Suomalainen lentoemännän virkapuku täyttää ensi vuonna 75 vuotta. Viikkolehti Hopeapeilin marraskuun 1947 kannessa esiteltiin suomalaisille uusi ammatti – lentoemäntä. Sotien jälkeisen jälleenrakennuksen aikana lentomatkustaminen ei ollut vielä yleistynyt. Lentoemännäksi pääsyyn vaadittiin kielitaitoa ja sairaanhoitajan peruskoulutus auttoi valinnoissa.

Ilmailun alkuvuosina esteettisyys, traditiot ja esimerkiksi materiaalien saatavuus vaikuttivat työvaatteiden suunnitteluun. Tekstiilipula vaikutti suomalaisten pukeutumiseen, vaikka materiaalien puuttuminen ei vaikuttanut mielenkiintoon pukeutumista kohtaan. Työvaatteiden tärkein tehtävä ei ole seurata muotia, mutta muoti on kuitenkin vaikuttanut käsityksiimme minkälaisia ovat hyvät ja sopivat työvaatteet.

Muodin vaikutus ja kotimainen tuotanto on havaittavissa koko suomalaisen lentoemännän virkapuvun historiassa. Muodin tutkimus on varsin vähäistä Suomessa. Syitä tähän on varmaan monia, mutta luulen että asiaan on vaikuttanut osaksi historiamme, maantieteellinen sijainti, uskonto, mutta myös ajattelutapamme. Muoti on osa jokapäiväistä elämäämme, jonka takia muotia on vaikea käsittää taiteeksi tai muotisuunnittelijoita taiteilijoiksi. Muoti on sosiokulttuurinen ilmiö, joka samanaikaisesti heijastaa ympäröivää todellisuutta, mutta myös luo uutta. Muoti on viestintää, muoti on vanhoja käsityömenetelmiä ja muoti on kulttuurihistoriaa.

Miksi virkapukuja käytetään?

Virkapukuja ja muotia tutkinut australialainen professori Jennifer Craik jakaa virkapuvut kolmeen tyyppiin: muodollisiin määräyksiin perustuviksi, näennäisunivormuiksi ja epävirallisiksi virkapuvuiksi (huom. kirjoittajan omat käännökset). Lentoyhtiöiden virkavaatteet kuuluvat ensimmäiseen ryhmään, koska virkapukuohjesääntö määrittelee varsin tarkkaan pukujen käytön. Lentoemäntien virkapuvut viestivät mielestäni yhteenkuuluvuutta, arvoa ja statusta ja aikataulujen pitämistä, mutta myös luottamusta työn tekijään. Amerikkalaisen tutkijan ja museoamanuenssin Carrie Hertzin mukaan lentoemännän sekä poliisin virkapuvun yksi tärkeimmistä tehtävistä on helpottaa ja pitää yllä turvallisuusmääräysten noudattamista.

Ilmailumuseon tekstiilikokoelma

Suomen Ilmailumuseon tekstiilikokoelma on läpileikkaus suomalaisten lentoyhtiöiden virkavaatteiden historiasta. Museon virkapukujen joukossa on matkustamo- ja ohjaamomiehistön työvaatteita, mutta myös lentokonemekaanikkojen ja lentokenttävirkailijoiden virkavaatteita eri vuosikymmenten ajalta. Nahkaiset lentäjän varusteet tulivat aikoinaan tutuksi mainonnan kautta, mutta olivat myös käytännön sanelema vaatimus työskenneltäessä kylmissä ohjaamoissa. Lentäjä Väinö Bremer tuli tunnetuksi hyvin istuvista nahkavaatteistaan, jotka hänelle varusti ulvilalainen Friitalan nahkatehdas. Nahkaisia lentäjien kypäriä, takkeja, turkisvaatteita ja nahkahaalareita eri vuosikymmeniltä sisältyy Ilmailumuseon kokoelmiin.

Naisten virkapukujen käyttö alkoi julkiseen työelämään tulemisen kanssa

Aero O/Y:n (myöh. Finnair) ensimmäiset pääsykokeet lentoemänniksi haluaville suomalaisille järjestettiin kevättalvella 1947. Yhtiön matkustamopalvelun eli tuolloin matkustajahuollon toiminnan malli kopioitiin pitkälti ulkomailta. Vaikutteita otettiin mm. ruotsalaisilta kollegoilta sekä amerikkalaisilta uranuurtajilta. Virkapukujen malli kopioitiin matkustajalentoliikenteen ensimmäisinä vuosina maailmanlaajuisesti risteilylaivojen miehistöltä.

Amerikkalaisen Pan Americanin matkustamohenkilökunta muodostui valkoisiin puetuista miespuolisista stuerteista vuoteen 1944 saakka.  Aero Oy:n helmikuussa vuonna 1948 julkaistussa mainoksessa ohjaamomiehistö on kuvattu valkeissa meri- tai satamakapteenien päähineitä muistuttavissa valkeissa lippalakeissa.

Ellen Church Marshall, sairaanhoitaja ja lentolupakirjan suorittanut, toimi Boeing Air Transportin (myöh. United Air Lines) ensimmäisenä lentoemäntänä vuonna 1930 Oaklandissa Kaliforniassa. Churchin virkapuku oli vihreä kävelypuku, jossa oli viitta ja baskeri. ”Talvella olivat nahkatakit viittojen sijalla. Koska hyttejä oli mahdotonta lämmittää ja vaikea jäähdyttää tytöt matkustajineen joko palelivat tai paahtuivat. Se oli haaste meille kaikille”, kertoo Ellen Church Helsingin Sanomien (alun perin AP-uutisyhtiön) artikkelissa vuonna 1960. Churchin työvaatteissa yhdistyi piirteitä sairaanhoitajan ja lentäjän varusteista.

Aeron ensimmäiset virkapuvut mukailivat osaksi asepukuja, joista jäänteitä olivat isot kultaiset leijonanapit. Emäntien virkapuvun suikkaa pidettiin myös tarjoilun aikana päässä, mikä nykyaikana tuntuisi oudolta. Virkapuvut olivat lentämisen ensimmäisinä vuosina tai jopa vuosikymmeninä uniikkeja, ateljeevalmisteisia pukuja. Korkealaatuinen ammattimainen käsityö teki virkapuvuista tavallisesti hyvin istuvia ja kestäviä.

Kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen lentoemäntä?

American Overseas Airlines aloitti reittiliikenteen New Yorkista Tukholman kautta Helsingin Malmin kentälle 26.6.1947. (HS 26.6.1949) AOA järjesti kesäkuussa 1949 markkinointitilaisuuden ravintola Savoyn yläkerrassa. Kutsuvieraiden joukossa oli Elisabeth (Betty) Suomela, joka oli toiminut American Airlinesin päälentoemäntänä jo vuodesta 1943.

Suomelan esiintyminen seurapiiritilaisuudessa saattoi vaikuttaa jopa suomalaisen lentoemännän ammatin ja virkapuvun syntymiseen, sillä paikallinen lehdistö pisti merkille neiti Suomelan visiitin kotikonnuilleen. (HS 28.6.1949) AOA:n virkapuku on saattanut toimia esikuvana SAS:n ja Aeron virkavaatteille, sillä AOA rekrytoi pohjoismaalaisia lentoemäntiä mm. ensimmäiselle Tukholman reitilleen.

Dior mullisti maailman

Christian Diorin elegantti kokoelma The New Look mullisti toisen maailmansodan jälkeisen vaatesuunnittelun vuonna 1947. Diorin tyyliä imitoitiin hetkessä ympäri maailman. (HS 1953) New Look sovellettiin suomalaista muotia ja käsityön historiaa tutkineen Ritva Koskennurmi-Sivosen mukaan kotikutoisena jopa urheiluvaatteisiin.

Vyötärön rutistava korsetti ja täyteläisen runsas puoleen pohkeeseen ylettyvä hame oli kokonaisuutena tyylikäs ja naisen vartaloa ylistävä, mutta epäkäytännöllinen vaativassa fyysisessä työssä. Aeron ja SAS:n vuosien 1947–1948 virkapuvut ovat melkein toisinnot kultaisine nappeineen, virkamerkkeineen ja runsaine hameen laskoksineen.

Lentoemännän virkapuvussa alkaa näkyä yksilöllisyys

Virkapuvut ovat työvaatteita, jonka takia pukujen käytännöllisyys ja materiaalien käyttöystävällisyys on tärkeintä. Lentämisen ensimmäisinä vuosina vanhat ajattelutavat menivät käytännön edelle. Housut olisivat olleet lämpimät kylmässä ja vetoisassa kabiinissa tai lennettäessä talviaikana, mutta sääret peittävät pitkät housut olivat pitkään mullistava ajatus lentoemäntien asuna.

Päälentoemäntä Anja-Brita Huttunen tyrmäsi ajatuksen housuista vuonna 1974, jolloin Finnair valitsi uudet virkapuvut DC-10 -lentokoneisiin 18 muotihuoneen joukosta. Stockmannin suunnittelijat Pi Sarpaneva ja Maj Kuhlefelt suunnittelivat ensimmäisten DC-10 sisustuksen, jonka keltaisen, pronssin ja ruskean sävyihin matkustajapalvelun virkapuvut sovitettiin. Finnairin lentoemäntien housut virkapuvun osana ideoitiin vuonna 1999 henkilökunnan virkapukutoimikunnan myötävaikutuksella.

Englantilaiselle Court Line Aviation -lentoyhtiölle minihameestaan kuuluisaksi tullut Mary Quant suunnitteli housut osaksi lentoemännän asua jo vuonna 1973. Swissair-lentoyhtiölle housut tulivat osaksi virkapukua vuonna 1977, jolloin lentoemännät saivat mahdollisuuden yhdistellä oman maun mukaan erilaisia virkapuvun osia. Individualismi alkoi näkyä eurooppalaisissa lentoemännän virkavaatteissa.

Swinging sixties

Lentoyhtiöt alkoivat palkata muotisuunnittelijoita palvelukseensa 1960-luvulla. Stockmann-tavaratalon suunnittelija ja myöhemmin yhtiön tiedottaja Gunvor Westrén-Doll voitti Aeron järjestämän virkapuvun suunnittelukilpailun vuonna 1962.  Voittoisa taivaansininen villapopliinikokonaisuus sai vielä samana vuonna ensimmäisen sijan Amsterdamissa järjestetyssä kansainvälisessä virkapukujen suunnittelukilpailussa. Toisen palkinnon kilpailussa sai Christian Dior -muotitalon suunnittelija Marc Bohan Air France -lentoyhtiölle suunnittelemastaan virkapuvusta, jossa on paljon samaa kuin Aeron voittopuvussa. (HS 7.5.1991)

Hameiden helmat nousivat reilusti polven yli myös virkapukumuodissa vuoden 1963 jälkeen minihameen suorastaan iskiessä itsensä katumuodin ytimeen. Swissair oli yksi eurooppalaisista lentoyhtiöistä, jotka lanseerasivat lyhyet hameet ja kirkkaat värit virkapukuihin 1960-luvun puolen välin jälkeen.

“Now there is somebody else up there who loves you”

Lentoyhtiöiden markkinointi on aina ollut mieleenpainuvaa ja värikästä. Tutkittaessa lentoyhtiöiden virkapukujen kehitystä on mainittava amerikkalaiset Southwest Airlines ja Braniff edelläkävijöinä, jotka omalla tavallaan mullistivat alan markkinoinnin ja toimintatavat.

Teksasilainen Southwest Airlines julisti sodan kilpailijoilleen vuonna 1971 markkinoimalla muutaman kymmenen dollarin hintaisia lentolippuja, jotka sisälsivät mm. viskipullon lennolle. Southwestin törkeäksi tai moraalittomaksi kuvatun love-kampanjan myötä lentoemännät puettiin lyhyisiin shortseihin ja pitkiin vaaleisiin, kiiltäväpintaisiin, go-go-saappaisiin sekä leveään valkoiseen vyöhön. Yleisön mieleen painuneen oranssin shortsiasun suunnitteli dallasilainen ”chic design boutique” muotiliike Lorch of Dallas.

Air Strip

Virkapukujen historiassa on vaikea ohittaa amerikkalaisen Braniff International Airwaysin merkitystä. Braniff kutsui italialaisen Emilio Puccin suunnittelemaan lentoemäntien työasut vuonna 1965. Puccin kokonaisvaltaisen suunnittelun ennakkoluulottomuus sekä värien rohkea käyttö oli ajalle ominaista. Emilio Puccin ”avaruusajan” virkapuku muodostui neljästä, jopa viidestä, erilaisesta asukokonaisuudesta, joita voitiin vaihdella yhden lennon aikana. Braniff International Airways lanseerasi Puccin kokonaisuuden nimellä Air Strip.

Puccin värileikkiä psykedeelisine sukkahousuineen ja muovikypärineen on vaikea päihittää, mutta suomalaiset virkasiskot- ja veljet saivat vastineensa kuusikymmentäluvun lopulla.

Avaruusaika

Kari Lepistön vuonna 1969 käyttöön otettu avaruuden valloituksesta inspiraationsa saanut hopeaa ja tummansinistä villakangasta yhdistävä asukokonaisuus on yksi Finnairin uskaliaimmista, mutta tyylikkäimmistä virkapuvuista. Lepistö voitti Sunday Timesin järjestämän alle 23-vuotiaiden nuorten suunnittelijoiden Euromuoti-kilpailun kolme sarjaa maaliskuussa 1968. (HS 23.3.1968)

Sanomalehdissä usein ”nuoreksi ja hyvin koristeellisen näköiseksi” tituleerattu Lepistö onnistui luomaan finnairilaisen malliston, joka jäi elämään monin tavoin. (HS 5.2.1969) Asukokonaisuuden korkeaa kypärämäistä lippalakkityyppistä päähinettä käytettiin jopa 1980-luvulle saakka.

Mieleenpainuvin lepistöläinen yksityiskohta oli kuitenkin malliston tamperelaisen Tricol Oy:n valmistama hopeinen ns. avaruuspusero. ”Hopeapilveä muistuttava palvelupusero” oli käytössä vain vuoden, koska materiaali osoittautui epäkäytännölliseksi. (Finnair Uutiset 14.3.1969)

Finn Hostess -lentoemännät palvelivat pitkissä puvuissa

Finnairin Finn Hostess -lentoemäntien virkapukujen tyyli vaihtui vuosittain 1970–1980-luvuilla. Vuonna 1972 virkapuvun puseroksi valittiin Finnairin päälentoemännän toimesta eksotismilla leikkivä ns. Africa Look. Teepaitaa muistuttavaa värikästä puseroa käytettiin pitkän Friitalan nahkahameen kanssa. Africa-paidassa oli ruskean eri sävyjä, oransseja kuvioita sekä kukka- ja kasviaiheita, ehkä aiheella haluttiin kuvata viidakon monimuotoista floraa.

Melkein täsmälleen samaan aikaan yhdysvaltalainen National Airlines esitteli muotisuunnittelija William Travillan tiikerinraitakuvioisen keinoturkiksesta valmistetun päällystakin. Virkapukujen uudistus kuvasi Travillan mukaan National Airlines -lentoyhtiön uusia ”auringon” värejä, jotka lanseerattiin koskemaan koko yhtiön markkinointia. Uuden ilmeen oli tarkoitus hävittää tarjoilijamainen asu ja tuoda esille uusi päivitetty versio lentoemännästä.

Finnair otti käyttöön Suomen Trikoon suunnittelija Marianne Stenin Revontuli-kokonaisuuden vuonna 1971. Lentoemännät saivat valita joko kravunpunaisen tai tummansinisen asukokonaisuuden käyttöönsä. Revontuli-mallisto oli tyylikäs virkapukukokonaisuus, jota voidaan pitää ajankohtaisena, käytännöllisenä ja visuaalisesti voimakkaana.

Yöllinen paratiisi

Muotisuunnittelija Anna-Kaisa Huttusen virkapuvun värikäs huivi ”ylellinen hullutus” on kuvaus yöllisestä paratiisista, jonka kylläinen värimaailma on fantasiaa ja väreillä sekä muodoilla ilottelua. Huttunen kertoo suunnittelustaan: ”Tummansiniselle pohjalle on sommiteltu mielikuvitusmaisema paratiisista. Kuvittelin tummansinisen yötaivaan, jonka hiljaisuudessa matkaava kulkija aistii kaikenvärisiä muistoja ja tuoksuja kaukaisista kulttuureista.”

Virkavaatteiden suunnittelun ammentaessa kotimaisesta monimuotoisesta luonnosta tai kulttuurista on lopputulos harmoninen, klassinen ja rauhallisen tyylikäs. Miehistö piti virkapukua käytännöllisenä. Anna-Kaisa Huttusen vuonna 1997 suunnittelema lentoemännän jakkupuku, jonka kruunaa ylellinen yöllinen hullutus, kilpailee kauneimman ja käytännöllisimmän lentoemännän virkapuvun tittelistä.

Lähdeluettelo:

Air France -lentoyhtiön virkapukukilpailussa toiseksi tullut suunnitelma. Getty Images nro AFP_AQ0UQ.

American Overseas Airlines eli AOA oli 1940-luvulla American Airlinesin tytäryhtiö, mutta sulautui osaksi Pan American World Airwaysia vuonna 1950. (HS 23.9.1950)

Church, Ellen. Kirjoittajan huom. Ellen Church Marshallin tiedot ja valokuvat ovat sekoittuneet internetlähteissä.

Craik, Jennifer. 2005. Uniforms Exposed. From Conformity to Transgression. Oxford.

Davies. R.E.G. 1987. Pan Am An Airline and Its Aircraft. Orion Books. New York.

Huurre, Irene. Long Beachissa tehdään ohjaamoa – Helsingissä sisustetaan keltaisella Finnairin DC-10 valmistuu väistämättä kovan onnen uhallakin. HS 7.4.1974, s. 20.

Finnair Uutiset 14.3.1969.

Freiberg, Kevin & Jacquelyn. 1998. Nuts! Southwest Airlines´Crazy Recipe for Business and Personal Succes. Broadway Books. New York.

Friitalan nahkapukimien kuvasto 1938. Pori 1938, Otto Andersin Oy:n kirjapaino.

Helsingin Sanomien artikkelit. HS Aikakone.

Hertz, Carrie. 2007. The Uniform:As material As Symbol As Negotiated Subject Carrie Hertz. Midwestern Folklore -julkaisu. Museum of International Folk Art, Santa Fe.

HS 7.5.1991 Kultaisen napin nainen.

HS 23.3.1968 Nuorten muotisuunnittelun kultamitali Suomeen.

HS 5.2.1969 Euromuoti loppusuoralla, perhesivu 10.

Getty Images -kuva-arkisto.

Koskennurmi-Sivonen, Ritva. 2002. Salonkimuoti lehdistössä. Artefakta 12. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala.

Koskennurmi-Sivonen, Ritva ja Raunio, Anna-Mari. 2000. Vaatekirja. Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsityötieteiden laitos. Yliopistopaino. Helsinki.

Koskennurmi-Sivonen, Ritva. 2008. Muotitaiteilija Riitta Immonen – vaatteita naisille työhön, juhlaan ja vapaa-aikaan. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.

Lester, Valerie. 1997. Fasten Your Seat Belts! History and Heroism in the Pan Am Cabin. Paladwr Press. Virginia.

Nance, John, J. 1984. Splash of Colors – The Self-destruction of Braniff International. William Morrow and Company Inc. NY.

“Now there is somebody else up there who loves you” oli amerikkalaisen Southwest Airlinesin love-kampanjan teema ja motto vuonna 1971.

Suter, Hanspeter. jet age. 1991 Strahlflugzeuge schweizerischer Luftverkehrsunternehmen 1960-1990. Verlag Bucher & Co., Publikationen, CH-8152 Glattburg. (sivu 82 ja s. 118-119.)

Wegg, John. 1983. Finnair The Art of Flying since 1923. Finnair Printing Dept. Finland.