PIK-20 -purje- ja moottoripurjelentokonesarja on tunnusluvuiltaan edelleen Suomen menestyksekkäin ja eniten kansainvälistä vaikuttavuutta harrasteilmailun alueella saanut ilma-alushanke. Tänään, 10. lokakuuta, on kulunut tasan 50 vuotta prototyypin (OH-425/OH-425X) ensilennosta, joka tapahtui Jämijärvellä syksyllä 1973. Konetyyppi on vahvasti edustettuna Suomen Ilmailumuseon kokoelmissa – ja myös itse tarinan koneyksilö löytyy näyttelystä.

Oli kaunis, mutta kolea syyspäivä Jämijärvellä. Edessä oli neitsytlento uudella suomalaisella purjelentokoneella, PIK-20:lla. Koneesta oli tuleva suomalaisen lujitemuovitekniikan ja lentokoneteollisuuden menestystarina useiden vuosien ajaksi. Sitä paikalla olleet eivät vielä toki voineet varmasti tietää, mutta vahva aavistus heillä on pitänyt asiasta olla, olihan konetyypillä selkeästi kysyntää ja tilauskirjassa jo 35 nimeä!

Teekkari Raimo Nurmisen Jämillä suorittamat ensilennot eivät vieneet tunnetta pois. Välittömiä parannustarpeita koneeseen ei ilmaantunut vaan ohjainominaisuudet todettiin miellyttäviksi ja suorituskyky oli sitä, mitä oli laskettu.

Myös maastolaskuominaisuudet olivat hyvät: prototyyppi hinattiin taivaalle PIK-15:n perässä, myös Jämijärveltä Nummelan suuntaan esiteltäväksi. Kun hinausköysi irtosi lähellä Piikajärveä joutui Nurminen lopulta laskemaan koneen jäätyneelle, epätasaiselle pellolle. Koneeseen tuli onneksi vain naarmuja.

Muutaman viikon päästä ensilennosta kirkkaankeltainen kone laivattiin toiselle puolelle maailmaa, Australiaan, jossa pidetyissä purjelennon maailmanmestaruuskilpailuissa luotiin edellytyksiä myöhemmälle konetyypin kaupalliselle menestykselle.

Kuvakooste: Arkistovalokuvia OH-425:n ensilennosta Jämijärvellä 10. lokakuuta 1973. Ohjaamossa teekkari Raimo Nurminen. Ilmasta ilmaan -kuvat oletettavasti PIK-15 Hinusta. Kuvat: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto. Lisää otoksia konetyypin suunnittelusta ja tuotannosta Finnassa.

Kotimaisen yhteistyön tulosta

Perussuunnittelun PIK-20 -koneeseen oli tehnyt diplomityönään Pekka Tammi, joka oli sittemmin tunnettu ilmailuansioidensa lisäksi mm. hiilikuituisista jääkiekkomailoistaan. Kyseessä oli ensimmäinen uusiin kansainvälisiin sääntöihin suunniteltu tyyppi, jonka jatkokehittämisessä nähtiin paljon mahdollisuuksia.

Prototyyppi oli rakennettu isolta osin (runko ja pyrstön osat) Otaniemessä Teknillisen Korkeakoulun kevytrakennetekniikan (KRT) laboratoriossa.

Polyteknikkojen Ilmailukerhoon viittaavasta konetyypin nimestä huolimatta idea vakioluokan purjelentokoneesta oli lähtenyt liikkeelle vapaa-ajan suunnitteluprojektina KRT-laboratoriossa työskennelleiltä teekkareilta Hannu Korhoselta ja teknikko Markku Hiedanpäältä vuoden 1970 lopulla.

Prototyypin kokoonpano ja viimeistely tehtiin Jämijärvellä, koneen valmistajaksi valikoituneen Molino Oy:n tiloissa.

Sarjatuotanto alkoi vuonna 1974. Suomessa valmistettiin kaikkiaan 416 koneyksilöä (puolivalmisteet ja tehtaan palossa 1977 tuhoutuneet mukaan luettuna 430 kpl). Eniten tuotettiin A/B- ja D-alatyyppejä. Viimeisin tuotantomalli E oli varustettu sisäänkelattavalla 43 hv:n Rotax-voimalaitteella (Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin kuuluu JT-6, E-mallin prototyyppiversio).

PIK-20 -sarjaa valmistivat Molino Oy, Eiriavion Oy ja Eiri Ky Eiriavion. Valmistusta toteutettiin Jämijärven päätehtaassa kirkonkylällä, Jämijärven teknillisessä rakennuksessa sekä Lahdessa.

Oli myös lokakuun 10. päivä – mutta vuonna 1980 – kun konetyypin historiaan tuli uusi luku: seitsemän vuotta kestäneen tuotannollisen vaiheen kotimaassa ilmoitettiin tulevan päätökseen. Sarjavalmistaja Eiriavion tiedotti valmistuksen päättyvän, koska kauppa- ja teollisuusministeriö ei ollut myöntänyt yritykselle sen anomaa tukea tuotteen edelleen kehittämistä varten.

Myöhemmin eiriläisissä tiettävästi herätti jonkinasteista kritiikkiä, että ministeriö tuki samanaikaisesti voimakkaasti Valmetin ilmailuteollisuuden tuotekehitystä. Vinka-alkeiskoulukone palveli Ilmavoimissa lopulta vuoteen 2022 saakka, mutta konetyypin vienti ulkomaille jäi suunnittelun tasolle – tosin kuin kävi PIK-20:n tapauksessa.

Maaliskuussa 1981 purjekoneen kotimainen tuotanto lopetettiin ja valmistusoikeus, muotit ja puolivalmisteet myytiin Ranskaan – jossa valmistettiin parikymmentä kappaletta koneita lisää.

Konetyypin historia kuitenkin jatkuu kotimaisilla ja ulkomaisilla taivailla. Suomeen kotimaassa valmistetusta PIK-sarjasta jäi 55 kappaletta ja 2010-luvulla ilma-alusrekisterissä oli näistä muutama kymmenen yksilöä.  Koneita myytiin kotimaasta 24 maahan, eniten Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Iso-Britanniaan.

Yhteisö ei ole hajonnut: PIK-20:n suunnittelu- ja tuotantoprosessiin osallistuneita ja koneyksilöiden omistajia on ilmoittanut kokoontuvansa tänään, 10.10., juhlimaan kulunutta puolta vuosisataa neitsytlennosta Jämijärvelle.

Konetyypin historiaa Ilmailumuseon kokoelmissa

PIK-20 purjekoneen muottien ja prototyypin rakentamiseen osallistui Teknillisen korkeakoulun kevytrakennetekniikan laboratoriossa diplomitöiden tekijöiden lisäksi useita kymmeniä Polyteknikkojen ilmailukerhon jäseniä.

Prototyyppi OH-425X on Suomen Ilmailumuseon kokoelmissa ja perusnäyttelyssä.

Ensilennon 50 vuotta sitten lentänyt koneyksilö on lahjoitettu museon kokoelmiin lokakuussa 1988 Polyteknikkojen Ilmailukerhon toimesta. PIK ry oli saanut ensimmäisen prototyypin aikoinaan haltuunsa panoksestaan projektiin – kunhan tarvittavat koe- ja esittelylennot oli suoritettu.

Perusnäyttelyn 2. hallin katossa olevan purjekoneen kunto kartoitettiin viimeksi viisi vuotta sitten, jolloin ei havaittu näkyviä vaurioita. Perusnäyttelyn yläosissa olevia koneita puhdistetaan kokoelma- ja kiinteistötiimin toimesta kuluvan syksyn aikana.

Ilmailumuseo on kartoittanut parin viime vuoden aikana konetyypin kehittämiseen, tekniikkaan ja käyttöön liittyvien aineistojen tilannetta. Museolle on tullut jo aiempina vuosikymmeninä kuvaoriginaaleja liittyen konetyypin kehitystyöhön, valmistukseen, tehdasympäristöihin, koelentotoimintaan ja myyntiin.

Materiaalia on tuhansin ruuduin sekä alkuperäisissä diakoteloissa että kuvaamojen pusseissa. Aineisto on ollut tähän asti kauttaaltaan järjestämätöntä ja ajoitus-, aihe- ja henkilötietoja on ollut vähän tai olemattomasti. Kokonaisuus on tästä huolimatta arvokas ja kattaa sekä Molino Oy:n ja Eiriavion Oy:n tuotantoa konetyypin ympärillä.

Toukokuussa 2021 aineistoon tuli merkittävä lisäys, kun Markku Hiedanpää lahjoitti hallussaan olleet prototyypin ja protosarjan piirustusten originaalit ja skissit – sekä kuvia, joita Eiriavionin tekninen toimisto (Hiedanpää) otti dokumentointitarkoituksessa tuotannosta. Edelleen huhtikuussa 2022 Hiedanpää täydensi museon kokoelmia merkittävällä määrällä konetyypin arkistokuvia.

Valokuvien lisäksi Ilmailumuseon kokoelmiin lukeutuu merkittävä määrä dokumentteja liittyen PIK-20-konetyypin eri alatyyppien kehitystyöhön, tyyppihyväksyntään, koelentotoimintaan ja myyntiin.

Haltuun otettavaa aineistoa on ollut siis runsaasti – ja museohenkilökunnalla samaan aikaan ”monta rautaa tulessa”, onhan hanketta hoidettu ilman lisärahoitusta ja -resursseja.

Käytännön lähtökohdaksi lyhyellä tähtäimellä valittiin digitoitavaksi konetyypin elinkaarta kotimaassa valottavia kuvia mahdollisimman edustavalla otannalla.

1970- ja 1980-lukujen kuvat ovat pitkälti vielä tekijänoikeussuojan alaisia ja samalla on hankkeessa kiinnitetty huomiota siihen, että kuvia voidaan mahdollisimman vapaasti jakaa ulkoisessa verkossa eri tarkoituksiin.

Kokoelmahenkilökunnan lisäksi kuvien skannauksessa hyödynnettiin vuonna 2021 kuvakokoelmien parissa työskennellyttä harjoittelijaa, joka merkitsi talteen diakehyksissä ja negatiivien yhteydessä olleet aikalaismerkinnät, jotta niitä on voitu myöhemmin käyttää hyväksi tunnistamisessa ja sisällönkuvailussa.

Digitoinnin seuraavaan vaiheeseen, sisältötietojen syöttämiseen, on osallistettu konetyypin suunnittelussa ja valmistuksessa mukana olleita henkilöitä, jotta henkilö-, aika- ja paikkatiedot saataisiin mahdollisimman kattavasti tallennettua jälkipolville. Työ on yhä kesken – mutta se jatkuu sekä Finnassa että muilla sähköisillä alustoilla. Lähtökohtana on tuottaa kyseiseen hakupalveluun aineistoa, jonka lähtötiedot on haarukoitu tasolle joka ei ylläpidä disinformaatiota vaan mahdollistavat edelleen kuvailujen täydentämisen.

Materiaali tulee jakoon monipuoliseen ja vapaaseen käyttöön ”avoimena datana”, jos ei muuten mainittu. PIK-20-aineiston digitointi on osa museon jo pari vuotta jatkunutta aktiivista panostusta kotimaassa suunniteltujen ja valmistettujen harrasteilma-alusten dokumentteihin. Etenkin PIK-sarjasta ollaan digitoitu merkittävä määrä yleis- ja osapiirroksia myöhemmin julkaistavaksi ulkoiseen verkkoon. Tästä projektista tiedotetaan lisää näillä näkymin ensi vuoden puolella.

**

Otsikkokuva: PIK-20 -prototyyppi OH-425 (myöhempi OH-425X) koelennolla lokakuussa 1973. Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Valokuvia PIK-20:n prototyypin valmistuksesta ja myöhemmästä konetyypin tuotannosta Finnassa, jonne aineistoa on tulossa lisää syksyn ja ensi talven kuluessa.

Yhteenvedossa hyödynnettiin Markku Hiedanpään esitystä ”PIK-20 – Yli 40 vuotta Suomalaisen harrasteilmailun historiaa”, Jukka Raunion teosta PIK-Sarjan lentokoneet (Lentäjän näkökulma III, Jukka Raunio, 1995) sekä Helsingin Sanomien artikkelia 10.10.1983, kirjoittajana Jyri Raivio.

Traficom on koonnut PIK-20 -konetyypin huolto- ja ylläpito-ohjeita omille www-sivuilleen: https://www.traficom.fi/fi/pik-20-tuki?toggle=Osaluettelo%20ja%20selitepiirustukset&toggle=PIK-20D%3A%20Ohjekirjat

Onko sinulla valokuvia tai muuta aineistoa liittyen PIK-20 -konetyypin operointiin kotimaassa tai ulkomailla? Ota yhteyttä Ilmailumuseon kokoelmista vastaavaan henkilökuntaan ja kerro lisää: https://ilmailumuseo.fi/henkilokunta/