Eräänä helmikuisena iltana 2020 juttelen kahden historianopiskelija kaverini kanssa Historican edessä Jyväskylän yliopistolla museologian luennon jälkeen, kun puheeksi tulee museologian perusopintojen harjoittelupaikka. Käy ilmi, että molemmilla heistä on jo harjoittelupaikka ja itse en ole laittanut minkäänlaista tikkua ristiin asian eteen. Pienen ahdistuksen saattelemana laitan samana iltana muutamiin mielestäni mielenkiintoisiin museoihin sähköpostia. Etunani on, että vaikka asun Jyväskylässä asuvat vanhempani pääkaupunkiseudulla, eli pystyn hakemaan paikkaa myös sieltä.

Yllätyksekseni Suomen Ilmailumuseolta tulee noin parin viikon päästä vastaus sähköpostiini, jossa ehdotetaan 3 kuukautta kestävää projektityöntekijän paikkaa ”Matkustamisen muutos -hankkeen” parissa. Olen ällikällä lyöty. Ensinnäkin, kolmen kuukauden harjoittelu näyttäisi todella hyvältä CV:ssä (museologian perusopintojen harjoittelu on vain 5 viikkoa) ja toiseksi, en mitenkään odottanut, että paikkaa irtoaisi Ilmailumuseon kaltaiselta valtakunnalliselta vastuumuseolta ja varsinkaan näin nopeasti. Viikkoa paria myöhemmin olen hermostuneena ja epäuskoisena Ilmailumuseon aulassa odottamassa tapaamista intendentti Matias Laitisen, museolehtori Tiia Fynesin ja amanuenssi Tapio Juutisen kanssa. Jotenkin onnistun tapaamisessa/haastattelussa vakuuttamaan heidät, että olen pätevä hommaan, vaikka ilmailutietouteni perustuu lähes 100% toisen maailmansodan hävittäjiin ja projektin aiheena on siviili-ilmailu. Saanpa harjoittelusta jopa palkkaakin! Käyn vielä haastattelun jälkeen katsomassa Ilmailumuseon näyttelyn ja kotimatkalla aurinko paistaa ja on vaikea olla hymyilemättä. Kuitenkin jo kirjaimellisesti samana iltana minut palautetaan maan pinnalle, kun Suomen hallitus kertoo koronavirukseen liittyvistä rajoituksista, jotka tulevat voimaan välittömästi, ja museot suljetaan kuukausiksi.

Lopulta kesäkuun ensimmäisenä päivänä työsuhteeni pääsee vihdoinkin alkamaan ja saavun vähintäänkin hermostuneena jälleen kerran Ilmailumuseolle. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta museoalan töistä, enkä tunne töistä ketään. Onneksi jo ensimmäisen päivän aikana käy ilmi, että hermoiluni oli täysin turhaa. Koko museon henkilökunta osoittautuu todella mukavaksi, ja läppä lentää hyvin jo ensimmäisen päivän ruokatunnilla viereisessä Mandeli -lounasravintolassa esimiesteni ja vastuuhenkilöideni kanssa. Käypä jopa ilmi, että Tapio on opiskellut historiaa Jyväskylässä samoin kuin minä itse, ja jopa asunut täysin samassa kerrostalossa. Ilmapiiri museolla on vähintäänkin rento ja tasa-arvoinen, josta kertoo esimerkiksi se, että kaikki paikan työntekijät esimiehistä harjoittelijoihin kahvittelevat yhdessä museon aulassa joka päivän alussa. Ennen kuin koko teksti menee pelkäksi henkilökohtaiseksi jaaritteluksi, kerron nyt hieman ”Matkustamisen muutos -hankkeesta”, jota minut palkattiin Ilmailumuseolle tekemään.

Hanke toteutetaan Suomen Ilmailumuseon, Suomen Rautatiemuseon ja Merikeskus Forum Marinumin yhteistyöhankkeena vuonna 2020, ja sen tarkoituksena on nimensä mukaisesti tuoda esille, miten matkustaminen on muuttunut historian saatossa (tässä tapauksessa aika lailla 1900-2000-luvuilla). Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi siten, että kyseiset museot tuovat vuoden 2020 aikana kokoelmissaan olevaa matkustamiseen liittyvää aineistoa, kuten lippuja, aikatauluja ja esineitä verkkoon Finna-hakupalveluun, jossa niitä pystyy kuka tahansa katselemaan digitaalisessa muodossa. Lopulta näistä materiaaleista on tarkoitus tehdä aineistopaketteja Finna-luokkahuoneeseen. Koska hankkeeseen osallistuvat kaikki nämä kolme liikenteeseen erikoistunutta museota, tulee hankkeen lopputuloksena olemaan otanta, joka kattaa matkustamisen sekä merellä, maalla, että ilmassa ja antaa näin erittäin kokonaisvaltaisen kuvan siitä. Hankkeen painopiste on erityisesti ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen huomioimisessa.

Millaista kontribuutiota minä sitten tuon pöydälle? Työtehtäväni koostuu suurimmaksi osaksi pienpainatteiden, kuten lentolippujen, lentoaikataulujen, turvaohjeiden, tarkastuskorttien yms. skannaamisesta ja luetteloinnista Finnaan laittamista varten. Työ on melko itsenäistä ja vapaata, ja olen käytännössä ollut vapaa valitsemaan missä järjestyksessä vien työtäni eteenpäin. Työssä haastavinta on tähän mennessä ollut erityisesti kaikenlaisten epämääräisten lippujen ja lappujen tunnistaminen ja nimeäminen. Lentoyhtiöillä oli myös outo tapa olla useasti laittamatta päivämääriä ennen 1990-lukua printattuihin materiaaleihin, eli materiaalin ajoittaminenkaan ei ole aina helppoa. Eräs metodi, jota olen hyödyntänyt, on lentoyhtiöiden logojen käyttäminen aineiston ajoittamisessa. Esimerkiksi Finnairin logo on muuttunut sen historian saatossa useita kertoja ja useasti lentolipuista yms. löytyy yrityksen logo jostain kulmasta. Joskus kuitenkaan tämäkään ei auta, kun esimerkiksi sama logo on ollut käytössä 30 vuotta, jolloin joutuu turvautumaan historianopiskelijalle niin tuttuun kirjallisten lähteiden käyttöön, joita löytyy Ilmailumuseon kirjastosta valtavasti. Olen erityisen ylpeä siitä, että olen kerennyt digitoimaan ja luetteloimaan käytännössä kaikki Finnairin aikataulut vuosien 1970-2003 väliltä (ainakin toivottavasti). ”Matkustamisen muutos -hankkeen” lisäksi olen päässyt ilmailumuseolla osallistumaan myös muihin tehtäviin, kuten esinekokoelmien inventointiin ja asiakaspalvelutehtäviin tekemällä tuurauksia lipunmyynnissä. Olenpa jopa päässyt nostelemaan kiinteistöhuollon kanssa helikopterisimulaattorin ohjaamoa omin paljain käsin.

Harjoitteluani on vielä jäljellä noin kolme viikkoa ja luvassa on ainakin käynti museovirastolla hankkeen materiaalia koskien, sekä lopussa aineiston laittamista Finnaan. Työharjoitteluni on siis ollut vähintäänkin monipuolinen ja tulen varmasti hyötymään saamastani työkokemuksesta tulevaisuudessa. En myöskään malta odottaa, että pääsen pätemään kavereilleni kaikesta uudesta ilmailutietoudesta seuraavan kerran, kun matkustamme jonnekin lentokoneella. Eivät nimittäin kaverit taida tietää miksi Finnairin lentojen tunnus on AY. Tosin jää nähtäväksi, milloin tämä tällä hetkellä koronaepidemian takia käynnissä oleva ”matkustamisen muutos” loppuu ja lentämisestä tulee taas arkea.

-Kerkko Latvanen, museologian harjoittelija.