Näyttelyt

Kahdessa suuressa näyttelyhallissa esittäytyvät upeat ilma-alukset eri aikakausilta. Esillä on matkustus-, harrastus- ja sotilasilmailua. Noin 70 näytteillä olevan lentokoneen lisäksi esillä on runsaasti ilmailuun liittyviä esineitä kuten moottoreita, potkureita, mittareita ja pienoismalleja. Näyttelyä elävöittävät ilmailuhistoriaa taustoittavat tietotaulut.

Näyttelyhallit 1 ja 2 eivät ole lämmitettyjä, suosittelemme ulkovaatteiden päällä pitämistä viileään vuodenaikaan.

Ilmailumuseon välihallissa voi kokeilla Draken-simulaattoria ja tilassa saatetaan järjestetään työpajoja tai tapahtumia.

Ilmailuvoimien lentokonetehtaan Hansa-meritoimintakone (vuodelta 1922) on toinen Suomessa rakennettu lentokone, ja vanhin säilyneistä maassamme rakennetuista koneista.

Suomen ilmavoimat (alunperin Ilmailuvoimat) perustettiin sisällissodan aikana vuonna 1918. Vuonna 1920 Ilmailuvoimat perusti lentokonetehtaan Helsingin Suomenlinnaan, Susisaaren kuivatelakalle. Toiminnan käynnistämiseksi tehdas hankki Saksasta Hansa-Brandenburg -vesilentokoneen valmistuslisenssin. Lisenssin  pohjalta rakennettiin 120 koneen sarja vuosina 1922–1926. Museon Hansa (IL-2) on konetyypin toinen valmistunut yksilö. Konetyyppi oli käytössä Suomen Ilmavoimilla vuoteen 1935 saakka.

Ruotsalainen suihkuhävittäjä Saab 35 Draken edustaa museon uudenaikaisinta kalustoa. Ilmavoimat hankki Draken-hävittäjiä 1970-luvulla ja ne otettiin käyttöön 1960-luvulla hankittujen neuvostovalmisteisten MiG-21 -hävittäjien rinnalle. Drakenit palvelivat Ilmavoimilla 1990-luvulle saakka, jolloin ne korvattiin amerikkalaisilla F-18-hävittäjillä. Viimeiset Drakenit poistuivat käytöstä vuonna 2000.

Museon Draken (DK-206) hankittiin vuonna 1978 korvaamaan tulipalossa tuhoutunutta koneyksilöä. Koneen lensi Suomeen Hannu ”Hantta” Helvelahti, jonka mukaan se sai lempinimen ”Hantta”.

Douglas DC-3 on yksi maailman kuuluisimmista ja eniten valmistetuista lentokoneista. Se tuli tunnetuksi toisessa maailmansodassa liittoutuneiden tärkeimpänä kuljetuskoneena. Sodan jälkeen tuhansia kuljetuskoneita muutettiin matkustajakoneiksi, jolloin siitä tuli sodanjälkeisen lentoliikenteen tärkeimpiä koneita. Suomessa DC-3-koneita oli käytössä sekä Aerolla (nykyisellä Finnairilla) että sen kilpailijalla, Kar-Airilla (Karhumäki Airways).

Kar-Air hankki museossa olevan yksilön (OH-VKB) Aeron yhteispohjoismaiselta kilpailijalta SAS:ltä. Se on Euroopan vanhin alun perin siviilikäyttöön rakennettu DC-3-kone, erotuksena sodanaikaisista kuljetuskoneista. Koneella lennettiin reittilentoja kotimaahan ja Ruotsiin, sekä myöhemmin tilauslentoja aina Egyptiin ja Kanarian saarille saakka. Kone poistettiin matkustajaliikenteestä 1960-luvun lopulla, jonka jälkeen sitä käytettiin muun muassa malminetsintälennoilla.