Meillä ilmailumuseolaisilla sekä lukuisilla museokävijöillä ja vapaaehtoisilla on ollut ilo ja kunnia tutustua museomestari Riku Ruskokiveen puolentoista viimeisen vuoden aikana. Riku on ollut huippuhyvä työkaveri ja monitaituri niin ratkeilevan kiinteistön kuin myös monipuolisten tilanteiden hallinnassa. Jotkut ehkä tietävätkin, että Riku tuli Ilmailumuseolle Werstaan ja Lenin-museon kautta – ja nyt hänellä on edessä paluumuutto, sillä Riku tuli ykköseksi Werstaan tiukassa museomestarihaussa. Ja meille kaikille tulee Rikua ikävä! Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, niinhän sitä sanotaan. Ei kuitenkaan päästetä Rikua matkaan ilman pientä kokemusten keruuta – tallennetaan muutama muisto talteen ja otetaan Rikun hyvät vinkit talteen.

Miten Tampere onnistui päihittämään Vantaan ja Werstas Ilmailumuseon?

– Tampere on muodostunut itselleni vahvaksi kotisijaksi siitä lähtien kun muutimme sinne vuonna 2007 ja Tampereella onkin erityispaikka sydämessäni. Siellä (ja lähikunnissa) asuu perheeni lisäksi hyviä ystäviä ja kavereita, joiden sijainti vaikutti vahvasti päätökseeni tehdä tämä siirtymä. Vanhat ja uudet harrastuksetkin odottavat siellä valmiina. Ystäviä on Helsingissäkin, mutta henkinen välimatka nykyisestä kotikunnastani Järvenpäästä Helsinkiin on sen verran suuri, ettei siellä ole juuri tullut käytyä tänä aikana – valitettavasti.

– Museourani sai alkunsa Työväenmuseo Werstaalla: aloitin siellä siviilipalvelusmiehenä vuonna 2011, jonka jälkeen olen ollut siellä työharjoittelussa opiskellessani puusepäksi ja muutamassa lyhyemmässä työpätkässä. En välttämättä olisi päätynyt aloittamaan puusepän opintoja ilman Werstaalla syntynyttä kipinää puutöihin ja käsillä tekemiseen. Olen myös viihtynyt Werstaalla aina todella hyvin ja tullut ihmisten kanssa hyvin toimeen.  

– Werstaalta saadut työkokemukset ovat siis vaikuttaneet elämääni huomattavasti, enkä olisi päätynyt Ilmailumuseolle töihin ilman niitä kokemuksia. En siis mitenkään olisi voinut olla hakematta Werstaan museomestarin paikkaa. Toisaalta Ilmailumuseolta saatu kokemus varmasti vahvisti mahdollisuuksiani tulla valituksi Werstaalle, joten ilman tätä välietappia en välttämättä olisi päässyt Werstaalle. Muun muassa tästäkin syystä olen Ilmailumuseolle hyvin kiitollinen.

– Werstaalla vaihtuvia näyttelyitä on runsaasti ja näyttelyrakentaminen valaisu- ja av-asennuksineen on se, mikä minua kiehtoo ja inspiroi muun museotoiminnan ohella. Niiden asioiden parissa voin ja haluan kehittyä. Ilmailumuseon nykyisissä tiloissa tähän ei ole valitettavasti samaa mahdollisuutta.

– Lisäksi olen kasvanut Karkkilassa, jonka historiassa työväenliikkeen asema ja perinteet näkyvät, joten mahdollista on, että hanavedessä on ollut jotain, mikä on vaikuttanut siihen, miksi olen kokenut Werstaan itselleni sopivaksi paikaksi. Tiedä sitten olisiko tilanne toinen, jos Karkkilassa olisi ollut lentokenttä.

Mitä toivoisit, että Ilmailumuseolla muuttuu?

– Toivoisin, että seuraajani vastaa kiinteistön jokapäiväisistä töistä itseäni tasokkaammin. Puolentoista vuoden aikana valkeni, että museomestarin tehtävästä merkittävä osuus on kiinteistönhoitoa – siksi seuraajani tuleekin olemaan kiinteistövastaavan tittelillä museomestarin sijasta. Vaikka kiinteistön piha-alue ja sisätilat ovat pysyneet käyttökelpoisina aikanani, en ehkä ole loistanut niiden järjestelmällisessä ylläpidossa. Niiden hoito ja ylläpito vaatii kiinnostuksen lisäksi suunnitelmallisuutta, osaamista ja kokemusta.

– Mitä muuta toivoisin muuttuvan? Museon sijainnin tietenkin! Uusi Ilmailumuseo viereiselle tontille ja kokoelmien siirto oikeaoppisiin pitkäaikaissäilytyksen mahdollistaviin tiloihin on se, millä nykyiset kokoelmat ja näyttelyt ”pelastetaan”, ja minkä avulla niitä voidaan tuoda laadukkaasti ja mielenkiintoisasti esille museokävijöille. Minusta ei ehtinyt kehittyä kummoista ilmailuentusiastia, mutta museon kokoelmat ja etenkin ilma-alukset ovat ainutlaatuisia ja kätkevät sisäänsä paljon kiehtovia tarinoita. Olisi hienoa päästä joskus näkemään niitä ansaitsemissaan esillepanoissa.

– Vaikka muutoksia joskus pelätään ja niitä saattaa olla vaikeaa viedä eteenpäin ja juurruttaa osaksi elämäämme, ovat ne välttämättömiä ja toimintaamme kehittäviä. Kuulemani mukaan Ilmailumuseo onkin vuosien varrella kehittynyt ja kasvanut monella tapaa, ja toivon sen kehittyvän jatkossakin.

Mitä et missään tapauksessa toivoisi, että Ilmailumuseolla muuttuu?

– Keittolounaat! Ei vais, vaikka Ean keittolounaita tuleekin varmasti ikävä. Näkisin Ilmailumuseon yhtenä suurimmista aarteista kaikki ne vapaaehtoiset, jotka mahdollistavat nykyisen mukaisen toiminnan. Ilmailumuseo on selvästi paikka, joka kerää yhteen erilaisia ilmailun harrastajia sekä entisiä, nykyisiä ja tulevia ammattilaisia, jotka kaikki antavat erilaisen panoksensa mm. museon kokoelmiin ja tutkimukseen, museokävijöiden opastuksiin ja elämyksiin kuin myös ilma-alusten entistöintiin.

– Toivon että Ilmailumuseo säilyy kaikkien alasta kiinnostuneiden kohtaamispaikkana, ja jonka toimintaan pääsee halutessaan oikeasti vaikuttamaan.

– Toivoisin myös Ilmailumuseon henkilöstömäärän pysyvän jotakuinkin samansuuruisena, sillä pieni/keskikokoinen organisaatio mahdollistaa sen, että kaikki saavat äänensä helpommin kuuluviin ja asioita voi viedä vikkelästikin eteenpäin.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Ilmailumuseon asiakkaille, vapaaehtoisille ja työkavereille?

– Kaikkea hyvää kaikille tasapuolisesti!

Kiitos vielä kerran Rikulle ja onnittelut Werstaalle – ja iloisiin jälleennäkemisiin erilaisissa museomaailman tapahtumissa.