Museomestarimme Kimmo Snellmanin rauhallisenkarhea olemus on varmasti tuttu monille Ilmailumuseon ystäville. Kimmo on tuntunut olevan aina paikalla ohjaamassa, neuvomassa ja tekemässä lukuisia museon suuria ja pieniä kiinteistöön sekä näyttely- ja kokoelmaesineiden sijoitteluun liittyviä töitä. Nimeke ”museomestari” kuvastaa hyvin Kimmon asennetta ja työnkuvaa – joten on aivan pakko kysyä, miten hän on tähän tehtävään päätynyt?

Alkuajat eivät unohdu

– Edellisessä pitkäaikaisessa työpaikassa alettiin vähentämään porukkaa. Ilmailumuseolla oli ilmoitus loppuvuonna 2007 ja siinä etsittiin teknistä henkilöä kiinteistöön ja näyttelyihin liittyvään työhön. Museonjohtaja kysyi sähköpostilla ilmailukokemuksesta, ja pääsin kertomaan, että naapurin lennonjohtajan kanssa on muutaman kerran kilistelty kuppia. Varsinaisen haastattelun pitivät museon silloinen johtaja Yrjö Toivonen ja tuore intendentti Matias Laitinen, summaa Kimmo.

– Koneet olivat outoja kapistuksia minulle. Kuljin pitkin näyttelyä katselemassa, että tämmöisiä täällä on. Museonjohtaja sanoi sen jälkeen, että nyt kun olet ne koneet katsonut, niin voitkin opastaa tämän ryhmän.  Tämä oli kyllä ikimuistoinen hetki.

Ilmailumuseossa oli tuohon aikaan töissä huomattavasti vähemmän työntekijöitä kuin nykyään, ja voidaan sanoa, ettei museo ollut vielä kovin järjestäytynyt asiakaspalvelupuolen suhteen.

– Siihen aikaan meitä oli töissä Toivosen, Matiaksen ja minun lisäksi Erja, Harri, Stenkku ja tuntityöntekijöitä. Kun yhdellä oli kuulemisen kanssa haasteita, niin hän oli sitten se, joka asiakaspalvelussa myi lippuja.

– Ensimmäinen isompi työmaa alkuun oli I-hallin ikkunoiden remontti, jota minun piti valvoa. Remonttia edeltävänä päivänä kiipesin tikkaille suojaamaan kameroita ja tikkaat lähti alta. Olin sairauslomalla toista kuukautta heti alkuun.

Taidot karttuu tekemällä

Opashommien ja sairasloman jälkeen alkoi tutustuminen varsinaiseen työhön.

– Lentokoneen siirtäminen oli ihan uutta. Vapaaehtoisvoimin niitä siirrettiin ja tärkein oppi oli siivenkärjet – missä ne on, että mahtuu. Sitten käännellään ja väännellään pieneen tilaan. Välineitä ei juuri ollut, ihan vaan työntämällä työnnettiin.

Taidot ovat varmasti olleet koetuksella useampaan kertaan, eikä yllättäviltä tilanteilta ole vältytty. Viime vuonna tapahtumat ja muut tavanomaiset jutut jäivät pois ohjelmasta – mutta rakennettiin Simulaattorimaailma. Kimmolla on siitäkin jo lennokas versio kerrottavaksi.

– Minun roolina oli koko ajan hakea lisää tavaraa, mistä rakennetaan. Henkka oli piirtänyt jonkinlaisen suunnitelman, joka ei pitänyt ollenkaan paikkaansa, ja samalla kun rakennettiin, tein uusia suunnitelmia. Toisaalta mielenkiintoista mutta toisaalta vähän raivostuttavaa, kun ei saanut mitään mittoja simulaattoreista tai muista, piti vaan rakentaa, virnuilee Kimmo.

Saatteeksi tuleville museomestareille

Museomestarin ammatti on varmasti sieltä harvinaisimmasta päästä. Tämäntyyppisistä tehtävistä kiinnostuneille Kimmo suosittelee ensinnäkin museoalan koulutusta – ihan jo siksi, että ymmärtää miten museoesineitä käsitellään. Kimmo kävi museomestarin koulutuksen Metropoliassa.

– Yksi parhaimpia koulutuksia! Siinä oppi tosi paljon ja siellä oli hauskaa. Meitä oli noin 15 ja oli tosi hyvät opettajat, mm. Lehtinen, Häyhä ja Ukkonen.

Koulutus on muuttunut vuosien varrella. Nykyisin Raseko järjestää taideteollisuusalan erikoistutkintoon tähtäävää museomestarikoulutusta. Koulutuksen lisäksi harvinaisella alalla tarvitaan säännöllistä yhteydenpitoa kollegoiden kanssa. Kimmo mainitseekin Kookkaat koneet -kurssit, joita on järjestetty säännöllisesti. Niitä järjestetään nykyisin museomestareiden koulutuspäivien nimellä.  

Kimmo vaikuttaa tyytyväiseltä työnsä jatkajana aloittaneeseen Riku Ruskokiveen, jolla on museotyön tuntemisen lisäksi rakennusinsinöörin ja puusepän tausta. Seuraajan rauhallinen luonne saa kehuja, ja sitä kuulemma tarvitaan.

– Kiinteistö on haastavassa tilassa, huokailee Kimmo.

Multitaskaaja myös vapaa-ajalla

Kaiken mahdollisen ja mahdottoman kiinteistöihin ja näyttelyihin liittyvän työn lisäksi Kimmo tunnetaan myös pitkäjänteisestä työstä harjoittelijoiden ja kuntoutettavien ohjauksessa. Suomen Ilmailumuseo sai vuonna 2019 pitkälti Kimmon ansiosta Vuoden palveluspaikka -kunniamaininnan Rikosseuraamuslaitokselta.

Myös vapaa-ajalla Kimmo toimii yhteisön eduksi ja on aktiivina Ylästön kylän toiminnassa – ja tunnetaan muun muassa Ylästö-päivien ideoijana. Ylästön Äijäkerhon (YÄK) suosituksen mukaisesti Kimmo on “hyvä jätkä”, ja kerho suosittelee häntä “kaikkiin mahdollisiin tehtäviin”. 

Voidaan todeta, että tämä eläkeläinen ei varmasti pääse sammaloitumaan! Kotona omakotitalossa on kuulemma luvassa vaimon suunnittelemia töitä ainakin viideksi vuodeksi eteenpäin.

Miten emeritus museomestari mahtaa seurata Uusi Ilmailumuseo -hanketta?

– Hanke on ollut olemassa niin kauan kuin minä olen ollut täällä töissä, päräyttää Kimmo.

– Mutta se uusi museo on ihan ehdoton, että tätä juttua voi pyörittää. Valtava työmaa siitä tulee – rakentaminen, suunnittelu ja sitten kaikki siirtäminen.

Siipivälin täydeltä iloa ja riemua Kimmon eläkepäiviin – olet ne totisesti ansainnut!