittyvää kokoelmaansa tarjottaisiin museon kokoelmiin.
Museon tekemän käynnin ja myöhemmin syksyllä tehdyn tutkimuksen perusteella kokoelma käsitti eri formaateissa noin 800 valokuvaa, pääosin laskuvarjohyppyharrastuksesta, oheistettuna aihepiirin lehtileikkeillä ja muulla arkistomateriaalilla.
Suomen Laskuvarjokerhoon kuulunut, vuonna 1945 Kymissä syntynyt Heikkola ei ollut lajiaktiivien tuntema nimi viimeisiltä vuosikymmeniltä. Eikä lopulta ihme: hänen varsinainen laskuvarjohyppyharrastuksensa alkoi marraskuun ensimmäisenä päivänä 1969, kun hän hyppäsi ensimmäisen hyppynsä Malmilta, ja jatkui vain muutaman vuoden ajan.
Hänen jäämistöstään löytyneestä hyppypäiväkirjasta löytyy lopulta vain 39 hyppyä, joista viimeinen on suoritettu noin kaksi vuotta ensimmäisen jälkeen. Hyppäsikö hän tämän jälkeen? Leski, Kauko Karppi, oli tutustunut Tuulaan vasta hyppyharrastuksen lakkaamisen jälkeen.
Lappeenrantalaisen Erkki Näätäsen mukaan Tuulalla oli yhteensä noin 70 laskuvarjohyppyä. Häntä ja Tuulaa yhdisti yhteinen intohimo: kuvaaminen. Freelancerina kuvannut, mm. Ilmailu-lehteen kuvia toimittanut Näätänen ja US-kuvatoimistossa 1970-luvun alussa kopistona toiminut Heikkola tekivät yhteistyötä laskuvarjourheilun tallentamisessa epävirallisen toiminimen ”Parafoto” alla. Useimmiten Erkki kuvasi ja Tuula hoiti kuvien tekemisen – mutta usein molemmilla oli kamera mukana ilmailun parissa, etenkin SM-kisoissa.
Heikkolan kokoelma sisältää etupäässä hänen itsensä kuvaamaa ilmeikästä materiaalia SLK:n toiminnasta, aktiiveista, harrastustoiminnasta sekä lajin SM- ja PM-kisoista.
Valokuvakokoelman digitointia on hoidettu kesästä 2019 lähtien museolla vapaaehtoisvoimin. Materiaalin muuntamisesta digitaaliseen muotoon vastasi valokuvaaja Harri Hietala.
Heikkolan kokoelman museoarvo kasvaa merkittävästi, kun museolla on saatu yhdistettyä lajin sisäinen tieto suurelta osin ilman kontekstitietoja olleisiin valokuviin. Kuvien sisältötietoja ovat vastaavasti koonneet ansiokkaasti laskuvarjohyppyaktiivit Eero Kausalainen ja Lauri Oksanen.

Valokuvien lisäksi kokoelma käsittää myös muuta aineistoa.
Laskuvarjohyppyharrastuksen loputtuakin oli ilmailu selkeästi yhä Tuulan sydäntä lähellä. Tuula keskittyi keräämään aihepiiriä etenkin postikortteina – ja eritoten kotimaapainotuksella. Tätä varten kierrettiin lukuisia keräilijätapahtumia ja alan liikkeitä ympäri Suomen.
Jäämistössä on ilmailuaineisia postikortteja noin 700 kappaletta. Lisäksi kansioissa on muutamia valokuvia, kiiltokuvia ja keräilykuvia, postikorttien ollessa kuitenkin pääroolissa. Osa korteista on Heikkolalle lähetettyjä, merkittävä osa on keräiltyjä.
Mukana on myös toverillisesta keräilyharrastuksesta kertovaa viestin vaihtoa: ”Ostimme nämä Tammisaaren emmauksesta ja otin itselleni laivakuvat ja sulle kanootti ja ilmailukuvat loput Mailis myy torilla”.
Kokoelman järjestäminen ja digitointi jatkuvat museolla vuonna 2020. Lisätietoja Heikkolasta ja hänen tuottamistaan aineistoista ottaa vastaan amanuenssi Tapio Juutinen (tapio.juutinen@ilmailumuseo.fi).
0 Comments