Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton, myöhemmin Venäjän federaation, johtajat ovat tavanneet Helsingissä vuosikymmenten varrella useampaan otteeseen. Suomen soveltuminen kokouspaikaksi on ollut samalla näyte maan jo kylmän sodan aikana vakiintuneelle puolueettomuuslinjalle: itä ja länsi ovat puristaneet kättä maan pääkaupungissa lukuisissa eri maailmanpoliittisissa tilanteissa.

Samoissa yhteyksissä on Helsinki-Vantaan lentoasemalla nähty monen tyyppistä suurvaltojen ilma-aluskalustoa. Katselijoiden ja median puolella suurimman huomion ovat keränneet osakseen valtionpäämiesten käyttämät, toinen toistaan paremmin varustellut lentokoneet.

Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford saapui heinä–elokuun taitteessa 1975 Helsingissä järjestettyyn Euroopan Turvallisuus- ja Yhteistyökonferenssiin Boeing 707:sta rakennetulla VC-137C -koneellaan, samalla kun Neuvostoliiton valtuuskunta, mukaan lukien pääsihteeri Leonid Brezhnev, saapui lentokoneen sijasta pääkaupunkiin junalla.

Syksyllä 1990 sekä Yhdysvaltain presidentti George Bush että Neuvostoliiton valtionpäämies Mihail Gorbatšov saapuivat Helsinki-Vantaalle lentokoneilla.  Iljushin-62M:sta laskeutunut ”Gorba” ja upouutta jumbojetistä varioitua Boeing VC-25 -erikoiskonetta käyttänyt Bush mainitsivat lentoasemalla antamissaan lausunnoissa neuvottelujensa pääaiheeksi Persianlahden kriisin (HS 9.9.1990).

Kevättalvella 1997 Helsinkiin saapuivat kokoustamaan Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin. Moni muistaa lehdistössä nähdyt otokset Air Force Onesta Finnair Cateringin nostolaitteella lasketusta, polvileikkauksesta toipuneesta Clintonista. Vaikka Venäjän päämiehenkin kunnosta oli ennen kokousta esitetty spekulaatioita, ”Jeltsin käytti hyväkseen tilaisuuden osoittaa hyvää kuntoaan ja laskeutui riuskasti portaat uutuuttaan kiiltelevästä lentokoneestaan alhaalla odottaneen presidentti Martti Ahtisaaren luo” (HS 21.3.1997).

Seuraavassa museomekaanikkomme, ilmailun moniottelija Antti Laukkasen omakohtaisia muistikuvia Helsingin kokoukseen liittyneistä lentokonevierailuista Helsinki-Vantaalla.

Spotterin muisteloita huippukokouksen alla

Helsinki tarjosi puitteet Venäjän ja Yhdysvaltojen huipputapaamiselle 20-21.3.1997. Boris Jeltsinin ja Bill Clintonin oli määrä keskustella ensisijaisesti Naton laajenemisesta ja Euroopan turvallisuuskysymyksistä. Presidentit kävivät kahdenkeskiset neuvottelunsa 21.3. Mäntyniemessä.

Tapahtuma tarjosi puolestaan upeat puitteet lentokonespottareille ja -kuvaajille, joiden määrä oli noihin aikoihin melko paljon nykyistä pienempi, mutta porukka oli aktiivista ja kohtuullisesti järjestäytynyttä. Ninpä liikehtivästä kalustosta oli hyvin tietoa saatavilla.

Tällaisen massiivisen tapahtuman myötä Suomeen odotettiin paitsi itse presidenttejä seurueineen, myös valtavaa määrää kalustoa, henkilökuntaa ja mediaväkeä. Kalustoa alettiin kuljettaa jo useita päiviä ennen H-hetkeä. Venäjältä saapui mm. Antonov An-124 ja Iljushin IL-76 –rahtikoneita. Yhdysvalloista kalustoa rahdattiin mm. Lockheed C-5 Galaxyn voimin. Koneen ruumasta paljastui esimerkiksi Bill Clintonin seurueen käyttöön tuleva Cadillac-limusiini sekä muuta ajoneuvokalustoa. Jostakin platalle putkahti myös Sikorsky VH-60 White Hawk –helikopteri siltä varalta, että sillä sattuisi olemaan käyttöä.

Saapumispäivänä taivas oli enimmäkseen kirkas, joten toiveet olivat korkealla hyvien valokuvien saamiseksi. Sotaväki oli kuitenkin miehittänyt kaikki Helsinki-Vantaan normaalit kuvauspaikat, kuten silloisen Katriinantien vanhan linjauksen kupeessa olevan mäen, jolta sai 04:lle (niitähän oli siihen aikaan vain yksi) laskeutuvista koneista kelpo kuvia. Päädyimme kuvaustoverini kanssa Voutilan seutuville silloin paikalla toimineen Auto-Parikan katolle – luvan kanssa jopa. Paikka osoittautui oivalliseksi tarkoitukseen. Tiedustelupalvelun agentteja ei näkynyt, eivätkä kotimaiset varusmiehetkään kyselleet tarkoitusperiämme.

Ensin saapui USA:n presidentin henkilökuntaa Boeing 707:n sotilasversiolla VC-137C:llä. Kone tunnettiin nimellä ”SAM 27000”, ja se oli järjestyksessä toinen USA:n presidenteille varta vasten tehdyistä lentokoneista. Kone oli otettu käyttöön Nixonin kaudella vuonna 1972 ja ehti olla myös presidenttien Ford, Carter, Reagan, Clinton sekä molemmat Bushit käytössä. Bush vanhemman aikaan VC-137:t korvattiin kahdella uudella Boeing 747-200:aan perustuvalla VC-25A –tyyppisellä koneella, mutta ne lensivät vielä 2000-luvun alkuun saakka.

Perässä tulikin päivän päätähti eli Air Force One –kutsulla liikkunut VC-25A ”SAM 29000”, joka ylitti kuvauspaikkamme kauniissa kevätauringossa. Finnairin Catering –auton C22 kuljettaja odotteli jo jännityksestä jäykkänä uransa kummalisimpiin kuulunutta tehtävää nostaa polvileikkauksesta toipuva presidentti Clinton koneesta ulos.

Boris Jeltsinin seuruetta saatiin odotella kolmisen varttia. Sitten taivaalla alkoi hahmottua uuden Iljushin IL-96:n muoto. Harmiksemme taivas ehti mennä pilveen eikä harmaasta koneesta saatu kovinkaan kaksisia kuvia aikaan.

Mainittujen koneiden lisäksi paikalla nähtiin ainakin Venäjän valtion Tupolev Tu-154:ia ja Iljushin IL-62, jenkkimediaa kuljettanut Northwestin DC-10-40, Yhdysvaltain valtion Learjet ja Gulfstream –businessjetit sekä erilaisia rahtikoneita.

Koneita päästiin kuvaamaan tuohon aikaan sangen paljon matalampien aitojen yli nykyään poistuneen vartiopiste TP4:n luota sekä työtehtävissä myös asematason puolelta. Koneilla oli jatkuva vartio, mutta kuvaamista vastaan kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa. Ilmeistä on, että vuonna 2018 turvatoimet ovat melko paljon silloisia tiukemmat, vaikka niistä kovasti tiukkoina silloinkin puhuttiin. Kuvaaminen saattaa olla hankalaa, mutta lentokoneet lähestyvät lentokenttiä edelleen vakioreittejä pitkin, eikä nykyajan kuvauskalustolla ole ongelmia ottaa kuvia hieman kauempanakin kentästä. Kiinnostuneiden kannattaa siis tarkkailla hyviä paikkoja lähestymislinjojen liepeillä. Normaalit kuvauspaikat saattavat olla tarkoin valvottuja!

Antti Laukkanen

Otoksia Helsinki-Vantaalta huippukokouksen ajalta 18.-21. maaliskuuta 1997. Kuvaaja: Antti Laukkanen / Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.