Huolimatta vallitsevasta omikron-tilanteesta museon kokoelmien digitointi ja avaaminen yleisölle edistyvät jatkuvasti – myös vapaaehtoisia työhön osallistamalla. Etsimme jatkuvasti kulttuurihistoriallisesti merkittäviä, ajankohtaisia kokonaisuuksia ja pyrimme asettamaan ne saataville resurssien puitteissa mahdollisimman kattavasti.

Kotimainen ilmailuteollisuus täytti 100 vuotta vuonna 2021. Vuonna 1921 perustettiin Ilmailuvoimien lentokonetehdas (I.V.L.), jonka toimitilat sijaitsivat Helsingin Suomenlinnassa.  Moni mieltää aivan syystäkin kotimaisen lentokoneteollisuuden keskittyneen sotilaskoneiden tuottamiseen – mutta suomalaisen lentokonesuunnittelun monella mittarilla menestynein tuote on kuitenkin siviilikäyttöön suunniteltu ilma-alus.

PIK-20 -purje- ja moottoripurjelentokonesarja on tunnusluvuiltaan edelleen merkittävin ja myös kansainvälisesti harrasteilmailun alueella vaikuttavin ilma-alushanke. Suomessa tuotetut koneyksilöt saivat kansainvälistä kilpailumenestystä jo 1970-luvulla.

”Tiun” ansiot ilmailun saralla ovat siis hyvin tiedossa. Mutta mitä Ilmailumuseolla on tehty konetyyppiin liittyen viime aikoina?

Kokoelmien kartoitusta, järjestämistä ja digitointia

Ilmailumuseo on kartoittanut aktiivisesti viime keväästä lähtien konetyypin kehittämiseen, tekniikkaan ja käyttöön liittyvien aineistojen tilannetta. Suomen Ilmailumuseon asiakirja-arkistosta löytyi muutama vuosi sitten kaksi pahvilaatikollista kuvaoriginaaleja liittyen konetyypin kehitystyöhön, valmistukseen, tehdasympäristöihin, koelentotoimintaan ja myyntiin.

Materiaalia on tuhansin ruuduin sekä alkuperäisissä diakoteloissa että kuvaamojen pusseissa. Aineisto on ollut tähän asti kauttaaltaan järjestämätöntä ja ajoitus-, aihe- ja henkilötietoja on ollut vähän tai olemattomasti. Kokonaisuus on tästä huolimatta arvokas ja kattaa sekä Molino Oy:n ja Eiriavion Oy:n tuotantoa konetyypin ympärillä.

Toukokuussa 2021 aineistoon tuli merkittävä lisäys, kun Markku Hiedanpää lahjoitti hallussaan olleet prototyypin ja protosarjan piirustusten originaalit ja skissit – sekä kuvia, joita Eiriavionin tekninen toimisto (Hiedanpää) otti dokumentointitarkoituksessa tuotannosta.

Valokuvien lisäksi Ilmailumuseon kokoelmiin lukeutuu merkittävä määrä dokumentteja liittyen PIK-20-konetyypin eri alatyyppien kehitystyöhön, tyyppihyväksyntään, koelentotoimintaan ja myyntiin.

Mitä tavoittelemme aineistojen läpikäynnillä?

Lopullinen päämäärä pidemmässä juoksussa on kaiken museolla olevan PIK-20 -aineiston järjestäminen, säilytysmenetelmien parantaminen sekä myöhemmin myös muualla olevan materiaalin valtakunnallinen inventointi. Tällä erää on valittu digitoitavaksi konetyypin elinkaarta kotimaassa valottavia kuvia mahdollisimman edustavalla otannalla.

1970- ja 1980-lukujen kuvat ovat pitkälti vielä tekijänoikeussuojan alaisia ja samalla on hankkeessa kiinnitetty huomiota siihen, että kuvia voidaan mahdollisimman vapaasti jakaa ulkoisessa verkossa eri tarkoituksiin.

Kokoelmahenkilökunnan lisäksi kuvien skannauksessa on hyödynnetty kesän ja syksyn aikana kuvakokoelmien parissa työskennellyttä harjoittelijaa. Kuvien skannaamisen yhteydessä hän on merkinnyt talteen diakehyksissä ja negatiivien yhteydessä olleet aikalaismerkinnät, jotta niitä voidaan käyttää myöhemmin hyväksi tunnistamisessa ja sisällönkuvailussa.

Digitoinnin seuraavaan vaiheeseen, sisältötietojen syöttämiseen, on osallistettu konetyypin suunnittelussa ja valmistuksessa mukana olleita henkilöitä, jotta henkilö-, aika- ja paikkatiedot saataisiin mahdollisimman kattavasti tallennettua jälkipolville. Luetteloinnissa hyödynnetään työn joukkoistamiseen ja etätyöskentelyyn soveltuvia verkkoalustoja, mahdollistaen koronaturvallisen ja paikasta ja ajasta riippumattoman työskentelyn.

Standardisoidussa muodossa (kts. kokoelmapolitiikka, liite XVI) oleva luettelointitieto viedään myöhemmin kokoelmanhallintaohjelma Memoroniin. Museo on vienyt vuodesta 2017 alkaen verkkoon https://ilmailumuseo.finna.fi/ -palveluun kuvia ilmailun eri toiminnoista – ja tarkoituksena olisi saada vuoden aikana alustalle myös laajahko kattaus otoksia PIK-20:n tuotannosta ja myöhemmistä vaiheista. Materiaali tulee jakoon monipuoliseen ja vapaaseen käyttöön lähtökohtaisesti ”avoimena datana”. Finna-käyttöliittymässä myös suurella yleisöllä on mahdollisuus täydentää kuviin niistä yhä puuttuvia sisältötietoja.

PIK-20-aineiston digitointi on osa museon jo pari vuotta jatkunutta aktiivista panostusta kotimaassa suunniteltujen ja valmistettujen harrasteilma-alusten dokumentteihin. Etenkin PIK-sarjasta ollaan digitoitu merkittävä määrä yleis- ja osapiirroksia myöhemmin julkaistavaksi ulkoiseen verkkoon.

Mutta mikä onkaan tämä yli 50 vuotta sitten suunnitteluun otettu konetyyppi, jota kutsuttiin lempinimellä ”Tiu”?

Kotimaisen purjekonesuunnittelun helmi lensi maailmalle

Polyteknikkojen Ilmailukerhoon viittaavasta konetyypin nimestä huolimatta idea vakioluokan purjelentokoneesta lähti liikkeelle vapaa-ajan suunnitteluprojektina KRT-laboratoriossa työskennelleiltä teekkareilta Hannu Korhoselta ja teknikko Markku Hiedanpäältä vuoden 1970 lopulla.

Samaisessa laboratoriossa työskennellyt Pekka Tammi pohti diplomityössään huippuluokan kilpakoneen valmistamista. Lujitemuovisten purjelentokoneiden markkinatilanne rohkaisi ajattelemaan tilannetta laajemminkin ja suunnittelussa otettiin huomioon uudet kilpailusäännöt, jotka sallivat jättöreunalaippojen ja vesipainolastin käytön.

PIK-20 purjekoneen muottien ja prototyypin rakentamiseen osallistui Teknillisen korkeakoulun kevytrakennetekniikan laboratoriossa diplomitöiden tekijöiden lisäksi useita kymmeniä Polyteknikkojen ilmailukerhon jäseniä.

Prototyyppi OH-425X (joka on Suomen Ilmailumuseon kokoelmissa ja perusnäyttelyssä) lensi ensilentonsa lokakuussa 1973 ja sarjatuotanto alkoi seuraavana vuonna.

Suomessa valmistettiin kaikkiaan 416 koneyksilöä (puolivalmisteet ja tehtaan palossa 1977 tuhoutuneet mukaan luettuna 430 kpl). Eniten tuotettiin A/B- ja D-alatyyppejä. Viimeisin tuotantomalli E oli varustettu sisäänkelattavalla 43 hv:n Rotax-voimalaitteella (Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin kuuluu myös JT-6, E-mallin prototyyppiversio).

PIK-20 -sarjaa valmistivat Molino Oy, Eiriavion Oy ja Eiri Ky Eiriavion. Valmistusta toteutettiin Jämijärven päätehtaassa kirkonkylällä, Jämijärven teknillisessä rakennuksessa sekä Lahdessa.

Maaliskuussa 1981 tuotanto lopetettiin ja valmistusoikeus, muotit ja puolivalmisteet myytiin Ranskaan – jossa valmistettiin parikymmentä kappaletta koneita lisää.

Konetyypin historia kuitenkin jatkuu kotimaisilla ja ulkomaisilla taivailla. Suomeen kotimaassa valmistetusta PIK-sarjasta jäi 55 kappaletta ja 2010-luvulla ilma-alusrekisterissä oli näistä muutama kymmenen yksilöä.  Koneita myytiin kotimaasta 24 maahan, eniten Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Iso-Britanniaan.

**

Yhteenvedossa hyödynnettiin Markku Hiedanpään esitystä ”PIK-20 – Yli 40 vuotta Suomalaisen harrasteilmailun historiaa” sekä Jukka Raunion teosta PIK-Sarjan lentokoneet (Lentäjän näkökulma III), Jukka Raunio, 1995.

Traficom on koonnut PIK-20 -konetyypin huolto- ja ylläpito-ohjeita omille www-sivuilleen: https://www.traficom.fi/fi/pik-20-tuki?toggle=Osaluettelo%20ja%20selitepiirustukset&toggle=PIK-20D%3A%20Ohjekirjat

Onko sinulla valokuvia tai muuta aineistoa liittyen PIK-20 -konetyypin operointiin kotimaassa tai ulkomailla? Ota yhteyttä Ilmailumuseon kokoelmista vastaavaan henkilökuntaan ja kerro lisää: https://ilmailumuseo.fi/henkilokunta/