Artikkelin kirjoittaja: projektisihteeri Sonja Leppänen

Olen kuullut monien ihmisten suusta, että Malmin kenttä on ”aivan erilainen kuin muut Suomen kentät” ja että se on ”ainutlaatuinen”. Olen myös oppinut ulkoa sen faktan, että se on ”Suomen toiseksi vilkkain kenttä”. Olen kuitenkin varma, että osa sen ainutlaatuisuutta ei suinkaan ole sen vilkkaus, vaan päinvastoin sen suloinen verkkaisuus. Malmilta puuttuu esimerkiksi Helsinki-Vantaalle ominainen kansainvälinen hektisyys, fiinit kaupat ja matkalaukkuja vetävien ihmisten jonot. Malmin lentokenttä on pienuudessaan sympaattinen.
Muutamaa seikkaa on tullut pohdittua viime aikoina Malmin lentoasemaa dokumentoidessa. Yksi on se, milloin voi sanoa, että yhtä kohdetta on dokumentoitu ”tarpeeksi”? Ajantasainen kenttätyösuunnitelmamme kertoo, että meillä on Malmin kentällä tällä hetkellä tallennuksen kohteita jo ainakin kolmetoista, joista osasta on koossa jo paljon materiaalia, osa on vasta alkutekijöissään. Jokaisen yksittäisen kohteen parissa viettäisi kyllä mielellään vaikka useamman kuukauden syventämässä näkökulmaa, jos se vain olisi mahdollista. Projektimme aikataulu valitettavasti sanelee pitkälti sen, miten paljon aikaa voimme millekin kohteelle antaa. Saadun materiaalin perusteella sitten määrittelemme, milloin mikäkin ”keissi” on valmis.

Lennonjohtotornista käsin hallinnoidaan Malmin kentän lähteviä ja saapuvia lentoja.

Toinen viime aikoina herännyt miete on se, miten saada kohde dokumentoitua juuri museon näkökulmasta, eli laajasti, riippumattomasti ja objektiivisesti. Malmin kentän kaltaisessa tutkimuskohteessa, joka herättää ihmisissä paljon tunteita, neutraalissa objektiivisuudessa pysyminen tuntuu joskus vaativaltakin. Yleinen ohje sanoo, että haastattelijan ei tulisi tuoda omia mielipiteitään, asenteitaan tai arvostuksiaan esiin, eikä siten vaikuttaa tilanteen kulkuun. Mutta entäpä jos haastateltavan mielipiteet, tunteet ja arvostukset vaikuttavatkin haastattelijaan? Ainakin minulla sympatiat ja empatiat heräävät, jos otan haastattelussa puheeksi vaikkapa Malmin kentän lopettamisuhan, ja näen että haastateltavan silmissä välkähtää selvä huoli ja suru.

Mitä pidemmälle projekti etenee ja mitä enemmän olen tavannut Malmin lentoaseman eri tekijöitä, sitä inhimillisemmät kasvot kenttä on minun silmissäni saanut. Aiemminhan Malmin kenttä oli minulle tuttu vain uutisotsikoista, mutta nyt näen sillä selkeän omanlaisensa identiteetin, joka syntyy paikan ihmisistä. Siinä mielessä voi miettiä, onko täydellinen objektiivisuus välttämätöntä tai edes mahdollista tämän kaltaisessa ihmisen toimintaa tallentavassa työssä? Luonteva vuorovaikutus taitaakin olla Malmi ilmailee-projektissa se parhain tutkimusmetodi, vaikka objektiivisuudesta välillä vähän lipsuisikin. Eihän ihmistä ole tarkoituskaan skannata, mitata ja analysoida samalla tavoin kuin jotakin matemaattista eksaktia aihetta.

Malmin kentän alueella toimii myös yksi Helsingin kaupungin pelastuslaitoksista. Hyllyllä odottavat varusteet valmiina, kun hälytys tulee.

Olen iloinen että olen päässyt tänä kesänä tutustumaan jo näinkin monipuolisesti Helsinki-Malmin kenttään ja saanut nähdä sen toimintaa kaikessa laajuudessaan ”sisäpuolelta käsin”. Olen istunut milloin lennonjohtotornissa, milloin kentän vieressä sijaitsevalla Malmin pelastusasemalla, ja kohteiden puolesta seuraavatkin päivät näyttävät vähintäänkin yhtä jännittävältä, sillä luvassa on mm. laskuvarjohypyn sekä vanhan DC-3-koneen jäsenlennon dokumentointia. Lisäksi tulevan viikonlopun Finland International Air Show Malmilla tarjoaa varmasti monenlaista ihmeteltävää – ihan noin viihdemielessäkin.

Kuvat: Sonja Leppänen/ Suomen Ilmailumuseo