Mitä ovat ilmailun kasvun paikat ja oppimisen ympäristöt? Ilmailumuseo osallistuu vuoden 2020 Euroopan Kulttuuriympäristöpäivien Kasvun paikat -teemaviikkoon 7.-13.9. julkaisemalla aiheeseen liittyviä artikkeleita ja muita aineistoja.

Aero Oy järjesti ensimmäiset pääsykokeet lentoemännille kevättalvella 1947. Pääsyvaatimuksina oli täydellinen suomen ja ruotsin kieli, hyvä englanti ja taito puhua vähintään yhtä lisäkieltä. Kandidaateilla tuli olla miellyttävä ulkonäkö ja luonteva käytös, ja lasten- ja sairaanhoitokurssin käyminen antoi lisäpisteitä. Kokelaita testattiin samaisilla metodeilla kuin lentäjiä. Heitä pyöritettiin mm. Psykon eli Tilkan keskussotilassairaalan psykofysiologisen laitoksen kuuluisassa ”pyörivässä tuolissa” ja paineensietokykyä testattiin painekammiossa.

Artikkelikuvassa näet Psykon tuolin 1940-luvulta takaapäin kuvattuna. Tuolissa on jalkatuet nahkaremmeillä ja pyörivä penkki. Tuoli oli käytössä vuosina 1940-1985 ohjaamo- ja matkustamohenkilökunnan testaamista varten. Tuolia pyöritettiin Yhdistyneiden Laboratorioiden toimitusjohtaja Juhani Ahon mukaan tuoliin kiinnitetyllä rautasauvalla käsillä pyörittämällä. Tuolin lahjoittaja Juhani Aho toimi mm. Ilmavoimien ylilääkärinä ja Tilkan keskussotilassairaalan psykofysiologisen laitoksen johtajana.

Ensimmäiselle kurssille hyväksyttiin kuusi nuorta naista, jotka aloittivat kuuden viikon kurssin toukokuun alussa 1947. Kurssille hyväksytty Clara Majblom (myöh. Buttenhoff) oli työskennellyt sodan aikana kenttäsairaalan ylihoitajana.  Majblom nimitettiin myöhemmin päälentoemännäksi ja hän aloitti kokeneena sairaanhoitajana ensiavun ja sairaanhoitotaitojen opetuksen Aerolla.

Vuoden 1947 lentoemäntäkurssilla kokelaat perehtyivät myös asiakaspalvelun ja lentokohteiden saloihin. Matkustajien viihtyvyyden ja turvallisuuden sekä tiedonjaon opetusta pidettiin myös tuolloin jo tärkeänä, eli kaikki nykypäivänä tärkeimmät matkustamohenkilökunnan opetuksen peruspilarit olivat jo ensimmäisellä lentoemäntäkurssilla mukana – First Aid, Safety, Customer Service, Cultural Awareness ja Crew Resource Management. Service-koulutus rakennettiin Aerolla vähitellen työstä kertyvästä kokemuksesta.

1940-luvun lentämisen luksusta leimasi elintarvikesäännöstely. Ensimmäisiltä varsinaisilta lennoilta puuttui tarjoilu kokonaan, jonka vuoksi lentoemäntä käveli kabiinissa lähinnä seurustelemassa matkustajien kanssa. Pian tarjoilu laajeni maksulliseksi Vichy-vedeksi ja kesäaikaan tarjoiltavaksi sakariinilla makeutetuksi virvoitusjuomaksi.

Palvelu- ja turvallisuusammatti jäsentyy

Aero Oy:n matkustajamäärät kohosivat vuoden 1949 jälkeen tasaisesti. Aero hankki Suomeen ensimmäisenä eurooppalaisena lentoyhtiönä Convair 340 -matkustajakoneita vuonna 1953 ulkomaanliikennettä varten. Lentoemäntien koulutus alkoi muuttua Convairien hankinnan myötä. Duty free -myynnin myötä alettiin lentoemäntien koulutukseen sisällyttää alkoholi- ja valuuttaopetusta. Suomen Punainen Risti järjesti lentoemännille ensimmäisen ensiapukurssin vuonna 1956.

Ranskalaiselta Sud Aviation -yhtiöltä toimitettiin Aerolle kolme SE 210 Caravelle -suihkukonetta vuonna 1960. Matkustamo jaettiin siirrettävällä väliseinällä ensimmäiseen luokkaan ja turistiluokkaan. Miehistön muodosti tuolloin viisi lentoemäntää ja stuerttia. Ensimmäisen luokan tarjoiluun kuului lämmin ateria viineineen.

Suomalaiset huomasivat jo varhain, että oppia kannattaa hakea kollegoilta. Aeron vastaavat lentoemännät Anja-Brita Huttunen, Eva-Christina Mäkeläinen ja Ritva Lundsten perehtyivät matkustamopalvelun oppeihin SAS:n koulutuskeskuksessa Tukholmassa syyskuussa 1968. Seuraavana vuonna Finnair aloitti lentoliikenteen Kööpenhaminan ja Amsterdamin kautta New Yorkiin.

Päälentoemäntä Anja-Brita Huttusen ideoima Finn Hostess -emännät toimivat vuosina 1969-1986 Atlantin ylityslennoilla matkustamossa auttaen lastenhoidossa, suunnittelemalla matkustajien jatkoyhteyksiä sekä seurustelemalla ja pelaten vaikka korttipelejä matkustajien kanssa. Finn Hostessit tarjoilivat myös alkoholijuomia ensimmäisen luokan baarissa.

Finn Hostess -emännät saivat oppia kaksiviikkoisella ensimmäisen luokan palvelukurssilla mm. Yhdysvaltojen poliittisista oloista ja kulttuurista sekä suomalaisesta kulttuurista, elinkeinoelämästä ja tärkeimmistä nähtävyyksistä. Finn Hostessit opettelivat myös toimimaan oppaina ja opiskelivat kommunikoinnin saloja. Finn Hostess -kursseja järjestettiin vuosittain ja jokaiselle kurssille suunniteltiin oma virkapuku.

Matkustamopalvelu nykyaikaistuu

Swissairilta haettiin oppia matkustamopalveluissa ja turvallisuudessa syyskuussa 1973 viikon kurssilla, jolla alettiin hiljalleen valmistautua DC-10:n tuloon. Yhtiön ensimmäinen purserikurssi järjestettiin syksyllä 1975.

Purseri valmisteli jokaisen lennon, piti briefingin ennen lentoa sekä johti henkilökuntaa lennon aikana. Purserin tehtäviin kuului normaali asiakkaiden palvelu, mutta hän vastasi myös myynnistä ja tilityksistä, yhteyksistä kenttähenkilökuntaan sekä ohjaamoon ja hoiti kaikki lennon paperityöt ja raportit.

Finnairin maa- ja matkustamopalveluosasto syntyi 1960-luvun lopulla. Cabin Service -osasto taas perustettiin 1970-luvun puolivälissä kehittämään matkustamopalvelun toimintaa. Finnairin kasvunvuodet olivat edessä 1980-luvusta eteenpäin, jolloin matkustamohenkilökunnan koulutus muotoutui kohti nykyistä.

Lähteet:

Aho, Juhani. Kirje Ilmailumuseon johtaja Yrjö Toivaselle 18.1.1996. Huttunen, Anja-Brita. Ammattina lentoemäntä. WSOY 1984.
Hytönen, Yki. Viisi vuosikymmentä lennossa – Finnairin lentoemäntien ja stuerttien historia 1947-1997. Oy Edita Ab 1997.
Finnair Matkustamokäsikirja MOK. Voimassa 1984-1990.
HS Aikakone. Anja-Brita Huttusen nekrologi HS 21.9.1997.