Oletko sinä kuullut joskus job shadowingista? Me emme ainakaan olleet, ennen kuin Ilmailumuseolle tarjoutui mahdollisuus Erasmus+ -rahoitteisiin aikuiskoulutusmatkoihin. Erittäin mielenkiintoiselta konsepti kuitenkin kuulosti ja niinpä me, palvelukoordinaattorit Ea Ek ja Soili Reinikainen, ilmoittauduimme innolla mukaan.

Varjostusmatkan suunnittelu aloitettiin kesän kynnyksellä 2023 ja toteutusajankohdaksi valittiin loppuvuosi 2023. Suunnitteluprosessin aikana job shadowing -termikin kirkastui: tiivistetysti ideana on tarkkailla ja seurata, miten muualla työskennellään. Oppien, ideoiden ja inspiraation hankkiminen osuisi vieläpä loistavaan saumaan Uuden Ilmailumuseon suunnittelua silmällä pitäen.

Kiinnostavia kohdeorganisaatioita tuntui olevan lukematon määrä, joten päätimme lähteä taklaamaan tätä positiivista ongelmaa omien kontaktiemme kautta. Näin saimme varmistettua ensimmäisen kohteemme, Frankfurtin luonnontieteellisen museon, Senckenberg Naturmuseumin. Halusimme ottaa oppimismahdollisuudesta kaiken irti ja lisätä reissuun myös toisen kohteen, sillä matkaan oli käytettävissä viisi päivää. Suunnittelun loppumetreillä toiseksi kohteeksi oli tarjolla useampikin kohde, mutta kaikista sopivampana vaihtoehtona päädyimme Unkarin tiede-, teknologia- ja liikennemuseoon eli The Hungarian Museum of Science, Technology and Transportiin.

Kansalaistiedettä ja sukelluksia tutkimukseen Frankfurtissa

Reissu starttasi maanantaina 27.11. kukonlaulun aikaan, kun hyppäsimme sinivalkoisten siipien kyytiin, nokka kohdistettuna Frankfurtiin. Lepoa sisältäneen loppupäivän ansiosta suuntasimme seuraavana aamuna virkeinä ja innoissamme Senckenbergin luonnontieteelliseen museoon, jossa meitä odotti lämmin vastaanotto. Tapasimme museon johtajan assistentin Nadinan, joka varmisti vielä, mitä halusimme vierailulla oppia. Kiersimme hänen johdollaan museossa, joka oli aivan valtava – pelkästään näyttelyissä olisi voinut viettää koko päivän!

Agendallamme oli kuitenkin muutakin. Halusimme kuulla heidän tulevasta laajennushankkeestaan, digipalveluistaan sekä ihan arjestaan, haasteistaan ja oivalluksistaan. Yllätyimme siitä, kuinka monet heidän haasteistaan kuulostivat hyvin tutuilta meillekin, vaikka he ovat eri alan ja eri kokoluokan museo – heidän kävijämääränsä viime vuonna oli 10-kertainen meidän viimevuotiseen ennätykseemme, noin 50 000 kävijään nähden.

Inspiroiduimme tilojen sekä aktiviteettien ja näyttelyosien monikäyttöisyydestä. Heiltä löytyi esimerkiksi Aha?! Science Lab –niminen tila, joka on sekä varattavissa ryhmille että ajoittain avoinna yleisölle. Science Labin kalustus on liikuteltavissa, eli tilaa saa kätevästi muunneltua erilaisiin tarpeisiin. Lisäksi varustukseen kuului pieniä puuhapaketteja, joita näyttelyvalvojat voivat ottaa mukaansa ympäri näyttelyä ja näin tarjota kävijöille extraelämyksiä. Muutenkin Senckenbergilla oli todella ajateltu asiakkaiden kokemusta ja heidän osallistamistaan. Ei pelkästään siten, että näyttelyissä pääsee painelemaan joitakin nappeja, vaan itse tekeminen oli viety ihan niin pitkälle, että Science Labissa pääsee osallistumaan tieteen tekemiseen, niin sanottuun kansalaistieteeseen.

Laajennushankkeesta heillä ei ollut vielä pinta-aloja ja isoja teemoja tarkempia suunnitelmia, sillä aikataulu on vasta 10 vuoden päässä. Vaikka remontti on tarkoitus toteuttaa vaiheittain niin, että isot osat museosta voidaan pitää avoinna, olivat he rakentaneet jo liikuteltavan mininäyttelyn nimeltään Dive into Research. Mininäyttely on helppo kasata ja kuljettaa muualle, eli sitä voidaan viedä esimerkiksi tapahtumiin tai vaikka esille kaupungille remontin aikana. Pääsimme tutustumaan myös heidän digityökaluihinsa ja oli upeaa kuulla, kuinka kaikki toiminnot ovat käytännössä yhdessä järjestelmässä. Kyse ei ole vain asiakkaiden tekemistä varauksista, vaan esimerkiksi sisäisistä tilavarauksista, oppaiden buukkaamisesta varatuille opastuksille, verkkolipunmyynnistä sekä henkilökunnan kalentereista. Tämän koimme erityisen innostavaksi, sillä pysymmeköhän me edes laskuissa, kuinka montaa eri järjestelmää me tarvitsemme päivittäin… Lisäksi kuulimme heidän asiakassovelluksestaan sekä saimme arvokkaita vinkkejä suunnittelu- ja kehitysvaiheisiin.

Museobussi, sähköä ilmassa ja tuttu Sirpa Budapestissä

Keskiviikkona 29.11. matka jatkui kohti Budapestiä. Seuraavan päivän kohteemme oli Unkarin tiede-, teknologia- ja liikennemuseota, joka koostuu kuudesta yksiköstä. Tapasimme museolehtori Juditin keskustassa sijaitsevassa Sähkötekniikan museossa.

Judit kertoi meille tarkkaan heidän uudishankkeestaan, jossa Liikennemuseon vanhaa rakennusta kunnostetaan ja osittain rakennetaan myös täysin uusia tiloja. Uudesta museosta oli järjestetty jo arkkitehtuurikilpailu ja pääsimme näkemään voittajasuunnitelman. Rakennustyötä ei ollut vielä aloitettu, mutta kaikki suunnittelutyö näyttelyitä, muita palveluita ja asiakasreittejä myöten oli tehty. Oli kiehtovaa nähdä, kuinka pitkällä heidän suunnitelmansa olivat, sekä varsinkin kuulla, mitä ideoita suunnitelmien taustalla oli ollut. Ideoista löytyi nimittäin jotain samankaltaisuuksia omiin suunnitelmiimme, mutta saimme myös paljon uusia ajatuksia pohdittavaksemme.

Erityisesti hankesuunnittelusta mieleen jäi asiakasreittien kartoitus. Asiakkaat oli otettu mukaan prosessiin ja eri kohderyhmien edustus oli varmistettu, mukaan lukien asiakasryhmät, joilla on jotakin erityistarpeita. Kartoitusta varten järjestettiin lukuisia työpajoja ja prosessiin kului noin kolme kuukautta. Tuloksena oli saatu parhaiten palveleva reitti, jota oli käytetty apuna näyttelysuunnittelussa. Unkarilaisessa museossa oli muutenkin otettu monet erityisryhmät todella hyvin huomioon ja heillä oli jo nykyisellään paljon eri hankkeita ja aktiviteetteja erilaisille erityisryhmille. Tuntuikin, että he olivat tässä meitä rutkasti edellä!

Budapestissä Liikennemuseo on tällä hetkellä jo suljettu ja kuten Frankfurtissa, heilläkin oli kehitelty paikasta riippumattomia konsepteja yleisön kiinnostuksen ylläpitämiseksi. Liikennemuseolle osuvasti heillä on museobussi: vanha Ikarus-merkkinen bussi, joka toimii liikkuvana museona missä ikinä tarvitseekaan, esimerkiksi kesäaikaan suositulla Balaton-järven alueella. Museossa on suunniteltu myös lyhyitä, somessa julkaistavia videoita esineistä, niiden tarinoista sekä vaiheista muutossa. Hankekeskustelujen jälkeen pääsimme kiertämään Sähkötekniikan museota ja upean, vanhan rakennuksen kätköistä löytyikin paljon kiinnostavia vempaimia. Pitkää historiaa kantava rakennus oli esimerkiksi toiminut aikoinaan sähkön muuntaja-asemana. Näyttelyesineissä tuli vastaan jopa tuttuja – suomalainen Sirpa-matkasilitysrauta huvitti ja toi samalla kovin kotoisan olon. Vierailumme huipentui Liikennemuseon entiseen rakennukseen tutustumalla ja siellä opimme tuntemaan muun muassa Paavon, juoksijalegenda Nurmelta lempinimensä saaneen veturin. Vanhan varikon historia ja ainutlaatuinen tunnelma olivat selkeästi aistittavissa. Samalla pystyimme kuitenkin jo kuvittelemaan uuden museon suunnitelmat todeksi. Budapestiin onkin lähdettävä uudestaan heti, kun uusi Liikennemuseo on valmis!

Vuorovaikutusta

Kaiken kaikkiaan molemmat vierailut olivat todella antoisia ja oppeja sulatellaan ja sovelletaan varmasti vielä pitkäänkin. Vaikka Erasmus-matkan lähtökohtana oli meidän ammatillinen oppiminen ja kehittyminen, olivat kohtaamiset ihanan vuorovaikutuksellisia. Esimerkiksi Senckenbergin Nadina oli erittäin vaikuttunut kuulleessaan koko Suomen laajuisesta Museokortista. Judit oli puolestaan hyvin kiinnostunut suomen kielestä ja juttelimmekin pitkään suomalaisista nimistä ja niiden merkityksistä. Hän ei ollut kuitenkaan tiennyt, että näyttelyn matkasilitysrauta kantoi suomalaisen naisen etunimeä. Matkalla pääsimme laajentamaan museomme kansainvälistä verkostoa ja luomamme kontaktit mahdollistavat monenlaisen yhteistyön jatkossa. Toivomme myös, että saamme Nadinan ja Juditin kollegoineen vierailulle tänne Vantaalle, viimeistään Uuden Ilmailumuseon avatessa ovensa!

Soili ja Ea