Koronaviruksen vaikuttaessa yhä lentoliikenteeseen on hyvä hetki luoda katsaus kansainvälisen lentoliikenteen historiaan Helsinki-Vantaan kuvaperinnön muodossa. ”Seutulaksi” kansan suussa kääntyneen lentoaseman perustamisesta Helsingin maalaiskuntaan tulee tulevana kesänä kuluneeksi 68 vuotta. Lentoasemasta tuli vuosikymmenien mittaan Pohjois-Euroopan merkittävin kaukoliikennekenttä. Suomen Ilmailumuseon Finna-verkkopalvelusta löytyvät, ei-kaupalliseen käyttöön vapaasti soveltuvat 700 kuvaa avaavat lentoaseman alkuaikoja: kehitysvaiheita ja liikennettä olympiakesästä 1952 aina 1970-luvulle saakka.

Lentoaseman tarina alkoi ”makaavasta pilvenpiirtäjästä”

Lentoaseman kehitystä on määrittänyt vuosikymmenien mittaan eniten lentomatkustamisen kasvanut volyymi, joka on ylittänyt kaikki aikalaisodotukset. Kun vuonna 1952 lentoaseman läpi kulki reilut 18 tuhatta matkustajaa, vuonna 2019 Helsinki-Vantaan kautta matkusti 21,9 miljoonaa ihmistä. Kuluvana vuonna matkustajamäärät ovat tippuneet radikaalisti koronaviruksen myötä. Vaikka lentoliikenteen kehityksen suunta tulevaisuudessa on avoin, tulee lentoasemalla olemaan suuri rooli myös vastaisuudessa Suomen kansainvälisessä lentoliikenteessä ja porttina maailmalle.

Lentoliikenteen matkustajamäärien ja lentokoneiden kasvettua toisen maailmansodan jälkeen Malmin lentoasema alkoi käydä ahtaaksi. Niinpä 1940-luvun lopulla alettiin jo selvittää uuden, suuremman lentoaseman rakentamista, joka valmistuisi Helsingin isännöimiin olympialaisiin mennessä kesällä 1952. Paikka uudelle lentoasemalle löytyi perusteellisten tutkimusten jälkeen silloisen Helsingin maalaiskunnan alueelta, Seutulaan johtavan tien varrelta. Suurelta osin Seutulan työsiirtolan vankityövoiman ansiosta kenttä ehti valmistua suunnitellusti olympialiikenteen käyttöön. Viimeistelytöiden jälkeen säännöllinen reittiliikenne siirtyi Malmilta uudelle lentoasemalle lokakuun lopussa 1952.

Rakennustöitä kentän laajentamiseksi jatkettiin heti avajaisten jälkeen. Ensimmäinen, sittemmin jo purettu lentokonehalli valmistui lentoaseman avaamista seuraavana vuonna ja toinen kiitotie valmistui loppuvuodesta 1956. Sen sijaan puista, alun perin väliaikaiseksi tarkoitettua asemapaviljonkia, ”makaavaksi pilvenpiirtäjäksi” ristittyä parakkiterminaalia ei vielä vuosikymmenellä korvattu. Vuonna 1956 paviljonkiin rakennettiin laajennus, johon sijoitettiin ravintola ja keittiötiloja. Laajennuksesta huolimatta paviljonkia pidettiin jo tuolloin riittämättömänä lentoliikenteen kasvettua voimakkaasti.

Puolelletoista miljoonalle matkustajalle mitoitettu ja kotimaisen rakennussuunnittelun huippua edustanut uusi terminaali (nykyinen Terminaali 2) avattiin helatorstaina 1969, Finnairin ensimmäisen suoran Amerikan-lennon lähdettyä lentoasemalta.

Vuonna 1977 Helsinki-Vantaaksi nimensä muuttanut lentoasema on kokenut sittemmin liki täydellisen muodonmuutoksen laajentuen niin liikennealueen, matkustajaterminaalien- ja palveluiden kuin liikenneyhteyksienkin osalta, tekniikan alueen muodonmuutosta unohtamatta.

Maailma tulee maalaiskuntaan: vierailijoita idästä ja lännestä

Lentoasema-alueen muutos näkyy etenkin alueen ilmakuvissa ja rakentamistoiminnasta kertovissa otoksissa. Mutta millaista oli matkustaminen 50-60 vuotta sitten – ja keitä olivat sen mahdollistaneet ammattilaiset?

Kuvista avautuu nykyiseen nähden tyystin toisentyyppinen maailma, jossa tavallisten suomalaisten lentomatkustaminen oli harvinaisempaa – mistä johtuen siihen osattiin suhtautua asian vaatimalla herkkyydellä ja arvokkuudella, jo pukeutumisen puolesta. Lentoasemayhteisö oli nykyistä huomattavasti pienempi ja työntekijät harvojen yksittäisten organisaatioiden palveluksessa.

Yksi näkökulma Helsingin lentoaseman historiaan ovat kentällä vierailleet konetyypit, joita kuvasi jälkipolville muun muassa jo edesmennyt lennonjohtaja Paavo Saari.  Uudella kentällä nähtiin 1950-luvulta lähtien uudenlaisia lentokoneita, joita ei koskaan aiemmin ollut nähty Suomessa – aina kesällä 1952 vierailleesta suihkumatkustajakone de Havilland Cometista lähtien.

Suomi eli 1950- ja 1960-luvuilla kiivainta kylmän sodan vastakkainasettelun aikaa ja kentällä nähtiinkin konekalustoa rautaesiripun molemmin puolin. Tutuksi tulivat niin brittiläisen BEA:n kuin neuvostoliittolaisen Aeroflotinkin liikennekoneet. Otoksiin on tallentunut lukuinen määrä tunnettuja vierailijoita aina Marlon Brandosta Lenita Airistoon ja Intian pääministeri Nehruun.

Liikenteen oltua 1960-1970-luvuilla nykyistä hiljaisempaa kentällä vieraili säännöllisesti myös harrastelentokoneita.

Ilman onnettomuuksiakaan ei selvitty: Joulukuussa 1957 Seutulassa nähtiin myös ensimmäinen lento-onnettomuus, kun Aeroflotin Iljushin IL-14 -kone suistui kiitoradalta takana kulkevan maantien penkkaan. Turvallisuutta ja ilmatilan hallintaa parannettiin ajalla muun muassa lennonjohtoon tulleen tutkalaitteiston myötä.

Vaihtelua lentoaseman arkeen toivat erilaiset yleisötapahtumat, joita järjestettiin etenkin 1980-luvulle saakka. Moni muistaa ensimmäisen käyntinsä lentoasemalla Helsinki Airshow’sta.

Kuvista välittyy myös lentoaseman sidos ympäristöön ja elinkeinoihin. Vantaan kaupunkiin vuodesta 1974 kuulunut lentoasema on työllistänyt useita ammattiryhmiä paitsi lentävän henkilökunnan, myös maapalveluiden, kunnossapidon, asiakaspalvelun ja liitännäistoimintojen osalta. Helsinki-Vantaa liikenneyhteyksineen on muodostunut kiistattomaksi osaksi vantaalaista identiteettiä ja tarinakulttuuria, lentoliikenteen ollessa kiinteä osa paikallista ilmatilaa ja ääniympäristöä.

Kuvat ovat peräisin mm. Ilmailu-lehden, Finnairin ja yksityisten henkilöiden kokoelmista. Uudempaa, myös muiden kotimaisten lentoasemien historiaa sisältävää aineistoa on luvassa tulevaisuudessa.

Helsinki-Vantaa -valokuva-aineistoon

Lisätietoja:

Tapio Juutinen, Amanuenssi (Valokuva- ja tietoaineistot)
GSM. +358 44 739 1081
tapio.juutinen@ilmailumuseo.fi