Artikkelin kirjoittaja: projektisihteeri Sonja Leppänen

Nyt kun projektissamme on siirrytty aineiston keräämisestä aineiston käsittelyyn, alkaa jo pikkuhiljaa hahmottua, miltä Malmi ilmailee 2015 oikein näyttää.

Nykydokumentointi Malmin kentällä heinä-elokuussa 2015 on tuottanut kymmeniä haastatteluja (yhteensä monia tunteja äänitallenteita), kasapäin kenttäpäiväkirjoja, tuhansia valokuvia, kourallisen videotiedostoja sekä paljon muutakin siinä ohessa, kuten kirjoja, mainoksia ja opintomateriaaleja. Koossa on erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus siitä, mitä Malmin kentällä tapahtuu vuonna 2015, miten kenttä toimii, ketkä siellä työskentelevät, kouluttautuvat, päivystävät, huoltavat, korjaavat tai vain viettävät vapaa-aikaa.

Minä projektisihteerinä sekä Tapio Juutinen projektipäällikkönä olemme myös saaneet projektin tiimoilta kokea vauhdikkaita elämyksiä erityyppisten lentokoneiden -ja Tapio kerran helikopterinkin- kyydissä.

Projektipäällikkö Tapio Juutinen oli dokumentoimassa Rajavartiolaitoksen toimintaa 17.8.2015. Kuvassa pintapelastaja Sami Ollila (oik.) ja lentomekaanikko Jari Laaksonen.

Res. ylirajavartija Jari Laaksonen auttaa vanhemman merivartijan, pintapelastaja Sami Ollilan vinssiin ja partioveneen kannelle 17.8.2015 harjoituksissa.

Tavoitteenamme on nyt jäsentää ja luetteloida aineisto selkeään muotoon, jotta niin teksti-, ääni- kuin kuvatiedostojakin pääsevät kaikki kiinnostuneet jatkossa tutkimaan. Tämähän meinaa myös sitä, että kaikki Malmi ilmailee-projektiin osallistuneet tahot tulevat säilymään jälkipolville Ilmailumuseossa.

Olen viihtynyt tämän projektin työntekijänä niin hyvin, että aloin tässä jo kerran ihmettelemään, enkö keksi tästä työstä muka mitään huonoa puolta?

No, on tässä ehkä yksi, ja se on litterointi, eli äänitiedostojen purkaminen sanasta sanaan tekstimuotoon. Puolen tunnin tai tunnin haastattelu tuntuu lyhyeltä ajalta Malmilla mukavasti kahvin ja pullan äärellä, mutta sanasta sanaan kirjoitettuna lyhytkin keskustelu tarkoittaa minulle tuntikausien kirjoitustyötä kuulokkeet korvissa.

Litteroimisessa on etenkin se ikävä puoli, etten oikein välittäisi kuunnella omaa ääntäni nauhalta. Kuulostanko todella tuolta? Voi ei, miksi kysyn tätä asiaa uudelleen, vaikka se tuli jo ilmi aiemmin? Miksi käytän koko ajan niinku-sanaa? Niin ammattitaitoinen olo kuin itse haastattelussa olisikin, keskustelun puhtaaksi kirjoittaminen paljastaa kaiken. Toisaalta haastattelujen uudelleen kuuntelemisesta myös oppii.

Ilmailu- ja lentokenttäkulttuuri oli minulle alusta alkaen poistumista omalta mukavuusalueeltani ja haastattelut Malmilla olivat joka kerta hyppäämistä niin sanotusti tuntemattomaan. Samoin kuin joku vieraaseen kulttuuriin matkustava, huomasin kuitenkin, että ympäristöäni aktiivisesti tarkkailemalla ja ihmisten kanssa keskustelemalla aloin ymmärtää vähitellen tuota minulle vierasta kieltä, mitä lentokentällä, tai siis varsinkin Malmin kentällä, puhuttiin (enkä tarkoita nyt niitä ihmeen ilmailuaakkosia alfa, bravo, charlie… vaikka ymmärrän niistäkin jo jotain). Nyt tuntuu, että jos tekisin kaikki haastattelut uudestaan, pystyisin kysymään vielä parempia kysymyksiä, koska ymmärrän ilmailusta paljon enemmän kuin aluksi.

Projektisihteeri Sonja Leppänen aineiston parissa työpisteellään Ilmailumuseolla.

Haastatteluja läpikäydessä olen alkanut huomata myös joitakin kiinnostavia ”suuria linjoja” ihmisten näkemyksissä, mitä tulee esimerkiksi kysymyksiin Malmin säilyttämisestä, kentän kehittämisestä ja paikan tämän hetkisestä ilmapiiristä. Vaikuttaakin siltä, että Malmin kenttä on kuin pieni kylä, jossa ihmiset eivät välttämättä tunne kaikkia, mutta ainakin tietävät kaikki toisensa. Ja vaikka kaikesta ei puhuttaisi, kaikki tietävät mistä puhutaan. Huolimatta siitä, että suurin osa haastateltavista vastasi, ettei heillä ole varsinaista yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa Malmin kentällä, useista eri toimijoiden vastauksista löytyi keskenään huomattavaa yhdenmukaisuutta, välillä lähes sanasta sanaan.

Selvää oli, että Malmin kenttä oli kaikille tärkeä, useimmille rakas, paikka. Eräs haastateltava kuvaili Malmin kentän ilmapiiriä sanoin ”The spirit of Malmi airport”, mitä ei käsitteenä voi sen paremmin selittää tai avata. ”Jotakin semmosta siinä vaan on…”

Litterointia, kuvien luettelointia ja muuta järjestelyä….

Nykydokumentointi aineistonkeruumenetelmänä sai minut myös innostumaan huomattavasti enemmän sekä museoiden työstä että omasta oppiaineestani, folkloristiikasta. Vain taivas on rajana (tai no, lentäjille ei sekään) mitä kaikkea voisikaan nykydokumentoida, ja tämä käytännön työ Malmi-projektissa antoi minulle esimerkiksi hyviä ideoita tulevan graduni kirjoittamiseen.

Ilmailumuseo tulee lähettämään kaikille projektissa mukana olleille organisaatiolle käyttöoikeussopimukset, jolla varmistamme vielä kertaalleen, että esimerkiksi haastattelu- ja kuva-aineistojen tallentaminen Ilmailumuseon kokoelmiin ja jatkokäyttöä varten on mahdollista. Lisäksi aineistoa olisi tarkoitus tuoda esille yleisön nähtäväksi jossakin muodossa, kunhan pääsemme sinne asti. Kannattaa siis yhä seurata Malmi ilmailee 2015-projektiamme!

Kuvat: Sonja Leppänen/ Tapio Juutinen/ Suomen Ilmailumuseo